Hei,
olen tässä ihastellut doggeja netissä ja aivan myyty. Tällä hetkellä ei koiran hankinta ole meille aivan ajankohtaista, mutta jos joku viitsisi vastata niin olisin mahdollisesti tulevaisuudessa kiitollinen. Kissojahan meillä jo on ja ilmeisesti doggi tulee niiden kanssa toimeen paremmin kuin hyvin?
Onko totta että doggin keski-ikä voi olla jopa 6,2 vai onko uskottavampaa tuo 9 vuotta? Voiko doggin ottaa ensimmäiseksi koiraksi? Kotonani on ollut koiria, mutta tästä ajasta on vierähtänyt jo 10 vuotta, joten nuoreen eläimeen ei ole kosketusta kuin ystävien kautta. Olisiko järkevää harkita myös aikuisen koiran hankintaa? Kokemuksia.
Paljon asiaa yhdessä viestissä, kiitos etukäteen.
olen tässä ihastellut doggeja netissä ja aivan myyty. Tällä hetkellä ei koiran hankinta ole meille aivan ajankohtaista, mutta jos joku viitsisi vastata niin olisin mahdollisesti tulevaisuudessa kiitollinen. Kissojahan meillä jo on ja ilmeisesti doggi tulee niiden kanssa toimeen paremmin kuin hyvin?
Onko totta että doggin keski-ikä voi olla jopa 6,2 vai onko uskottavampaa tuo 9 vuotta? Voiko doggin ottaa ensimmäiseksi koiraksi? Kotonani on ollut koiria, mutta tästä ajasta on vierähtänyt jo 10 vuotta, joten nuoreen eläimeen ei ole kosketusta kuin ystävien kautta. Olisiko järkevää harkita myös aikuisen koiran hankintaa? Kokemuksia.
Paljon asiaa yhdessä viestissä, kiitos etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleisestihän koirat ja kissat tulevat toimeen ainakin jos pennusta asti tottuvat olemaan yhdessä..
Valitettavasti doggien eliniänodote ei ole kovin korkea. Monesti on mainittu sen olevan n. 7 vuotta. (On myös tietysti vanhempia veteraaneja sekä valitettavasti myös nuorena kuolleita..) Rotu ei kuitenkaan ole niitä pitkäikäisimpiä.
Aikuisen koiran hankinnassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tietysti aikuisen kanssa pääsee helpommalla joissain asioissa (kuten sisäsiistiksi opettaminen yms. yms.), mutta hankaluuksia saattaa tulla muun muassa jos koira ei ole saanut tarpeeksi hyvää peruskoulutusta. Ison koiran (tai koiran kuin koiran) kanssa perustottelevaisuus on A ja O. Lisäksi saattaa olla että aikuisella koiralla on jotain traumoja menneisyydestä joita saattaa ilmaantua tilanteissa joissa niitä vähiten kaipaisi.
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.... =)
Kiitos vastauksestasi.
Tuollaista olen ajatellutkin voivan käyvän vanhemman koiran kanssa. Yhdellä läheisellä on ollut kaksi vanhempana otettua isoa koiraa ja on ollut hyviä kokemuksia, mutta kun ei sitäkään voi sitten etukäteen tietää.
Harmillista tuo ikä, kun 7 vuottakin kuulostaa niin kovin lyhyeltä. Ainahan siinäkin ajassa jo saa lämpimiä muistoja, mutta itse ajattelisin että kun eläimen otan niin sitoutuisin pidemmäksi ajaksi. Tosin mikään muu rotu ei ole vielä saanut sellaisia väristyksiä aikaiseksi... täytyy pohtia vielä. En ole koskaan ollut sellainen "suin päin pennun ostoon, kun kuume iskee"-ihminen. Kuuluuhan elämään tietysti luopumistakin, mutta kuten sanoin mietintämyssy päässä.
Jos rakastaa tanskandoggeja, niin ilolla pitää vaikka vain sen 7 vuotta (mitä en pidä realistisena, reipaasti vanhemmaksi elävät), kuin jotain muuta rotua sen 12 vuotta.
Osa tietty menee nuorempana, mutta en pidä 7-vuotiasta doggia vielä vanhana. Omassa taloudessa on jo muutama 7-vuoden iän ylittäneitä ja todella vetreässä kunnossa. Ei sen ikäiseksi uskoisi.
Tuo 6,5-7 vuotta on ihan tosi. Asiasta voidaan toki olla montaa "mieltä", mutta kun se ei ole mielipidekysymys: Useat ympäri maailmaa tehdyt (Suomi, Ruotsi, Saksa, USA...) rodun terveyskartoitukset kertovat karua kieltään.
Mutta mieluummin sitä elää 7 vuotta ihanan ystävän kanssa, kuin 15 vuotta kiusankappaleen seurana. ;) Pitää vaan asennoitua asiaan niin että ottaa joka päivästä kaiken irti. :) Hetkeäkään en minä ainakaan vaihtaisi pois, enkä tuon suht' lyhyen eliniän takia rodun vaihtoa harkitsisi: Määrä kun ei korvaa laatua. :)