rapu ja leijona

Minä olen seurustellut rapumiehen kanssa yli 8vuotta.
Väitetään että leijonat olisivat itseään täynnä olevia mutta siinä kisassa pärjää hyvin myös rapu.
Meillä homma kaatui siihen että minun olisi pitänyt aina olla se joka toimii ainoastaan toisen hyväksi, eli olla se paljon puhuttu kynnysmatto..vuodesta toiseen.
Voi tietysti olla että olin jo alussa "liian" kiltti ja ukko tottui siihen liikaa, mutta ainakin kyseinen rapuherra oli sitä mieltä että hänen etunsa oli aina etusijalla.
Tunsin itseni siis kokki/siivoja/kuski/pillunantaja yhdistelmäksi.
Kaikki edellä mainitut asiat piti tehdä silloin kun mies niin halusi, olitpa itse mitä mieltä hyvänsä.

Toinen asia joka raastoi oli se että hän halusi asioiden tapahtuvan aina samalla kaavalla, olipa kyse mistä tahansa asiasta. Se kyllästyttää ajan mittaan.

Se täytyy kyllä sanoa hänen edukseen että hänen seurassaan ei tarvitse koskaan pelätä fyysistä väkivaltaa tai pettämistä =)

Sen sijaan härkämiehet ovat kyllä muuten ihania mutta he ovat niiiiiiiin mielettömän täynnä itseään ja sekä valitettavan usein valehtelijoita.
Pakko toi on myöntää vaikka minulle rakkaimmat ihmiset ovat melkein kaikki härkiä, jopa oma isäni on lähes patologinen valehtelija.

rapumiestä oli vaikea ymmärtää. joskus se oli todella etäinen ja joskus taas liianki läheinen. suhde loppu siihen että en enää kestäny tämän miehen ailahtelevuutta ja joka ajatteli vain omia tunteita. ei kunnioittanut mua eikä mun mielipiteitä. eikä kohdellut mua niinku naista pitää. voi tietenkin olla olemassa erilaisia rapumiehiä. täähän oli vain yks niistä monista.