Mitä jos muisteltas...

Tutustuin niihin naapurissa 13-vuotiaana. Siellä kaksi luokkatoverini äitiä tilasi yhteisesti Perjantain, joka oli sanomalehden mallinen julkaisu ja ilmestyi perjantaisin. Siinä kerrottiin traagisia rakkaustarinoita, joissa tyttö oli aina köyhä ja kaunis, ja poika rikkaan perheen vesa.
Sain sen käsityksen, että lehden kirjoittajina toimivat vapaaehtoiset amatöörit eri puolilta Suomea. Joku kirjailijan alkukin jossakin elämäkerrassaan sanoi kirjoittaneensa näitä rakkauskertomuksia rahapulassa. Lehden alakertana oli jatkokertomus, jonka saattoi leikata irti ja koota kirjaksi. Sain lainaksikin sellaisen. "Kaunis Katariina ja Munkkiniemen kreivi", sama tarina, josta elokuvakin tehtiin.

Nyyrikkiä, joka oli muistaakseni samanlainen sanomalehtipaperille painettu, ostettiin näihin koteihin sitten kirjakaupasta.
Minun äitini ei olisi varmasti pihdeilläkään mokomiin tarttunut, enkä koskaan puhunutkaan kotona lehdistä, koska arvasin, että meillä niihin olisi suhtauduttu lähinnä hellan sytykkeinä.

ihme lehdet kirjoitti:

Tutustuin niihin naapurissa 13-vuotiaana. Siellä kaksi luokkatoverini äitiä tilasi yhteisesti Perjantain, joka oli sanomalehden mallinen julkaisu ja ilmestyi perjantaisin. Siinä kerrottiin traagisia rakkaustarinoita, joissa tyttö oli aina köyhä ja kaunis, ja poika rikkaan perheen vesa.
Sain sen käsityksen, että lehden kirjoittajina toimivat vapaaehtoiset amatöörit eri puolilta Suomea. Joku kirjailijan alkukin jossakin elämäkerrassaan sanoi kirjoittaneensa näitä rakkauskertomuksia rahapulassa. Lehden alakertana oli jatkokertomus, jonka saattoi leikata irti ja koota kirjaksi. Sain lainaksikin sellaisen. "Kaunis Katariina ja Munkkiniemen kreivi", sama tarina, josta elokuvakin tehtiin.

Nyyrikkiä, joka oli muistaakseni samanlainen sanomalehtipaperille painettu, ostettiin näihin koteihin sitten kirjakaupasta.
Minun äitini ei olisi varmasti pihdeilläkään mokomiin tarttunut, enkä koskaan puhunutkaan kotona lehdistä, koska arvasin, että meillä niihin olisi suhtauduttu lähinnä hellan sytykkeinä.

Lue lisää

Nyyrikkiä ja Perjantaita luettintyttöjen kanssa.

Anopilleni tilattiin vielä 80-luvulla Perjantai.
Hän oli sitä mieltä:ne tarinat on totta.!!!
Oli yli kahdeksan kymppinen mamma.

muori67 kirjoitti:

Nyyrikkiä ja Perjantaita luettintyttöjen kanssa.

Anopilleni tilattiin vielä 80-luvulla Perjantai.
Hän oli sitä mieltä:ne tarinat on totta.!!!
Oli yli kahdeksan kymppinen mamma.

Lue lisää

Äitini kirjoitti Nyyrikkiin ja kai Perjantaihinkin. Hän oli lastenkirjailija, mutta seitsemän lapsen äitinä perheelle hankittiin lisätuloja kirjoittelemalla lehtiin. Runoja ja kertomuksia häneltä siellä julkaistiin ja luulenpa, että ne olivat parhaasta päästä, koska niitä sinne pyydettiin häneltä. Muistan kyllä varsinkin Nyyrikin miltä näytti, nimen kirjaimet olivat muistaakseni kuin koivunvarsikuvioidut, mutta kertomukset olivat minulle vielä "aikuisten juttuja", kun olin perheen nuorin. Hän kuoli liian varhain, joten kirjailijanurakin jäi kahteen julkaistuun kirjaan ja itse olin 3-vuotias vasta hänen kuollessaan. Lasten nukkuessa illan hämärissä vasta äidillä oli omaa aikaa, jolloin hän kirjoitteli ja oli omissa maailmoissaan. Nimi Nyyrikki tuo nostalgisia ja lämpimiä tunteita sydämeeni, siinä on mukana jotakin äidistäni.

