Oon 39 2 raskaana ja tänää mul alko masentaa. Alkoi kaikki siitä, ku kattelin vaatteita ennen raskautta ja sitten menin kokeilemaan farkkuja, jotka oli AIVAN liian tiukat jo reisien kohdalta. Tietty se masensi ja tiiän, että tilanne muuttuu kyllä kun raskaus on ohitse, mutta en voi mitään sille, että alkoi vaan masentaa ja toivoo, että mahtuisi JO NYT niihin ihaniin vaatteisiin, jotka jäivät pieniksi kun maha alkoi kasvaa.
Muilla samanlaisia ongelmia? Koko ajan vain tekee mieli itkeä ja rypeä itsesäälissä tai ruveta kunnolla treenamaan, mutta eihän se NYT KÄY! Toivon vaan että toi lapsi tulisi kohta ulos ja saisi tehdä asian eteen jotain ja PIAN!
Muilla samanlaisia ongelmia? Koko ajan vain tekee mieli itkeä ja rypeä itsesäälissä tai ruveta kunnolla treenamaan, mutta eihän se NYT KÄY! Toivon vaan että toi lapsi tulisi kohta ulos ja saisi tehdä asian eteen jotain ja PIAN!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on ihan sama fiilis! Ja sit tulee huono omatunto, kun haluais vaan tästä mahasta eroon! Mulla on vielä 10vkoa jäljellä ja nyt jo olo on inhottavan tuskallinen! Koko ajan tekee mieli suklaata, sen takia oon nyt jo lihonnut 15kiloa! hirvee työ yrittää päästä niistä pois! Oon käynyt uimassa aika paljon ja kattelen kateellisena niitä jotka käy hikijumpassa...tekis niin paljon mieli mennä kunnon aerobic tunnille! Pelkkä uinti ja kävely tuntuu niin turhauttavalta...Mulla on kauhea ikävä mun vyötäröä! Ja älyttömän epäseksikäs olo..Onneks mies on ulkomailla, koska se ei varmasti jaksais kuunnella valitusta..
Mulla oli esikoista odottaessa tuo sama kriisi.
Se tuli siinä kahdeksannella raskauskuulla.
Koin olevani läskirumalihavatyhmä ymym. ja katselin kateellisena "mahattomia". Tuli kauhee tuska ja kiire saada maha pois. Satuinpa vielä olemaan 8:lla kuulla tammikuussa, kun kaikki mahdolliset postimyyntifirmat lähettivät kevät/kesä-katalogejaan! Katsoin haikeasti niitä iiiiihania vaatteita, joihin tulisin tuskin enää ikinä mahtumaan, kun pingviiniksi kerran olin muuttunut =/
Ja ai että siepitti ne alkuraskauden ajatukset, kun haaveilin isosta mahasta ja äitiysvaatteista. Nyt olisin tehnyt mitä vain ollakseni hoikempi!
Mutta niinpä nuokin tunteet tulivat ja menivät. Sitten kun la läheni, tuli haikea tunne siitä, että mahaa ei enää ole =/
Mutta, kun meni yliaikaseks olin taas jo valmis savustamaan lapsen pihalle, halusin niin epätoivosesti vauvan pihalle ja mahan pienemmäksi..
No vauvahan sieltä tulla tupsahti =D ja kilot, kaikki 18, jotka tulivat raskauden aikana, lähtivät, alle puolessa vuodessa kaikki! Ensimmäiset 13 hävisivät todella nopsaan, ihan parissa kuukaudessa, mutta loput viisi sit junnasivat vähän pidempään, mutta nyt ovat kaikki poissa!
Eli koittakaa kestää nuo kaikki ahdistavat tunteet mahojenne kanssa, kyllä te vielä oman kehonne saatte vyötäröineen päivineen takaisin! =)
Iloista odotusta kaikesta huolimatta!!!
Olen lihonut nyt 15 viikossa 15 kg. Tosi tankki olo.
Mutta itseasiassa tuota ylipainoa oli aika paljon (bmi 29) jo ennen raskautta. Syy on puhtaasti liikkumattomuudessa. En voi sietää kävelyä ilman hyvin perusteltua syytä ja muutenkin liikunta sucks!
Kun vaavi putkahtaa maailmaan, toivon sisäistäväni sellaisen asian, että vaunujen kanssa on kiva siirtyä paikasta toiseen ihan vain laittamalla sukkaa jonoon. Eli se olisi tarpeeksi hyvä syy ottaa itseään peilistä kiinni ja työntää sieraimensa kuutamolle.
Ja imetys... kai se äidinmaito on melko rasvaista? Ja mistäs se rasva tulee jos ei minun reisistäni?
t: rv 34 6, 157 cm ja 84kg!
kun en todellakaan kärsi yhdestäkään kilosta.. nautin vain kasvavasta masustani yms..
ihan normaalipainoinen olin ennen raskautta. edellisen aikana painoin viimeisilläni tämän mitä nyt painoin viikolla 22. mutta ei sekään haittaa minua yhtään..
onhan mulla aikaa mahduttautua niihin ihaniin farkkuihini. ja saanhan uusia, kun kuitenkin vie reilun ajan pääsätä entisiin mittoihin..
"tiiän, että tilanne muuttuu kyllä kun raskaus on ohitse"..nyt tähän väliin täytyy kyllä sanoa että tilanne ei välttämättä muutu kun raskaus on ohi. Synnytyksestäni on kohta vuosi mutta ei kyllä ole toivoakaan,että mahtuisin vaatteisiin joita käytin ennen raskaaksi tuloa. ikäänkuin lantio ja paikat olisivat levinneet pysyvästi. No..ei sille mitään voi eikä varsinkaan nyt kun toinen on tulossa =). nää on näitä äitiyden iloja.