On tullut se hetki elämässä että lapset on nyt tehty ja olisi aika palata työelämään.
Tuntuu vain siltä ettei mitkään työpaikat ole minua varten.
Pitää olla sitä ja pitää olla tätä ja ole joustava ja tehokas ja osaa 5 kieltä jne jne.
Yksikin ilmoitus tuolla mol.fin sivuilla iski myös pahasti silmään .Ilmoituksessa haettiin "myyjää"lastentarvike/vaate liikkeeseen.
Vaatimuksena oli : että olethan myös itsekin äiti.
Alku siis vaikutti todella lupaavalta.
Mutta kuinkas ollakaan työvuorot olivat iltavuoroja ja viikonloppuja oli oltava valmis toimimaan imetystukihenkilönä ja doulana ja oltava savuton ja mieluusti raitiskin ja lista vain kasvoi.
En voinut katsoa kuin suu ammollani siitä vaateiden listaa.
Olethan äiti sanoi ilmoitus,eihän tuollaisessa duunissa jäisi aikaa omille lapsille.
Listassa oli myös että tietää vauvamaailman ja nykyäitiyden trendit.
Tuntuu vain kovin mutkikkaalta tämä työn saanti nykyään.
Olen itsekin melko kouluttautunut , 3 tutkinnon verran.Ongelma vain on ettei ala jolle olen koulutuksen saanut enää tunnu järkevältä.
Lapsien kanssa oleminen on opettanut minulle yhtä sun toista elämästä.
Miksei missään haeta entisiä kotiäitejä töihin?
Sellaisia naisia jotka ovat lapsensa tehneet jotka ovat pyörittäneet sitä kodin arkea.
Naisia jotka saavat yhteen päivään mahdutettua muskarin ,esikoisen hammastarkastuksen,toisen lapsen fudisharkat,kuopuksen neuvolan,siivouksen ,ruuanlaiton,lastenkonfliktien selvittelyn,talotoimikunnan kokouksen,koiran ulkoittamisen,pyykinpesun ja vielä illalla organisoinnin ammattilainen,uuttera kotiäiti leipoo kakun ja kutsuu appivanhemmat kylään ja sujuvasti keskustelee päivän kuumista aiheista.
Miksei kukaan hae töihin näitä arjen moniosaajia?
Onko muilla samoja fiiliksiä?
Vai kuvittelenko vain ettei meitä lapsen tehneitä kaivata missään?
Kertokaahan omia kokemuksia ja fiiliksiä.
Tuntuu vain siltä ettei mitkään työpaikat ole minua varten.
Pitää olla sitä ja pitää olla tätä ja ole joustava ja tehokas ja osaa 5 kieltä jne jne.
Yksikin ilmoitus tuolla mol.fin sivuilla iski myös pahasti silmään .Ilmoituksessa haettiin "myyjää"lastentarvike/vaate liikkeeseen.
Vaatimuksena oli : että olethan myös itsekin äiti.
Alku siis vaikutti todella lupaavalta.
Mutta kuinkas ollakaan työvuorot olivat iltavuoroja ja viikonloppuja oli oltava valmis toimimaan imetystukihenkilönä ja doulana ja oltava savuton ja mieluusti raitiskin ja lista vain kasvoi.
En voinut katsoa kuin suu ammollani siitä vaateiden listaa.
Olethan äiti sanoi ilmoitus,eihän tuollaisessa duunissa jäisi aikaa omille lapsille.
Listassa oli myös että tietää vauvamaailman ja nykyäitiyden trendit.
Tuntuu vain kovin mutkikkaalta tämä työn saanti nykyään.
Olen itsekin melko kouluttautunut , 3 tutkinnon verran.Ongelma vain on ettei ala jolle olen koulutuksen saanut enää tunnu järkevältä.
Lapsien kanssa oleminen on opettanut minulle yhtä sun toista elämästä.
Miksei missään haeta entisiä kotiäitejä töihin?
Sellaisia naisia jotka ovat lapsensa tehneet jotka ovat pyörittäneet sitä kodin arkea.
Naisia jotka saavat yhteen päivään mahdutettua muskarin ,esikoisen hammastarkastuksen,toisen lapsen fudisharkat,kuopuksen neuvolan,siivouksen ,ruuanlaiton,lastenkonfliktien selvittelyn,talotoimikunnan kokouksen,koiran ulkoittamisen,pyykinpesun ja vielä illalla organisoinnin ammattilainen,uuttera kotiäiti leipoo kakun ja kutsuu appivanhemmat kylään ja sujuvasti keskustelee päivän kuumista aiheista.
Miksei kukaan hae töihin näitä arjen moniosaajia?
Onko muilla samoja fiiliksiä?
Vai kuvittelenko vain ettei meitä lapsen tehneitä kaivata missään?
Kertokaahan omia kokemuksia ja fiiliksiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samaa mieltä olen noista ihmeellisistä vaatimuksista nykyisin kun työtä hakee,vaikkei työ itsessään olisi edes mitään sen kummosempaa silti työnhakijan pitäisi olla joku outo superhyperhenkilö!Itselläni työnhaku on ajankohtaista vasta toukokuussa,mutta olen kans jo käynyt netissä työpaikkoja kattelemassa,nyt jo on stressi päällä kun pähkäilen huoliiko mua kukaan töihin kotiäitiyden jälkeen,vai pitäskö yrittää keksiä joku koulutuspaikka joka kiinnostais..?Niin on ajat muuttuneet työnhaussa vuosien varrella,isäni lähti merille jo 15 vuotiaana eikä koulutusta nykyiseen ammattiinsa ole koskaan saanut,töitä on ollut aina yli 40:nen vuoden ajan työttömänä ei ole ollut koskaan.Ennen sitä arvostettiin käytännön osaamista,nykyisin pitää olla kaikenmaailman todistuksia erilaisilta kursseilta ihan yksinkertaiseenkin hommaan,ärsyttävää!
Kyllä ajatellaan samoin. Minä olen yrittäjä, joka on tehnyt ratkaisun olla kotona pitkään ja tutkintoja on itselläkin kolmin kappalein. Alalla oli töitä kun aloitin viimeisen, ei ollut kun lopetin. Nyt lapseni ovat isoja, joten olisin voinut jo katsella avarammin, mutta ei olekaan kokemusta tai sitten olen ylikoulutettu. Mutta perustin yrityksen ja katsotaan , miten lähtee.
Minulle kaltaisesi henkilöt ovat tervetulleita töihin, kunhan tässä pääsen eteenpäin, sillä näen sinussa pitkälle itseni ja itse tiedän itseni aikaansaavaksi ja tehokkaaksi henkilöksi. VArsinkin sellaiseksi, joka osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Tuon viimeisen taidon olen huomannut työelämässä olevan hukassa, hosumista sinne sun tänne eikä organisointikykyä ollenkaan, sitten valitetaan työelämän kovia vaatimuksia, kun aikaa käytetään toisarvoiseen työhön ja tyhjästä valittamiseen (valitetaan siitä, että töissä on töitä). Minä palkkaan mielelläni henkilön, joka on ollut kotiäitinä. Tarjoamani työkin on ihanteellista, sillä sitä voi tehdä kotonakin tarvittaessa. Valitettavasti vain vielä ei ole rahaa palkkaan, vaikka tarve olisi jo, ensin pitää saada myyntiä. Haluan, että tuleva työntekijäni saa varmasti palkkansa, siksi en riskisijoitusta uskalla tässä asiassa tehdä.
Tänä päivänä palkataan kyynärpäätaktiikalla eteneviä peennuolija suunsoittajia, mutta uskon vakaasti, että näiden aika menee ohi. Suomalaisen työn laadun heikkenimen on huomattu jo, meitä laaduntekijöitä eli hiljaisia puurtajia aletaan pian tarvita taas.
Totta on,että tarjolla olisi myös tuota vuorotyötä...itsellekin olisi keikkaa ja kolmivuoroa miten päin vain...Siinä on vain pieni mutta, lapset joutuisivat vuoropäiväkotiin tai koululaiset yksin kotiin,kun mieskin tekee kolmea vuoroa...
Perhettä näkisi silloin tällöin ja pitäsi luottaa siihen,että kaikki on niinkuin olla pitää ja lapsensa oppivat ilman apuja läksynsä tekemään ja tulevat kotiin ja syövät silloin kuin pitää...Hmmn.
Sanoin tuolle tulevaisuudelle ei kiitos, ja koulutin etänä itselleni uuden ammatin ja nyt toimin ns.yksityisyrittäjänä ja tiedän mitä lapseni tekevät ja tiedän mitä he syövät ja kuulen kun he kertovat päivän tarinansa ja pystyn kuljettamaan heidät harrastuksiin ja organisoimaan paljon muitakin juttuja...sekä teen tietty itse töitä ja saan palkkaa.
Ja näen myös miestäni enemmän.
Oli pakko miettiä ammatti uusiksi, koska olisin tuolla tahdilla ollut puolikuollut huolesta ja huonosta omastatunnosta,rättiväsynyt hommaani ja kiukkuinen. Nyt työssä säilyy uutuudenviehätys ja perhekin on tyytyväinen.
Aivan,niin minäkin ajattelin tehdä.
Päivänsana lienee siis uudelleen koulutus.
Ongelma siinä on se ettei enää ole olemassa aikuisopintotukea.
Eli jos siis menisin kouluun saisin vain opintotukea ja sehän 213.60 e/kk miinus verot tietty.
On olemassa aikuiskoulutustuki systeemi mutta sepäs ei sitten koskekkaan minua.
kopioitu kelan sivuilta:
Aikuiskoulutustukea:työssä olevan aikuisen omaehtoisen koulutuksen tukijärjestelmä, Koulutusrahasto myöntää aikuiskoulutustuen ja Kela siihen liittyvän opintolainan valtiontakauksen.
Tässä kyseisessä on se idea että tukea saa aikuinen henkilö joka on jo vuosia ollut töissä ja päättää nyt sitten vaihtaa alaa.
Joten en voi edes ajatella että lähtisin noin vain kouluttautumaan koska silloin emme saisi ruokaa pöytään.
Onhan toki se mahdollisuus että hakisin oppisopimus paikkaa ja niin olen kyllä tehnytkin (jo viime vuodesta lähtien).
Tilanne vain siinäkin on se että vaikka oppisopimuskeskus järjestääkin alan ammatillisia tutkintoja en ole mistää sitten kirveelläkään saanut oppari työpaikkaa .
Tällä kyseisellä alalla jonne niin mieluusti haluaisin ei vaan pääse.
Joten tässä sitä vain kynsin ja hampain lukee ja etsii ja kuuntelee korvat höröllään puskaradioita jos edes jostain saisi työpaikan ,työpaikan inhimillisillä työajoilla.
Näin ollen voisin edes 2-3 vuotta säästää rahaa jotta voisin uuden ammatin opiskelut maksaa.
Mulla olisi loistava idea omalle yritykselle mutta vaikea sitä on lähteä toteuttamaan jos palvelu jota meinaa tarjota ei ole hallussa.
Joten olen lievästi sanottuna turhautunut.
Olin 6 vuotta kotiäitinä. Takana oli töitä pankissa ja kaupassa, tutkinto kaupalliselta alalta ja vakityöpaikka. Kotivuodet osoittivat, että alan vaihto olisi paikallaan, haluaisin työskennellä lasten kanssa ja työajat pitäisi suosia lapsia. Sitten sen keksin KOULUNKÄYNTIAVUSTAJA. Hain töitä, sain paikan, pääsin jopa oppisopimuskoulutukseen. Nyt olen ollut avustajana 4 talvea, viides menossa. Päivääkään en kadu. Työ on vaihtelevaa ja haastavaa, on todella eduksi, että on kokemusta lapsista, siis omista, samoja riitoja ym niitä koulussakin ratkotaan kuin kotiäitinäkin. Tietysti työ sisältää paljon myös sitä opetusta ja avustusta. Suurin plussa on kuitenkin säännöllinen työaika, suht lyhyet päivät ja lomaa aina silloin kun lapsillakin, eli kesäloma, syysloma, joululoma, hiihtoloma. Palkka tietysti voisi olla parempi, mutta kaikkea ei voi mitata rahassa...
Mä olin yhteensä 4,5 vuotta kotona ja siitä suurimman osan eron jälkeen yhärinä (eli siis vähän mökkihöperö).
Aloitin paluun työelämään työkkärin 8kk toimistoalan kurssilla (koko ajalta liiton päivärahan suuruista koulutustukea) joka oli nimenomaan tarkoitettu mun tyyppisille, joiden ammattitaito oli vähän vanhentunutta. Kurssi päivitti kielitaidon, tietotekniikan ja antoi rutkasti itseluottamusta. Siitä jäi opiskeluhimo ja suorittelin omaksi huviksi arvosanoja avoimessa yliopistossa. Tein keikkaa Eilakaislalle ja jatkoin opiskelua tietotekniikan parissa 1,5 vuotta (työllisyyskoulutusta sekin ja samoilla liiton päivärahoilla). Jatkoin taas Eilakaislalla. Sitä kautta mut rekrytoitiin valtiolle, joka yllätti joustavuudellaan, luulin että valtiolla on aina pieni palkka ja liian vähän työtä...ehei, nyt teen mielenkiintoista, vaativaa ja erittäin monipuolista työtä ja saan siitä vähintäänkin kohtuullisen korvauksen.
Mutta eihän opiskeluja sovi jättää ;)) jatkan siis työn ohessa täsmäkoulutusta omaksi huviksi ja selkeän pätevyyden hankkimiseksi. Koulutusta on jo nyt vaikka muille jakaa ja lisää tulee!
Muuten tää liiton päivärahahommeli on aika bueno. Jäljellä olevat päivät säilyy tallessa äitiysloman ja työllisyyskoulutuksen ajan.
Älä masennu:)
Työpaikkoihin on todellakin usein hirvittävän korkeat vaatimukset.
Itse työnantajana voin sanoa, että meillekin tulee usein hakemuksia ihmisiltä jotka eivät täytä haun "kriteereita", mutta ovat silti erittäin varteenotettavia hakijoita.
Olemme jopa palkanneet useita sellaisia hakijoita.
Kannattaa siis hakea työpaikkoihin vaikket täyttäisikään heidän vaatimustasoaan esim.koulutuksesta.
Usein kokemus on parempi kuin koulutus.
Itse arvostan äitejä, jotka ovat tehneet arvokasta työtä kotona lasten ja kodin parissa.
He ovat sitkeitä eivätkä narise turhasta:)
Onnea työnhakuun!
tarjolla!
Sain jopa itse postitse mainostarjouksen postinjakajan hommiin.
Niitä näyttää olevan niin paljon, että jopa postitse lähetetään mainoksia, että tulisit jakaamaan postia tai mainoslehtiä.