Hei!
Luin näitä viestejä. Lukekaapas vaikka itsekin peräkkäin nämä otsikot. Toisaalta huvittavaa, että otsikot muodostavat ikään kuin tarinan, mutta toisaalta tekee mieli itkeä, kun, kun miettii, miten huono itsetuto monilla on. Tässä on siis pari juttua, jotka nostivat minut ainakin masennuksesta iloiseksi ja melko onnelliseksi. :)
* Jos liikunta tunnilla pelaatte jotakin, älä seiso siinä "Kukaan ei tuu hakeen mua pariks" vaan liittykää itse! Ja näyttäkää iloiselta. Kun sitten peli alkaa, vaikka ette osaisikaan pelata YHTÄÄN pelakaa täysillä. Kannustakaa, hymyilkää, juoskaa, YRITTÄKÄÄ. "Mä yritin kyl" ei auta. Jos ei onnistunut heti, niin joskus onnistuu.
* Kun pelkäätte moikata jotakuta, moikatkaa vain. Jos hän ei vastaa niin se on hänen vika. Muistakaa hymyillä.
* Kun juttelette jonkun kanssa niin muistakaa hymyillä ja katsoa silmiin. Jos ette tee tätä, niin toinen osapuoli saattaa ajatella, ettet ole kiinnostunut. Muista myös kysellä muilta ihmisiltä, mitä kuuluu, miten meni päivä yms.
* Jos sinua masentaa, kuvittele, ettet ole masentunut. Tämä ON vaikeaa, mutta mahdollista. Joskus minua itseäni ei kiinnosta olla iloinen, kun masentaa, mutta, kun tartun itseäni niskasta kiinni, niin en oikeastaan edes enää kadu sitä, että muutuin iloiseksi.
* Hyväksy virheet itsessäsi. Ennen en kehdannut olla ei-niin- suositun luokkalaiseni kanssa ja välttelin häntä muiden takia. Olin silloin onneton, minua pelotti ja ahdisti koulussa, etten näyttäisi syrjityltä. Nyt minulla on aivan sama! Olen tämän ei-niin-suositun kanssa ja vaikka en itsekään ole suosittu niin aivan sama! Olen onnellinen, enkä enää mieti vain, että näytänkö syrjityltä vaiko en. Olen vain olemassa ja olen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa HALUAN olla. MUTTA toisaalta pitää myös olla sellaisten kanssa, joiden kanssa pelottaa puhua yms. Sitten kun onnistut saat ikään kuin palkkioksi todella hyvän mielen. Joten muista moikkailla myös muita luokkatovereita eikä vain "bestiksiä".
Enpä tässä keksi juuri nyt mitään muuta. Jos noudatat noita sääntöjä, elämästäsi potäisi tulla edes hieman valoisampaa. Nuo tilanteet, jotka ovat neuvoissani voivat olla muitakin tilanteita. Sovella itsekin.
Ja sitten HUOM! Joidenkin mielestä nämä säännöt eivät ehkä ole hyviä, mutta minulla ne toimivat. Olemmehan me kuitenkin kaikki omia persoonia. En voi tietää, mikä saa kenetkin hymyilemään.
PS. Jos viestissäni on jotain ärsyttävää/omituista, pyytäisin, että miettisitte itsekin ja SOVELTAISITTE. Kaikki eivät voi pitää minusta, mutta toivottavasti kukaan ei tule nyt valittamaan, että helppoahan tuo on sanoa, mutta tuon toteuttaminen on paljon vaikeampaa. TOTTA KAI. En minäkään noita juttuja sekunnissa keksinyt. Kokemukset ja surut, sekä isosiskoni ja ystäväni ovat minulle nuo opettaneet. Jos teet töitä, kaikki on mahdollista. Muista myös ottaa opiksi virheistäsi ja päästä surujen yli.
