Tätä palstaa lukiessa ihan hirvittää, että mitä jos lääkikseen pääseekin sisään. Muutamaa asiallista medisiinaria kohden tuntuu olevan kymmeniä arrogantteja seitsemän ällän ylioppilaita tai muita ilkeilijöitä.
Siis: millainen opiskeluilmapiiri lääkiksissä, etenkin Tampereella on? Onko se inhottavaa, leuhkaa vittuilua vai purkavatko nämä ihmiset tunteensa netissä kasvottomina? Sivuaa vähän palstan aihetta, mutta täällä lääkiksestä on kuitenkin paljon keskusteltu.
Siis: millainen opiskeluilmapiiri lääkiksissä, etenkin Tampereella on? Onko se inhottavaa, leuhkaa vittuilua vai purkavatko nämä ihmiset tunteensa netissä kasvottomina? Sivuaa vähän palstan aihetta, mutta täällä lääkiksestä on kuitenkin paljon keskusteltu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että kun arvelit "kymmeniä arrogantteja seitsemän ällän ylioppilaita " niin tuo ei voi pitää paikkaansa. Seitsemän ällän ylioppilaita tulee koko maassa vuosittain yleensä alle kymmenen, eikä kuudenkaan ällän ylioppilaita ole vuodessa kuin nelisenkymmentä.
Eli ei siellä niitä voi kymmenittäin olla.
Ja mitä tulee lääkiksessä opiskeleviin, niin ihan tavallisia suomalaisia ne ovat. Joukkoon mahtuu monenlaista vipeltäjää, mutta niin mahtuu jokaiseen muuhunkin paikkaan.
Ja lisäksi: ei suinkaan kannata uskoa että joku täällä kirjoittava välttämättä olisi lääkiksessä. Ainakin minun käsittääkseni lääkiksissä on aika kollegiaalista porukkaa, josta apua kavereille löytyy. Itse en tosin lääkiksessä ole, mutta seuraan aika läheltä sellaista opiskelijaa.
kaikki minun tuntemani monta ällää saaneet ovat ihmisinä niitä nöyrimpiä eivätkä kehuskele omilla saavutuksillaan tai mollaa muita. Voihan joku kusipää siinäkin porukassa olla, mutta yleensä ottaen ne ovat hyvin avuliasta ja mukavaa sakkia.
Onkohan Oulun Lääkiksessä enemmänkin noita "Medisiinarin" kaltaisia äänekkäitä besserwissereitä, jotka pitävät itseään muita parempina (ja varsinkin monta kertaa hakeneita parempina!) Täytyy kai olla onnellinen että EN ole päässyt ainakaan hänen vuosikurssilleen!
Valmennuskurssille osallistuneista voisi päätellä että siellä on muutama itsekseen viihtyvä tyttö, muutama suulas poika, yksi neljäsosa on tavallisia mukavia sosiaalisia ihmisiä ja loput omiin pieneiin ryhmiinsä keskittyviä, muista välittämättömiä hyypiöitä.
Eli varsin tavallinen otanta, sillä poikkeuksella että poikien määrä on paljon pienempi kuin tyttöjen.
En tiedä tarkoititko minua, mutta tosiaankin mielestäni kaikki täällä olleet lääkisläiset ovat kaivanneet realismia hakutoiveisiin. Eli siis ilman fysiikan ja kemian hyviä taitoja ei lääkikseen pääse.
Mutta opiskeluilmapiiristä. Se on aivan mahtava. Yleensäkin kaikki auttavat toisiaan ja kilpailumielialaa ei liiemmin ole. Toisaalta tuon tekee se, että koko 6 vuotta pyöritään samojen tyyppien kanssa, joten on parempikin tulla toimeen. Myöskin sillä on vaikutusta, että lääkisläiset eivät käytännössä opiskele oman tiedekuntansa ulkopuolella mitään ja näin muodostuu väkisinkin varsin sisäänpäinkääntynyt yhteisö.
Se, että suurin osa sisäänpäässeistä on 1. tai 2. kertaa yrittäviä on tosiasia. Eli jos on 3 tai 4 kertaa hakenut, eikä aio suuresti muuttaa tapaansa valmistautua pääsykokeisiin kannattaa harkita jotain toista alaa.
Sisäänpäässeiden tyyppiarvo eli moodi (useimmin esiintyvä arvo tilastossa) on tilastossa 3. kerta kun on päässyt sisään, jos laitetaan kaikki yritykset kaikkiin eri lääkiksiin, esim. Helsinkiin yrittänyt 2 kertaa ja päässyt sitten 1. yrittämällä Ouluun eli yhteensä 3. kerralla päässyt.
Näin ei ole. Teimme tilastokurssilla ryhmätyön nimenomaan kyseisetä aiheesta, ja kurssiltamme n. 80% on päässyt sisään 1. tai 2. kerralla. Se on fakta.
Vaan Medisiinari-nimimerkillä kirjoittavaa Oulussa opiskelevaa parikymppistä opiskelijaa.
Luuletko tosiaan että kaikki kertoivat tosuuden hakukerroistaan? Salli mun nauraa!
Mistä arvo löytyy?
Helsinkiin taisi olla viime vuonna lähes 40% uusia ylioppilaita....
Helsingissä viime vuonna uusia ylioppilaita oli sisäänpäässeistä 39,2 %, tällöinhän ekaa kertaa hakeneiden määrä sisäänpäässeistä varmaan lähenteli jo 50%. Kaikki kun eivät hae heti yo-kirjoitusten jälkeen lääkikseen. Ja muihinkaan tiedekuntiin ei todellakaan ole tyyppiarvo 3 hakukertaa. Eli muissakin uusien osuus liikkuu 1/3 tietämillä. Tuo tyyppiarvo on voinut joskus olla, ennen muutoksia hakujärjestelmään siis uusien ylioppilaiden suosimista pääsykokeessa parilla lisäpisteellä.
Joten et viitsisi jaella olematonta tietoa täällä.
Kun aloitimme opinnot, saimme listan kaikista oppilaista ja siinä listassa oli kaikkien syntymäaika, mitä ei siis ollut kysytty, vaan ne tulivat suoraan henkilötiedoista. Jos säälittävä väitteesi pitäisi paikkaansa, miten selität sen että suurin osa sisäänpäässeistä oli 18-20 vuotiaita? Ja jätkistä yhtä lukuunottamatta kaikki käyneet armeijan.
Tuo väärien tietojen lähettäjä hakee itse seitsemättä kertaa, ja yrittää omaa huonommuuttaan sillä jotenkin säälittävästi korjailla. Tai sitten saada ihmisiä jättämään pääsykokeen väliin, jotta hän sitten kahdeksannella kerralla saattaisi päästä sisään...
Ei millään pahalla, mutta vaikutat aika lapselliselta tommosine ääliö-kommentteinee ja muine. Milläs kurssilla olet oulussa? Hiisivuorella, Virralla vai?
Jos täällä joku jauhaa ihan täyttä paskaa, niin eikös se silloin ääliö ole? Eikä mun tarvitte mitään aikuistua.
Tampere on oikein hyvä paikka opiskella. Itse ainakin viihdyn. Tokihan se on arvattavissa, että lääkiksessä on paljon niitä monen ällän ylioppilaita johtuen siitä, että he pääsevät helpoiten sisään. Itsekin kirjoitin aikanaan 4 ällää ja pääsin sisään ensiyrittämällä heti kirjoitusten jälkeen, ilman valmennuskurssia, mutta tuskin se tekee minusta "kaikkitietävää bessewisseriä", päinvastoin olen hyvinkin tavallinen. :-) Mielestäni melkein kaikki lääketieteen opiskelijat ovat hyvinkin tavallisia ja enimmäkseen ihan mukavia ihmisiä. Ketään ei todellakaan syrjitä aikaisemman koulumenestyksen perusteella, ja se kollegiaalisuus alkaa jo heti opintojen alussa. Jos jotain ei tiedä, aina voi kysyä toisilta ja kavereita autetaan aina. Toki joukkoon mahtuu niitä syrjään vetäytyviä ylineroja, jotka oppivat kaikki kirjatkin ulkoa, mutta mukana on myös niitä, jotka ovat pyrkineet monta kertaa, opiskelleet lukiossa ei-niin-hyvin ja käyneet hakemassa puuttuvan luonnontieteiden osaamisen vaikkapa iltalukiosta ja räpistelevät tenteistä läpi rimaa hipoen. On myös paljon perheellisiä ihmisiä, joilla aika ei aina lasten takia riitä lukemiseen. Ei se erilaisuus mitään haittaa, sillä kaikista meistä kuitenkin tulee ihan hyviä lääkäreitä.
Mielestäni Tampereella on aika hyvä ryhmähenki. Itse en ainakaan ole missään vaiheessa törmännyt mihinkään vittuiluun tai oman egon pönkittämiseen. Ehkä se johtuu siitä, että opiskelemme paljon tutor-ryhmissä, jotka vaihtuvat aina parin jakson välein. Ryhmiin muodostuu yleensä ihan hyvä henki, ja pienessä porukassa on helppo tutustua pienissä erissä vaikka koko kurssiin. Eli suosittelen Tamperetta.