tittakaisa kirjoitti:

Äitini kirjoitti Nyyrikkiin ja kai Perjantaihinkin. Hän oli lastenkirjailija, mutta seitsemän lapsen äitinä perheelle hankittiin lisätuloja kirjoittelemalla lehtiin. Runoja ja kertomuksia häneltä siellä julkaistiin ja luulenpa, että ne olivat parhaasta päästä, koska niitä sinne pyydettiin häneltä. Muistan kyllä varsinkin Nyyrikin miltä näytti, nimen kirjaimet olivat muistaakseni kuin koivunvarsikuvioidut, mutta kertomukset olivat minulle vielä "aikuisten juttuja", kun olin perheen nuorin. Hän kuoli liian varhain, joten kirjailijanurakin jäi kahteen julkaistuun kirjaan ja itse olin 3-vuotias vasta hänen kuollessaan. Lasten nukkuessa illan hämärissä vasta äidillä oli omaa aikaa, jolloin hän kirjoitteli ja oli omissa maailmoissaan. Nimi Nyyrikki tuo nostalgisia ja lämpimiä tunteita sydämeeni, siinä on mukana jotakin äidistäni.

Lue lisää

Nyyrikki ilmestyy Oulussa yhä edelleenkin. Se täytti viime vuonna 100 vuotta. Muistan, että Perjantain ja Nyyrikin yhteinen toimitus oli lapsuuteni aikaan keskikaupungilla puutalossa. Ikkunassa oli aina lehtiä näytillä. Näen se sieluni silmin yhä!

Perjantai lienee lopetettu jo joitakin vuosia sitten. Muistelen lukeneeni jostakin lehden lopettamisesta. Nyyrikin voi tilata vaikka internetin kautta, huomasin Googlesta!

Hintriika kirjoitti:

Nyyrikki ilmestyy Oulussa yhä edelleenkin. Se täytti viime vuonna 100 vuotta. Muistan, että Perjantain ja Nyyrikin yhteinen toimitus oli lapsuuteni aikaan keskikaupungilla puutalossa. Ikkunassa oli aina lehtiä näytillä. Näen se sieluni silmin yhä!

Perjantai lienee lopetettu jo joitakin vuosia sitten. Muistelen lukeneeni jostakin lehden lopettamisesta. Nyyrikin voi tilata vaikka internetin kautta, huomasin Googlesta!

Lue lisää

Hän julkaisi Nyyrikissä joitakin novellejaan.

Hintriika kirjoitti:

Nyyrikki ilmestyy Oulussa yhä edelleenkin. Se täytti viime vuonna 100 vuotta. Muistan, että Perjantain ja Nyyrikin yhteinen toimitus oli lapsuuteni aikaan keskikaupungilla puutalossa. Ikkunassa oli aina lehtiä näytillä. Näen se sieluni silmin yhä!

Perjantai lienee lopetettu jo joitakin vuosia sitten. Muistelen lukeneeni jostakin lehden lopettamisesta. Nyyrikin voi tilata vaikka internetin kautta, huomasin Googlesta!

Lue lisää

Hain kioskilta äidille Nyyrikin, Perjantain ja viikonloppu lehdet. Minusta oli mukavaa kun, hän luki ja syventyi niin että sain pyydettyä jotakin. Usein hän lupasi. Ja yritin rynnätä nopeasti ulos ennenkuin ehti sanoa mitään. Koska aika äkkiä hän sanoi: Mitä sinä kysyit? Silloin tiesin ettei pyyntöni mennyt läpi. Mutta onnistuinkin sentään joskus.

Naapurilleni tulee vielä ja liki 50 v on tullut.
Sen lehden sivuilta on moni pari löytänyt kirjeenvaitokaverin ja sitä myöten puolison. Nyyrikin kautta löyty tämä mun miehenikin. Silloin 43 vuotta sitten vastasin ilmoitukseen:) Lukemista kaikille oli palsta:"HEITÄ HUOLESI HERTTAROUVALLE"!
Sitä oli kiva lukia ku kysyttiin semmosia asioita joista ei ymmärtäny mittään. Ajan Sävel oli sitten vähän isompana IHANA! Regina aloitti ilmestymisen joskus 56 tai 58 se oli siisti ennen mutta HUI KAMALA millainen se on nyt aivan tihkuu seksiä! Yäk!

kohtasin... kirjoitti:

Naapurilleni tulee vielä ja liki 50 v on tullut.
Sen lehden sivuilta on moni pari löytänyt kirjeenvaitokaverin ja sitä myöten puolison. Nyyrikin kautta löyty tämä mun miehenikin. Silloin 43 vuotta sitten vastasin ilmoitukseen:) Lukemista kaikille oli palsta:"HEITÄ HUOLESI HERTTAROUVALLE"!
Sitä oli kiva lukia ku kysyttiin semmosia asioita joista ei ymmärtäny mittään. Ajan Sävel oli sitten vähän isompana IHANA! Regina aloitti ilmestymisen joskus 56 tai 58 se oli siisti ennen mutta HUI KAMALA millainen se on nyt aivan tihkuu seksiä! Yäk!

Lue lisää

Nyyrikki ja Perjantai olivat kovasti kiinnostavia melkein teini-ikäisen mielestä. Mietittiin porukalla seksiasioita; kun suutelee jotain miestä, niin heti tulee raskaaksi!
No, asia on myöhemmin selvinnyt.

Se oli korkeatasoinen lehti. Siinä oli tunnettujen kirjoittajien novelleja.

Avussa ja Seurassa oli myös novelleja ja jatkokertomuksia joka numerossa.

Lapsena oli viikon verran sairaalassa. Ainoa lukemiseni oli Kotilieden sidottu vuosikerta vuodelta 1926. Siinä oli jatkokertomus "Viivin matka". Enpä olisi muuten lukenut moista.

Avussa oli sarjakuva Sortin Sakki. Se oli hyvin suosittu. (Sortin herrasväki meni kerran elokuviin. Elokuvan mainoslause oli: "Raakillinen, maakillinen, riitillinen".) Sortin Sakki asui vuokralaisena herrasväki Krympyn yläkerrassa. Herrasväki Krymppy oli vuokrannut asunnon lapsettomalle Sortin pariskunnalle, jolla ei ollut kotieläimiä. Vuokralaisille oli ehdoton vaatimus: Aunnossa ei saa asua ketään muuta kuin he kaksi, ja kotieläimiä ei saa olla.

Koko sarjan idea perustui siihen, että Sortit salasivat sen, että asunnossa asuivat myös appivanhemmat, Sortin viisi lasta, kissa, koira ja kana sekä lukematon määrä monenmoisia vieraita.

ii-li kirjoitti:

Se oli korkeatasoinen lehti. Siinä oli tunnettujen kirjoittajien novelleja.

Avussa ja Seurassa oli myös novelleja ja jatkokertomuksia joka numerossa.

Lapsena oli viikon verran sairaalassa. Ainoa lukemiseni oli Kotilieden sidottu vuosikerta vuodelta 1926. Siinä oli jatkokertomus "Viivin matka". Enpä olisi muuten lukenut moista.

Avussa oli sarjakuva Sortin Sakki. Se oli hyvin suosittu. (Sortin herrasväki meni kerran elokuviin. Elokuvan mainoslause oli: "Raakillinen, maakillinen, riitillinen".) Sortin Sakki asui vuokralaisena herrasväki Krympyn yläkerrassa. Herrasväki Krymppy oli vuokrannut asunnon lapsettomalle Sortin pariskunnalle, jolla ei ollut kotieläimiä. Vuokralaisille oli ehdoton vaatimus: Aunnossa ei saa asua ketään muuta kuin he kaksi, ja kotieläimiä ei saa olla.