Kiitos huomiosta ja tsemppiä! :)
Luin näitä viestejä. Lukekaapas vaikka itsekin peräkkäin nämä otsikot. Toisaalta huvittavaa, että otsikot muodostavat ikään kuin tarinan, mutta toisaalta tekee mieli itkeä, kun, kun miettii, miten huono itsetuto monilla on. Tässä on siis pari juttua, jotka nostivat minut ainakin masennuksesta iloiseksi ja melko onnelliseksi. :)
* Jos liikunta tunnilla pelaatte jotakin, älä seiso siinä "Kukaan ei tuu hakeen mua pariks" vaan liittykää itse! Ja näyttäkää iloiselta. Kun sitten peli alkaa, vaikka ette osaisikaan pelata YHTÄÄN pelakaa täysillä. Kannustakaa, hymyilkää, juoskaa, YRITTÄKÄÄ. "Mä yritin kyl" ei auta. Jos ei onnistunut heti, niin joskus onnistuu.
* Kun pelkäätte moikata jotakuta, moikatkaa vain. Jos hän ei vastaa niin se on hänen vika. Muistakaa hymyillä.
* Kun juttelette jonkun kanssa niin muistakaa hymyillä ja katsoa silmiin. Jos ette tee tätä, niin toinen osapuoli saattaa ajatella, ettet ole kiinnostunut. Muista myös kysellä muilta ihmisiltä, mitä kuuluu, miten meni päivä yms.
* Jos sinua masentaa, kuvittele, ettet ole masentunut. Tämä ON vaikeaa, mutta mahdollista. Joskus minua itseäni ei kiinnosta olla iloinen, kun masentaa, mutta, kun tartun itseäni niskasta kiinni, niin en oikeastaan edes enää kadu sitä, että muutuin iloiseksi.
* Hyväksy virheet itsessäsi. Ennen en kehdannut olla ei-niin- suositun luokkalaiseni kanssa ja välttelin häntä muiden takia. Olin silloin onneton, minua pelotti ja ahdisti koulussa, etten näyttäisi syrjityltä. Nyt minulla on aivan sama! Olen tämän ei-niin-suositun kanssa ja vaikka en itsekään ole suosittu niin aivan sama! Olen onnellinen, enkä enää mieti vain, että näytänkö syrjityltä vaiko en. Olen vain olemassa ja olen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa HALUAN olla. MUTTA toisaalta pitää myös olla sellaisten kanssa, joiden kanssa pelottaa puhua yms. Sitten kun onnistut saat ikään kuin palkkioksi todella hyvän mielen. Joten muista moikkailla myös muita luokkatovereita eikä vain "bestiksiä".
Enpä tässä keksi juuri nyt mitään muuta. Jos noudatat noita sääntöjä, elämästäsi potäisi tulla edes hieman valoisampaa. Nuo tilanteet, jotka ovat neuvoissani voivat olla muitakin tilanteita. Sovella itsekin.
Ja sitten HUOM! Joidenkin mielestä nämä säännöt eivät ehkä ole hyviä, mutta minulla ne toimivat. Olemmehan me kuitenkin kaikki omia persoonia. En voi tietää, mikä saa kenetkin hymyilemään.
PS. Jos viestissäni on jotain ärsyttävää/omituista, pyytäisin, että miettisitte itsekin ja SOVELTAISITTE. Kaikki eivät voi pitää minusta, mutta toivottavasti kukaan ei tule nyt valittamaan, että helppoahan tuo on sanoa, mutta tuon toteuttaminen on paljon vaikeampaa. TOTTA KAI. En minäkään noita juttuja sekunnissa keksinyt. Kokemukset ja surut, sekä isosiskoni ja ystäväni ovat minulle nuo opettaneet. Jos teet töitä, kaikki on mahdollista. Muista myös ottaa opiksi virheistäsi ja päästä surujen yli.
Kiitos huomiosta ja tsemppiä! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tätähän minäkin... Miksi se on näille foorumilla valittaville niin pirun vaikeaa?
Vai ovatko oikeasti ihmiset muuttumassa mielikuvituksettomiksi zombeiksi jotka vain valittavat huonoa itsetuntoa?
antaa.
>>Jos liikunta tunnilla pelaatte jotakin, älä seiso siinä "Kukaan ei tuu hakeen mua pariks" vaan liittykää itse!>Jos ei onnistunut heti, niin joskus onnistuu>Kun pelkäätte moikata jotakuta, moikatkaa vain. Jos hän ei vastaa niin se on hänen vika. Muistakaa hymyillä> Kun juttelette jonkun kanssa niin muistakaa hymyillä ja katsoa silmiin. Jos ette tee tätä, niin toinen osapuoli saattaa ajatella, ettet ole kiinnostunut>Muista myös kysellä muilta ihmisiltä, mitä kuuluu, miten meni päivä yms.>Jos sinua masentaa, kuvittele, ettet ole masentunut. Tämä ON vaikeaa, mutta mahdollista>Enpä tässä keksi juuri nyt mitään muuta. Jos noudatat noita sääntöjä, elämästäsi potäisi tulla edes hieman valoisampaa
Hei!
No oikeastaan tuota juuri pelkäsin, että ihmiset rupeavat pilkunnuolijoiksi =). Ei siis pahalla, mutta sanoinhan, etteivät nuo ohjeet auta kaikkia. Minua ne auttavat. Ja yhdessä kohdassa sanoin, että "Jos ei onnistu nyt niin onnistuu joskus" tai jtn. vastaavaa ja totta se on. En tarkoita, että jos ei onnistu tänään niin onnistuu huomenna. Tarkoitin, että jos tekee reippaasti töitä, niin harjoitus tekee mestarin.
En voi auttaa sinua, koska en ole Jumala. Nämä ohjeet auttoivat minua. Jos ne eivät auta sinua, en voi tehdä asialle paljoakaan. Yritin vain auttaa ja sanoin juuri siksi, että älkää ottako vakavasti ja käyttäkää omia aivojanne myös.
Tarkoitukseni ei ollut tulla ja sanoa "Tee näin ja näin". Tarkoitukseni oli tulla ja kertoa asioita, jotka auttavat minua ja, että te sitten kikkaisitte niistä omia juttuja.
Ikävältä tietenkin tuntuu, että aina, kun YRITTÄÄ auttaa, joku tulee valittamaan. Ei pahalla, mutta se tuntuu todella turhaltauttavalta ja ilkeältä. Vaikka palautetta toki saa antaa!
">>Enpä tässä keksi juuri nyt mitään muuta. Jos noudatat noita sääntöjä, elämästäsi potäisi tulla edes hieman valoisampaa
Ymmärsin aloitusviestisi väärin. Luin sen sellaisella 'kevyellä tavalla', kun tänne kirjoittelee niin paljon kymmenenvuotiaita ja vastaavia. Tuon uusimman viestisi perusteella tajusin TODELLA, ettet ole mikään kymmenvuotias (höpsö kun olin)
Minäkin uskon muuten (kristinuskon) Jumalaan, mutta en suhtaudu niin nöyrästi kaikkeen, mitä uskontoon liittyy. Annoit tuon uusimman viestisi perusteella sellaisen kuvan, että vaatisit itseltäsi liikoja. Olit jotenkin niin varovainen sanomisissasi. Tämä ei ole kritiikkiä (sinun ei pidä muuttua), vaan ainoastaan sitä, että ei itselleen tarvi olla noin ankara =)
[Jos en minäkään kerta kirjoittanut niin hienovaraisesti, niin miksi sitten sinunkaan olisi tarvinnut? Kirjoitin tekstiini tasan yhden hienovaraisen lauseen, mutta sinä kirjoitit kokonaisen loppukappaleen. Mitä väliä sillä on, mitä joku anonyymi lukija meinaa? En olisi kuitenkaan meinannut yhtään sen enempää, vaikka olisit jättänyt itsesyytökset vähemmälle. Jos alan miettimään, niin kyllä minäkin oikeastaan aikalailla itseäni syyttelen muiden kuullen. Mutta en tee kuitenkaan niin netissä! En sano, että se olisi kiellettyä, mutta se on turhan kilttiä. Se vie voimia, jos jokaiselle anonyymille kirjoittajalle kertoo hirveästi omista heikkouksistaan. Siis tarkoitan tässä sinua (sinä rasitut). Itse keskityn ainoastaan täällä itse puhuttavaan asiaan, enkä vakuuttelemaan muille sitä etten ole täydellinen. Sinä teet sitten näköjään molempia... Tuon viimeisen voisit jättää pois, sillä eiväthän kaikki ihmiset edes lue saamiaan vastauksia. Ei sillä ole siis mitään väliä]
Annoit itsestäsi älykkään kuvan, kun aloit analysoimaan tarkemmin sitä mitä tarkoitat. Looginen analysointi on aina suora merkki älykkyydestä! Minäkin tykkään analysoida aivan mahdottomasti, joten niinpä "samankaltaisen" kirjoittajan teksti oli hyvin miellyttävää luettavaa :) (tuolla analysoimisella en tarkoita kuitenkaan sitä, kun analysoit heikkouksiasi, vaan yleisesti ottaen sitä kun tekstisi oli tarkennettua ja järkevää)
"JA johtuuhan aina myös ihmisestä. Jos ihminen ei esim. osaa pyytää oikein liikuntatunnilla paria, niin ei hän sitä saakaan. Aina on jokin syy (MIELESTÄNI), miksi tapahtuu näin ja näin. (En nyt kuitenkaan tarkoita, että et osaisi pyytää. Mutta mielestäni siihen on kuitenkin jokinsyy?)"
