Selvisin

Muutto toiselle paikkakunnalle opiskelemaan pois läheisten, perheen ja parhaimpien ystävien luolta..ja yhtäkkiä huomaakin olevansa aivan yksin, ei ketään kenen kanssa lähtisi vaikka syömään tai viettäisi aikaa muuten vaan, vain oma kämppä jossa seinät huutavat tyhjyyttään ja tulee entistäkin kurjempi olo..itkettää, vaikka ei tiedä edes miksi..Kuulostaako tutulta?
Itselläni tällaisia ongelmia oli jokin aika sitten..Ahdisti valtavasti, oli stressia, aamulla heikotti, päätä särki, ja muutenkin masiina meinasi välillä räjähtää...Masensi, itketti, olisi halunnut vain pois tästä maailmasta...Yhtään kaveriakaan ei oikeastaan ollut, vain muutamia tuttuja joita näki todella harvoin..
Jossain vaiheessa aloin vain jotenkin muuttua..En enää miettinyt ahdistavia asioita, annoin ajan mennä eteenpäin ja yritin välttää tekemisen puutetta..Ajattelin mitä kaikkea ihanaa voi elämässä tapahtua sen jälkeen kun valmistun jos vain kestän tämän ajan..Ja jossakin vaiheessa vain kaikki masennus, ahdistus ja yksinäisyyden tunne katosivat...Aloin viihtyä jopa yksin, en kaivannut edes ketään, tunsin olevani vahva itsekin - yksin, ilman ketään toista tukemassa minua...Vahvan luonteeni ansiosta kai selvisin ja nyt todellakin viihdyn aivan omissa oloissani..
0257
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


masennuksesta..... kirjoitti:

Muutto toiselle paikkakunnalle opiskelemaan pois läheisten, perheen ja parhaimpien ystävien luolta..ja yhtäkkiä huomaakin olevansa aivan yksin, ei ketään kenen kanssa lähtisi vaikka syömään tai viettäisi aikaa muuten vaan, vain oma kämppä jossa seinät huutavat tyhjyyttään ja tulee entistäkin kurjempi olo..itkettää, vaikka ei tiedä edes miksi..Kuulostaako tutulta?
Itselläni tällaisia ongelmia oli jokin aika sitten..Ahdisti valtavasti, oli stressia, aamulla heikotti, päätä särki, ja muutenkin masiina meinasi välillä räjähtää...Masensi, itketti, olisi halunnut vain pois tästä maailmasta...Yhtään kaveriakaan ei oikeastaan ollut, vain muutamia tuttuja joita näki todella harvoin..
Jossain vaiheessa aloin vain jotenkin muuttua..En enää miettinyt ahdistavia asioita, annoin ajan mennä eteenpäin ja yritin välttää tekemisen puutetta..Ajattelin mitä kaikkea ihanaa voi elämässä tapahtua sen jälkeen kun valmistun jos vain kestän tämän ajan..Ja jossakin vaiheessa vain kaikki masennus, ahdistus ja yksinäisyyden tunne katosivat...Aloin viihtyä jopa yksin, en kaivannut edes ketään, tunsin olevani vahva itsekin - yksin, ilman ketään toista tukemassa minua...Vahvan luonteeni ansiosta kai selvisin ja nyt todellakin viihdyn aivan omissa oloissani..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu