Olen alkanut epäilemään, että 6-vuotiaalla tytöllämme olisi Aspergerin Syndrooma.
- Vauvana hän ei välittänyt sylissä olemisesta, -- Muskarissa ei innostunut ollenkaan, halusi olla vain sylissä.
- Päiväkodissa alkuun oli vain yksinään pihalla, ei ottanut kontaktia, eikä mennyt leikkimään vaikka toiset lapset pyysivät.
- Jos joku kiusaa päiväkodissa, hän ei puolustaudu.
- Jos mennään johonkin uuteen ryhmään, esim. satujumppaan, hän jämähtää paikoilleen, itkee, eikä osallistu.
- Häntä tuntuu välillä häiritsevän kova meteli.
- Pienempänä tuntui, että hän ei koskaan itke, vaikka sattuisi. Hän tuntui jotenkin kylmältä ja kovalta, mutta nyt vähän vanhempana hän halailee ja suukottelee.
- Piirre mistä huomaan hänet tänä päivänä erilaiseksi on vieraaseen ryhmään meneminen tai se, että hän yhä piirtää tikku-ukkoja, kuten kolmivuotias. En osaa selittää paremmin, mutta mielessäni myllertää ja itkettää. Koulu lähestyy ja pelkään hänestä tulevan koulukiusatun. Muuten hän hymyilee, on aurinkoinen, auttavainen ja huolehtiva, reipas tyttö. Olenko ihan hakoteillä?
- Vauvana hän ei välittänyt sylissä olemisesta, -- Muskarissa ei innostunut ollenkaan, halusi olla vain sylissä.
- Päiväkodissa alkuun oli vain yksinään pihalla, ei ottanut kontaktia, eikä mennyt leikkimään vaikka toiset lapset pyysivät.
- Jos joku kiusaa päiväkodissa, hän ei puolustaudu.
- Jos mennään johonkin uuteen ryhmään, esim. satujumppaan, hän jämähtää paikoilleen, itkee, eikä osallistu.
- Häntä tuntuu välillä häiritsevän kova meteli.
- Pienempänä tuntui, että hän ei koskaan itke, vaikka sattuisi. Hän tuntui jotenkin kylmältä ja kovalta, mutta nyt vähän vanhempana hän halailee ja suukottelee.
- Piirre mistä huomaan hänet tänä päivänä erilaiseksi on vieraaseen ryhmään meneminen tai se, että hän yhä piirtää tikku-ukkoja, kuten kolmivuotias. En osaa selittää paremmin, mutta mielessäni myllertää ja itkettää. Koulu lähestyy ja pelkään hänestä tulevan koulukiusatun. Muuten hän hymyilee, on aurinkoinen, auttavainen ja huolehtiva, reipas tyttö. Olenko ihan hakoteillä?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Neuvoisin sinua juttelemaan terveydenhoitajan tai koululääkärin kanssa asioista jotka sinua huolestuttavat.
joka asiaan, että lapset ovat erilaisia. Sieltä ei siis kai apua heru. Tämä asia olisi hyvä selvittää ennen koulun alkua.
Mikä sai sinua etsimään pulmaan apua autismi palstalta? Onko suvussa aspergeria? Onko perheessä, vanhemmilla vastaavia omia kokemuksia?
ei löydy, ei ainakaan diagnosoitua. Lueskellessani aiheesta moni piirre vain sattui sopimaan tyttöön. Vai voisiko kaiken selittää esim. ujoudella, jota kyllä suvusta löytyy?
Outo kysymys, mutta tyypillistä assisuvuissa. Arvatkaapa miksi?
suvusta ainakaan löydy yhtään ulkomaalaista niin pitkälle kuin tiedän ja silti olen as. Enpä usko, että as:lla ja ulkomaalaisuudella on suurtakaan merkitystä.
mikä olisikaan se syy.
Jos tarpeeks kauaks mennään, me kaikki ollaan ulkomaalaisia.
Kyselet, koska friikit ei löydä kotoa paria. Mutta koska tuossa lähdettiin vähän väärille jäljille, niin voisin heille sanoa, että Suomen historiaa, kun katsotaan perimän kannalta, niin täytyy ottaa huomioon, että ollaan oltu varsin sisäsiittoisia ja suomen alueella on varsin myöhään asunut toisia ihmislajeja. Eli mutaatioita olis luonnollisesti ihan hyvin, vaikka tänne on ihmisiä tullut idästä ja lännestä ja Baltian suunnaltakin.
"suomen alueella on varsin myöhään asunut toisia ihmislajeja"
Eli tarkoitin lähinnä Neanderthalin ihmisiä, mitä täällä hiipparoi varsin myöhään. Kun paljolti on pidetty neurologisten häiriöiden aiheuttavia geenejä alunperin syntyneeksi siitä, että kahteen eri ihmislajiin kuuluvat ihmiset ovat risteytyneet keskenään: ).
risteytyivätkö.
Puolet oikein! Sana tyhymä on ilmeisesti väärin kirjoitettu, koska en tunnistanut sitä.
Mutta on totta, että ei tiedetäkkään, mut viimeaikoina on alkanut näyttää siltä, että tämä olisi tapahtunut, vaikka ennen näytti varmalta, että ei ole.
kumppaneista. Onko totta, että assin on helpompi tutustua muusta kulttuurista tulleeseen. Niksulle poikkeavuus on merkinnyt bi-kulttuuria. Ritalin naisi Nederdalin, jos sellainen tulisi vastaan. Mulla on ollut myös kumppaneita monesta kulttuurista - vähempi perusuomalaisia. Miten muilla?
Otsikkos oli suorastaan sangen outo. Julistelet täällä uskovaisuuttas ja sitten pistät otsikoon alatyylin komentoja. Uskottavuus on muutenkin sulla koetuksella.
Ensin sanot:
"neurologisten häiriöiden aiheuttavia geenejä alunperin syntyneeksi siitä, että kahteen eri ihmislajiin kuuluvat ihmiset ovat risteytyneet keskenään"
Ja seuraavassa viestissä jo melkeen peruutat sen.
Kantsii lukea viesti ennen kuin painaa Lähetä -nappulaa.
Otetaan kuiteski vähän huumorilla noi heitot. Anteeksi, jos otit itseesi. Ja niin, täälhän voidaan ottaa kirjaimellisesti kaikki. No, en taida enää heitellä moisia.
"alunperin syntyneeksi"
Jos jäit kiinni tuohon kohtaan, se tarkoitti, että risteytyminen olisi ollut se alku niille häiriöille.
Enkä mä nyt sitä ihan kummonnut. Sehän selittäisi paljon, jos risteytymistä olisi ollut. Mutta vasta viime aikoina se on alkanut näyttää mahdolliselta, että niin on käynyt.
Mul on kuule pikkusen kriteerejä kumppanin suhteen. Valitettavasti vaan se on kostautunut, että olis kumppanikin, jos en olis kieltäytynyt.
Ite sä naisit possun!
"Otetaan kuiteski vähän huumorilla noi heitot. Anteeksi, jos otit Ja niin, täälhän voidaan ottaa kirjaimellisesti kaikki. No, en taida enää heitellä moisia".
Nederdaalini ei pitäisituosta "possu-nimityksestä" vaikka olisi huumoriakin.
"Mutta vasta viime aikoina se on alkanut näyttää mahdolliselta, että niin on käynyt".
Mionä kyllä rakastan tavattomasti omaa Nederdaalinia, varsinkin silloin kun julmlmaakin julmempaa julmintaa harrastaa ;)
enää itseäni poikkeavaksi bi:n. Itsensä hyväksyminen on tuonut elämälle laatua.
Takkana on yli 10 v suhde saksalaisen kanssa. Olen myös asunut Saksassa 2 vuotta. Viihdyin hyvin. Ihmiset oli avoimempia ja fiksumpia. V:näisiä ja ilkeitä ihmisiä tapasin huomattavasti vähempi kuin Suomessa. Pidin myös saksalaisten suoruudesta; ne tosiaan tarkoittaa mitä sanoo, vaikka se ei olisi aina ollutkaan välttämättä miellyttävää.
Paluu Suomeen oli shokki. Olin unohtanut suomalaisen kateuden, v:mäisen luonteen, selkään puukottamisen ym. kuvottavat luonteenpiirteet. Opettelin saksalaisen tyylin sanoa suoraan niin kuin asiat on. Moni on hämmentynyt suoruudestani (enkä ole ihan kaikkea edes saanut sanottua; sanat jotenkin ei vaan tule), mutta olen saanut olla rauhassa esim. työpaikkakiusaamiselta.
Huumorilla otetaan ja vitsi se olikin.
"Mionä kyllä rakastan tavattomasti omaa Nederdaalinia, varsinkin silloin kun julmlmaakin julmempaa julmintaa harrastaa ;)"
Sä kuulostat ihan kivalta. : ) Voitko kertoo tarkemmin. Voidaan jatkaa keskustelua täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119
: )
Asperger on nimi oireille, joihin luettelemasi lapsen käyttäytymismallikin sopii, mutta diagnoosi tehdään vasta, kun näistä oireista tulee ongelma. Aspergeriin ei ole lääkettä, ja yhteiskunnan tuki on monasti puutteellista. Diagnoosi voi auttaa ympäristöä paremmin ymmärtämään lastasi tai sitten ei. Monet lapset, joilla on vastaavat oireet ovat hoidossa lasten psykiatrisella osastolla.
Ujotkin ihmiset ovat selvinnet elämästä ilman diagnooseja ja psykiatreja - yhtä lailla kuin useimmat aspergerit ovat ilman diagnoosia. Monissa perheissä on havahduttu suvun asperger-oireisiin vasta kun lapsen kanssa on tullut ongelmia. Kotona ongelmia harvoin huomataan, sillä oireet ovat kommunikoinnin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen alueella. Ongelmiin törmätään kun lapsta aletaan sosiaalistamaan.
Ujon lapsen sopeutuminen uuteen ryhmään kestää jopa yli vuoden. Ihanteellista olisikin pysyvät kaverussuhteet läpi koulujärjestelmän. Tämä on vaikeaa kun koulujärjestelmä pilkkoo sosiaalisia suhteita. Ongelmia tuottaa siirtymiset päiväkottiin, päiväkodista kouluun, toiselta luokalta kolmannelle, yläasteelle, lukioon tai ammattikouluun.
Jos haluat välttää näitä siirtymäongelmia, etsi koulumuoto, jossa siirtymiä ei ole. Löytyykö assiperheille sopivaa koulua?
Olisi hauska tietää, kunka paljon edellä sanottu on totta. Onko totta, että siirtymät aiheuttavat ongelmia asseille?
Kyllä se vähän haittaa, kun tulee sellainen pelko päälle, kun on uusi tilanne. Liittyy tuohon hahmottamis ongelmaan, eli, kun ei pysty hahmottamaan uutta tilannetta, niin on aika toimintakyvytön. Lisäksi tulee silloin todella voimakas turvattomuuden tunne, että tarvitsee ihmistä, jolta saa läheisyyttä ja rakkautta. : )
Tuohon liittyy myös se, että kommunikointi ongelman vuoksi ei koe toisten tunteita, eikä osaa viestiä omiaan. Eli, jotta assi tuntee saavansa välittämistä, niin se täytyy osoittaa konkreettisesti.
Tuosta johtuen on sattunut niitä täällä kerrottuja tapauksia, missä on väitetty, että lapsi ei ole kehittynyt normaalisti suhteessa äitiin. Todellisuudessa on siis kyse parantumattomasta heikkoudesta aivoissa, eikä mistään psyykkisen kehityksen häiriintymisestä.
Päiväkodissa itkin kun tajusin että siirryn muualle käymään peruskoulua. 1-6-luokilla olin samassa rakennuksessa ja koulussa. Yläasteella ja lukiossa olin melkein samassa koulussa, eikä sopeutuminen aiheuttanut ongelmia. Ammattikoulua olen sitten käynyt ympäri maata, eikä sopeutuminen ole ollut ongelma näissäkään tapauksissa.
Muutama pidempiaikainen kaverisuhde oli, toinen lastentarhasta peruskoulun seiskaluokalle ja toinen peruskoulun ykkösluokalta lukion päättymiseen.
Lukion jälkeen ei sitten ole hirveästi ollut koulujen kautta solmittuja, kunnollisia ystävyyssuhteita.
Ytimekkäästi vastaen: voi aiheuttaa ongelmia, mikäli koulun vaihto on tapahtunut ilman aikomusta ja/tai ennakkovaroitusta. Näin minulla. Onneksi nykyään ratkaisen itse mitä missäkin opiskelen.
olla as tai as piirteinen. Nyt sitten yrität saada lapsesi tutkimuksiin. As centeriin pääsee kuka vaan, mutta se maksaa.
Opeta lapsi puollustautumaan ilkeitä ihmisiä vastaa ja kestämään kiusaaminen.
Jos mulla olisi lapsi, opettaisin, että kun sanat loppuu, ota nyrkki käyttöön. Tuo nyt on aika ärhäkkää, mutta olisi penskana säästänyt mut monelta tuskalta.
joko muuttaisit mieltä kun oppisit ymmärtämään.
Tai sitten lapsestasi tulisi onnetton väkivaltainen tapaus.
Et taida tietää lastenkasvatuksesta mitään. Että itse on joskus ollut lapsi, ei tee ihmisestä hyvää lastenkasvattajaa.
on nimenomaan tullut vihainen ja välivaltainen, koska en penskana koskaan osannut pitää puoliani mitenkään. Assilta loppui sanat ja lyödä ei saanut. Nykyisin räjähdän melko helposti, tosin en lyö, mutta mieli tekisi.
Jätin lapset hankkimatta, koska penskana elämä muiden kakaroitten kanssa oli helvettiä; alkoi inhoamaan lapsia enkä pidä vieläkään niistä. Lisäksi maailman on aivan liian paha, jotta tänne viitsisi tehdä lisää ihmisiä kärsimään. Lapsuuteni oli sellainen helvetti, etten toivo kenenkään sitä kokevan. Joskus ihmettelen, että yleensä selvisin hengissä. Olin kai liian heikko jopa tappamaan itseni.
Mä en yleensä puolustaudu, vaikka joskus naksahtaa päässä. Olen kuiteski kokemuksesta oppinut, että otan mieluummin selkääni, kun pistäisin itse jonkun hiljaiseksi. Ja uskovaisuuteen vedoten; ei kannata tehdä toiselle, mitä ei toivoisi itselle tehtävän.
Mä mieluummin juoksen karkuun, kun pahoinpitelen ihmisen. Mä yksinkertaisesti tunnen omantunnontuskia toisen vahingoittamisesta ja jos innostun kurittamaan jotakuta, niin saatan itkeä sen jälkeen.
Mutta toisia mä kyllä suojelen mielelläni ja voin kostaa toisen puolesta.
"Älkää tehkö lisää kurjija maailmaan" Itse hän antoi alun ainakin neljälle ihmispololle.
sitten fiksunpi kuin isäsi. Olen hoidellut itseni lisääntymiskyvyttömäksi.
ja sanojesi mukainen nainen. Ei voi muuta kuin ihailla!
toivoisin vastauksia. Aiheet meni vähän hakoteille...
Koulu on velvollinen puuttumaan kiusaamiseen. Jollei se tee, voit viime kädessä tehdä asiasta rikosilmoituksen. Tuo opettajalle syytteen, mahdollisesti virkavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Jos koulukaverit tulee siviilissä örveltämään, niin ei muuta kun kylmästi rikosilmoitus kehiin. Sitä ei tarvitse kenenkään sietää.
Jos AS:sää tosiaan epäilet, niin Autismiliiton kotisivulta löytyy seulontalomake. Se on tosin tarkoitettu lastentarha- ja peruskouluopettajille, mutta jos lapsesi saa korkeita pisteitä niin kannattaa jutella vaikka koulun terveydenhoitajalle. Hän passittaa eteenpäin.
Jos vähänkään epäilet, niin kannattaa ilman muuta lähettää lapsi tutkimuksiin. Myöhemmässä iässä sitä voi olla sitten vähän vaikeampaa selvittää, lähinnä koska AS-diagnoosia varten on oireiden oltava todettavissa myös potilaan lapsuudessa. Pikkukaupungin kasvattina minä pystyin helposti jäljittämään vanhan lastentarhaopettajani, mutta isommassa kaupungissa se ei tuosta vaan onnistu.