Ei tarvi olla yhtään sen ihmeellisempää syytä kuin se, että ihmisiä ei yksinkertaisesti ollut parillista määrää. Silti olen tätä mieltä, vaikka ymmärränkin ettet ollenkaan syytä minua asiasta. Asioilla ei aina tarvi olla sen ihmeellisempää syytä. Esim. on täysin sattumaa, kenestä tulee luokalta syrjitty jne. Siinä eivät vaikuta mitkään pienetkään asiat, vaan se on täysin sattumaa. Aivan sama kun heitettäisiin luokkalaisten kesken arpaa ja se kenelle arpa osuisi, siitä tulisi kiusattu. Täyttä sattumaa siis!
"PS. Ehkä vaadit ihmisiltä liikaa?"
Vaadin ihmisiltä saman verran kuin itseltäni. Jokainenhan on jossain määrin sokea omalle käyttäytymiselleen, mutta ainakin tietoisesti pyrin siihen, että kummaltakin osapuolelta (niin minulta kuin toiselta) vaatisin tasan saman verran.
"Tarkoitan, esim. nyt sitä, että tulit esim. kritisoimaan, vaikka enhän minä kenellekään pahaa halunnut"
Tuo on eräänlaista uskonnollista puhetyyliä. Toisaalta se on aivan mahdottoman suloisesti ja ihanasti sanottu (ihan oikeasti siis), mutta toisaalta tuollaisen sanominen on täysin turhaa. Tottakai jokainen ymmärtää, ettet halua kenellekään tämän palstan välityksellä mitään pahaa =) Sehän on ihan itsestäänselvyys. Kun sanoin, että olet liian vaativa itsellesi, tarkoitin sitä että yrität olla täydellinen ihminen. Ei makeilumielessä, vaan ihan siinä, ettet ketään loukkaisi ja niin edelleen. Mutta Hyvä Ihminen, eihän kukaan pysty olemaan täydellinen! Vaikka sen ymmärrätkin, tuntuu että silti hanakasti siihen pyrit. Tuntuu, että ajattelet että siihen on pyrittävä. Uskonnot ainakin sellaista painottavat. Sitä tarkoitin siinä, kun sanoin, että olet liian vaativa itsellesi. Itsekin uskon (todella!!) Jumalaan, mutta en sanoisi kuitenkaan kunnioittavani Raamattua juuri missään määrin. Sen aikainen kulttuuri vaikuttaa niin paljon asiaan. Kyllä Raamatussa jotkut lauseet pitävät sellaisinaan täysin paikkaansa (Jeesus: "se joka itseään ylentää, se alennetaan ja se joka itseään alentaa, se ylennetään"), mutta Raamatun säätämät tiukat moraaliohjeet (esim."älä käytä vaatetta, missä on kahta eri kuitua"), niitä en kumarra! Tuo vaatteiden käytön ohje oli minulta huono esimerkki, mutta toisaalta kun ajattelee, täydelliseksi ihmiseksi pyrkiminen on aivan yhtä naurettavaa. En tiedä, pyritkö siihen vai et (en osaa kuitenkaan lukea ajatuksiasi:)), mutta todella monet uskovaiset pyrkivät. Jos Jumala on ihmistä viisaampi, Hän ymmärtää toki myös ihmisen epätäydellisyyttä. Ainahan pitää pyrkiä jonkinlaiseen arvomaailmaan, mutta liika on yksinkertaisesti liikaa. On liikaa ajatella, mitä joku anonyymi "töksäyttelijä" (en ole oikeasti, mutta täällä netissä kyllä, koska en jaksa niin välittää) ajattelee. Töksäyttele vain takaisin! :) Ihan oikeasti sinulla