Koko sarjan idea perustui siihen, että Sortit salasivat sen, että asunnossa asuivat myös appivanhemmat, Sortin viisi lasta, kissa, koira ja kana sekä lukematon määrä monenmoisia vieraita.

Lue lisää

Viikonloppu lehti.
Regina,nyyrikki,perjantai,toivelauluja.

Anu.1 kirjoitti:

Viikonloppu lehti.
Regina,nyyrikki,perjantai,toivelauluja.

Se oli niin kallis ostettavaksi niin siitä kirjoitettiin itelle vahakantisiin vihkoihin lauluja. Sitten koulussa välitunneilla taas seuraavan tytön vihkoon. Meilläkin oli ainakin neljällä sisaruksella omat vihkot. Muisti vihkot sai väistyä elokuvatähtien tieltä. Sitten rupes jo ilmestyyn Suosikki ja isot lakaatit täytti seinät Biitleseistä. Oi, niitä aikoja:) Oltiin niin nuoria ja kilttejä. Keskarista ja huumeista ei ollut tietoakaan!

Anu.1 kirjoitti:

Viikonloppu lehti.
Regina,nyyrikki,perjantai,toivelauluja.

kuin nykyinen Suomen kuvalehti. Ilmestyi jo heti 50-luvun alussa. Siinä oli sarjakuva toiseksi vii misellä sivulla. Yleensä ne oli pitkiä monen viikon mittasia. Luukas-lammasmainen leijona jäi mieleeni,kun sain se kerran kokonaiseksi kirjaseksi tallennettuna sellasille sulfaattimassan palasille liimattuna ja puotinarulla sidottuna. Joululahjaksi,joka kesti kauan ja luin sitä siskojen lapsille vielä 60-luvun alussa. Koti posti ilmestyi viellä seitkyt luvun puolivälissä.

minäkin Elokuva-aitasta filmitähtien kuvia ja vieläkin muistan iki-ihanat kuvat Tauno Palosta ja Ansa Ikosesta. Samoin Doris Daysta ja lukuisista muista filmitähdistä.
Mihin lie paksu vihko kadonnut matkan varrella. Olisi kyllä kiva katsella niitä ja muistella menneitä.

Ajan Säveltä myös ostin. Lueskelin myös Nyyrikkiä ja Perjantaita. Onpa minulla yksi valokuvakin, jossa olemme tyttökaverini kanssa retkellä saaressa ja minä luen siinä Perjantaita. Siihen sitten ilmestyi pojankoltiaisia, jotka pitivät lystiä meidän "kulturellisen kirjallisuuden" kustannuksella.
OI niitä aikoja entisiä!

Elokuva-aitastakohan mahtoi olla, kun sai selville filmitähtien osoitteita, jonne saattoi lähettää kuvapyynnön ja taisi olla lehdessä myös kirjeen malli englanniksi. Niinpä minulla on semmoisia kuvia omakätisin nimikirjoituksin kuin Bette Davis (tosi iso kuva), Gina Lollobrigida, Richard Widmark, June Allyson, Ross Tamblyn ja Elisabeth Taylor. Viimeksimainitun nimikirjoitus oli painettuna korttiin, oli niin suosittu, ettei omakätistä kai herunut miljoonille, muiden nimikirjoitus oli todella aito. Saattoi olla vielä joku muukin, tallella ovat aarteina :) mutta eivät juuri tässä käsillä. Samaan aikaan ilmestyi kaksikin elokuvalehteä, toisen nimeä en vain muista. Ja tosiaan laulujen sanoja kirjoitettiin ja lehdistä leikattiin ja liimattiin ruutuvihkoon.

