Croma Fiatin pelastus.

Mutta onko se kestävä? Kaikki Fiatin tekeleet ovat tähän saakka olleet kestävyydeltään todella huonoja. Fiatin surkea laatu on aiheuttanut sen, että Toyotan markinaosuus on noussut Italiassa todella nopeasti. Jos paljastuu, että uusikin Croma on romu, niin Fiat menee konkkaan. Fiat ei voi enää kaupata roskaa ihmisille. Muutoin hukka perii koko puljun ja sen ketkut johtajat.

Tiedä häntä onko Cromasta pelastajaksi, sen roolin taitavat hoitaa Grande Punto ja tuleva Stilo, mutta on se vähintään pahuksen vahva näyttö. Croman "ongelma" on selkeän luokan puuttuminen, se ei ole perinteinen farmari eikä myöskään tila-auto, vaan jonkinsortin crossover näiden kahden luokan välillä. Esim. saksalaissa autolehdissä en ole huomannut Cromaa otetun ensimmäiseenkään vertailutestiin, mikä johtunee juuri selkeiden vertailukohtien puutteesta. Kaikki yksittäistestit ovat kyllä antaneet mairittelevia lausuntoja autosta. Ilmeisesti Vectran perustalle tehdyn auton kehityskulut ovat olleet niin edulliset, ettei kannattavuus edes vaadi valtavia myyntimääriä.

Omaani olen nyt ehtinyt koeajaa kohta viikon ja laatu on erittäin vakuuttavaa: ei pienintäkään räminää tai napsetta epätasaisella tienpinnalla vaikka pakkaslukemat pyörivät viikonloppuna 25 asteen nurkilla. Alustaäänet ovat vaimeaa kumahtelua ja muutenkin äänieristykseen on satsattu (minulle yksi keskeinen laadun merkki). Sisustuksen materiaaleissa ja viimeistelyssä ei myöskään ole moitteen sijaa. No, hiukan outoa on se, ettei business-paketin nahkaverhoilun yhteyteen ole sisällytetty ohjauspyörän nahkapintaa...

Cromasta on kirjoitettu niin positiivisesti, että piti käydä ottamassa kylmät tyypit eli koeistumassa. Kokonaisuus vaikutti hyvältä, mutta muutama kriittinen sivuhuomautus sallittaneen konsernin toisen merkin tyytyväiseltä asiakkalta. Jätän tarkoituksella pois ne lukuisat myönteiset piirteet, jotka Sokea Reetakin huomaa autoon tutustuessaan. Sen sijaan seuraavia havaintoja en ole muiden tekeminä mistään lukenut.

Kun istuin kuskin penkille ja vedin oven perässäni kiinni, vaikutelma oli jotenkin peltinen. En ollut edes ajatellut tätä mahdollisuutta ennakkoon, mutta vaikutelma oli tosiaan voimakas. Sama mielikuva toistui, kun kokeilin uudestaan. On se toki osittain ymmärrettävää, kun ovi on varsin suuri. (Takapenkkiläisen ovi vaikuttikin selvästi jämäkämmältä.)

Viikset ovat säälittävän tuntuisia. En tosin oikeasti käyttänyt niitä, mutta hölskyvä ja veltto tuntuma vaikutti laaduttomalta. Muotoilukaan ei ollut luonnossa mitenkään esteettinen, vaikka valokuvissa asiaan en ollut kiinnittänyt huomiota.

Konepelti on oma lukunsa. Tuulihaan muovinen hantaaki vaikutti jotenkin heppoiselta pakkasolosuhteita ajatellen, samalla se oli varsin jäykkätoiminen. Konepellin ylhäällä pitäminen on toteutettu omasta kokemuksestani vanhahtavasti ylös nostettavalla tikulla, mikä sinänsä on ihan toimiva ratkaisu. Pelti on kuitenkin pinta-alaltaan suuri ja siksi myös melko velton tuntuinen, joten kovassa myrskyssä pellin avaamiseen liittyy riskinsä. Tätä havaintoa tukee konehuoneessa oleva varoitus, jonka mukaan peltiä ei saa painaa kiinni - se tulee pudottaa.

Kun konepelti oli auki, niin toki katsoin myös lamppujen vaihtomahdollisuuden. Ei se mahdottomalta näyttänyt, mutta ainakin joiltakin osin haluaisin nähdä myyjältä mallisuorituksen ennen ostopäätöstä.

Niinpä niin. Kyllä Croma vaikutti kokonaisuutena ihan hyvältä. Tässä kuitenkin joitakin havaintoja, joita jokainen ostoaikeessa oleva voi punnita autoon tutustuessan.

Voi olla ihan hyvä peli.

Paljon siinä ei ole tosin Fiatin omaa. Kori Giugiaron muotoilema, alusta Vectrasta, moottorikin Opelilta ja virtalukko GM:ltä. Fiat toimii ikäänkuin kokoonpanijana tässä asiassa, vähän kuten Uudenkaupungin tehdas, paitsi sillä erolla että Fiat pyörittää omalla pääomalla kun Uudessakaupungissa tehdään alihankintana.

Tulee mieleen nämä kaupan privat label -jutut. Halpa hinta, tuttu tuote mutta merkki poikkeaa alkuperäisen sisällöstä.

Kävin istumassa Cromassa edessä ja takana, tilaa oli runsaasti ja muuten vaikutti tosi hyvältä. Uskon kyllä arvonkin pitävän ainakin 5-7 vuotta kohtuullisesti.

Mitenköhän on tämä 1,8 -litrainen malli, tuleekohan sitä tuotantoon?

Jeps koeajoin myös Croman (kun kerran risteilynkin sai vaivan palkaksi...).

Vakaa ja hiljainen olivat mielikuvat, tosin jokin sirisi kuljettajan sivupeilin suunnalla kun ajoin epätasaisella lumipinnalla. Sirinä toki korostui kun auto oli muuten niin hiljainen. Maantienopeuksissa auto tuntui hieman meluisammalta kuin odotin. Jarrutustuntuma oli minun mieleeni, ajonvakautustakin tuli testattua...

2,2 litran kone on ihan riittävä, eihän se sillä koneella tosin mikään tykki ole.