on täysi oikeus siihen, jos vain tekee mieli (ei ole tietenkään pakko, mutta jos haluaa, mikään ei estä). Aina on ihmisillä oikeus antaa "samalla mitalla takaisin" -ainakin tällaisissa pienissä asioissa, jotka eivät vaikuta mihinkään ratkaisevasti. Ei kannata noudattaa uskontoa joissakin pikkuasioissa. Anteeksi... nyt taas unohdin. En voikaan tietää, onko asia kohdallasi noin, mutta jos olisi, sanoisin tuon. Ja tämä ei ole mitään suunsoittoa, vaan ihan vain sitä että kristinusko tiukkoine vaatimuksineen saa ihmisen pelkäämään. Ihan oikeasti! Ehkei siinä niinsanotussa "uskon huuma tilassa" tajua sitä, että uskonto (muiden ihmisten väärin tulkitsemana) aiheuttaa tämän pelon eikä niinkään se, että Jumala nyt pistäisi pahan ihmisen tarkoituksella pelkäämään. Minä ainakin ennen pelkäsin, kun äitini vertasi suutuspäissään minua itse Perkeleeseen. Uskon kyllä, että sellainen on olemassa (Saatana siis), mutta en kuitenkaan ENÄÄ usko että ketään ihmistä voisi suoraan verrata sellaiseen (:D). Niinpä ennen tein niin, että melkeimpä pidin kirjaa sanomisistani jne. Joka ilta toivotin äidille hyvät yöt, että olisin saanut varmuuden siitä että olen hyvä. Itse asiassa olen hyvä muutenkin! Kyllä sen ihminen itse tajuaa, jos on loukannut jotakin. Ja jos ei tajua (eihän kukaan tajua aina kaikkea), on toisella velvollisuus ilmoittaa asiasta ("hei, älä tee noin enää. Se loukkaa minua"). Ihminen on erehtyväinen, varsin epätäydellinen ja toiminnaltaan epälooginen. Sitä eivät uskonnot tajua (ei edes kristinusko, mikäli huom.! _MIKÄLI_ sitä tulkitsee Raamatun mukaisesti), joten niinpä Jumala alkaa kuulostaa nykymaailmassa joulupukin kaltaiselta satuhahmolta. Jos uskontoa (kristinuskoa siis) muistettaisiin aina tulkita järkevästi, ei tällaisia jumalalle naurajia olisi läheskään yhtä monta. Olen nyt puhunut asioista etupäässä yleisesti ottaen, enkää niinkään tarkoittanut juuri sinua. Toisaalta epäilen, että olisit yksi näistä ihmisistä, jotka palvovat kaksi vuosituhatta vanhaa kirjaa. Olenko oikeassa? Anteeksi, kun muodostan kysymyksen noin lapsellisesti, mutta toivon vain ettet olisi. Äläkä ota tuota kysymystä ollenkaan itseesi, sillä minä kysyn sen jokaikiseltä joka suunnilleen mainitsee sanan Jumala. En siis epäile juuri sinua, mutta en sitä toisaalta ihmettelisikään, vaikka sinäkin olisit sellainen joka ottaa Raamatun kirjaimellisesti. On monia älykkäitä ihmisiä, jotka älykkyydestään huolimatta niin tekevät.
Noniin. :D Nyt oli mukavaa luettavaa. Minulla eí ole oikeastaan muuta sanottavaa, kuin, että en siis "palvo" Raamattua. Minä olen juuri se oppilas, joka joskus ala-asteella väitteli opettajan kanssa Raamatusta. Uskon Jumalaan.
No, mutta kiitos! :)
Hei nuo ovat hyviä neuvoja :)
Minulla nuo on toiminut joskus :D