Elokuvissa piti käydä katsomassa kaikki Sissi-elokuvat ja James Dean-oooh!Kävin katsomassa hänen elokuviaan ja päiväkirjanikin kirjoitin ihanalle Jimmylle.
Taitaa kotona vielä vintillä olla entisiä koulukirjojakin joihin olen liimaillut kuvia vihkojen puutteessa.

Tyynentyttö kirjoitti:

Elokuvissa piti käydä katsomassa kaikki Sissi-elokuvat ja James Dean-oooh!Kävin katsomassa hänen elokuviaan ja päiväkirjanikin kirjoitin ihanalle Jimmylle.
Taitaa kotona vielä vintillä olla entisiä koulukirjojakin joihin olen liimaillut kuvia vihkojen puutteessa.

Lue lisää

Ajan Sävel tuli koulukaverille ja siitä saatiin filmitähtien osoitteita .Heille kirjoitettiin ja saatiin nimikirjoituksella varustettu valokuva.
Myöskin lehden kirjeen vaihtopalstalta saatiin kirjevaihto kavereiden osoitteita.
Naapurissa piti käydä lukemassa Seura tai saatiin sitten vanhempana lainaan.
Naapurin tyttö oli vähän ylpeä lehdestä ja joskus kiusallaan ei antanut selattavaksi ,kun menin kylään.
Kotiin tuli vain sanoma lehti ja äidille Uusi nainen niminen naistenlehti.

MUMMELI1 kirjoitti:

Ajan Sävel tuli koulukaverille ja siitä saatiin filmitähtien osoitteita .Heille kirjoitettiin ja saatiin nimikirjoituksella varustettu valokuva.
Myöskin lehden kirjeen vaihtopalstalta saatiin kirjevaihto kavereiden osoitteita.
Naapurissa piti käydä lukemassa Seura tai saatiin sitten vanhempana lainaan.
Naapurin tyttö oli vähän ylpeä lehdestä ja joskus kiusallaan ei antanut selattavaksi ,kun menin kylään.
Kotiin tuli vain sanoma lehti ja äidille Uusi nainen niminen naistenlehti.

Lue lisää

joskus toi Sarjakuvalehti -nimisiä lehtiä. Niissä mm palomies Pekka Pikanen seikkaili. Sitten Yhteishyvässä oli se pakollinen pilakuvajuttu Sattuman Ville. Maaseudun Tulevaisuudessa oli vähän aikaa Ritari Olli, sama kuin jossakin muussa lehdessä nimellä Olle Bull. Fantom nyt oli silloinkin vauhdissa kuten nytkin.
Ajoittuvat aikaan ennen kouluikää, niihin aikoihin kuin lukemaan opin.

sitroen kirjoitti:

joskus toi Sarjakuvalehti -nimisiä lehtiä. Niissä mm palomies Pekka Pikanen seikkaili. Sitten Yhteishyvässä oli se pakollinen pilakuvajuttu Sattuman Ville. Maaseudun Tulevaisuudessa oli vähän aikaa Ritari Olli, sama kuin jossakin muussa lehdessä nimellä Olle Bull. Fantom nyt oli silloinkin vauhdissa kuten nytkin.
Ajoittuvat aikaan ennen kouluikää, niihin aikoihin kuin lukemaan opin.

Lue lisää

Isäni tilasi sitä minulle (itselleen). Hän rakasti sarjakuvia yhtä paljon kuin minä vielä nytkin. Hän jopa piirsi niitä.

Sarjakuvalehdessä oli paljon kuuluisia sarjoja, ja ne olivat etupäässä hyviä. Nyt vasta muistan Pekka Pikasen, kun mainitsit. Siinä oli myös Teemu, joka oli isäni suosikki.

Siinä oli myös sellainen sarja (jossakin vaiheessa), josta aina ja joka paikassa sanotaan, ettei sitä ole koskaan julkaistu Suomessa. Siinä oli kissa, joka on rakastunut hiireen. Se on oikea kulttisarja. En muista sarjan nimeä, mutta se oli hyvin piirretty. Muistan sen hyvin, siksi tuo maininta "ei koskaan Suomessa" tuntuu niin omituiselta.