...luvattua maata!!!!
tämä voi kuulostaa provolta ja ei ole tarkoitus loukata ketään, joka tuntee itsensä yksinäiseksi niin toisten seurassa kuin täysin yksin ollessaan.
1)Lopeta itsesi analysoiminen -se on toivoton noidankehä!!!
2) Aloita aina keskustelu itse.-uskokaa tai älkää mutta ihmisten perusluonne on puhuminen!!! niin hullua yksilöä ei tehtaalta ole ulos laskettu etteivät he osaa vähintään vastata kysymyksiisi tai keskustella edes vähän aikaa, mikä antaa kokemuksia jatkossa(elämä on liian lyhyt pelkäämään, mitä joku tyyppi tai ryhmä sinusta ajattelee. jos he eivät halua sinua tuntea, siirry seuraaviin, yli 6 miljardia ihmistä kuitenkin p-kle!! unohtakaa ylpeiden nokannostelut ja siirtykää uusiin ihmisiin)
3)harrasta seuratoimintaa. Liikkuminen yhdessä tuo virkeyttä ja arvostusta jos onnistut tuomaan joukkueelle pisteet kotiin. harjoitus tekee mestarin.
4)ymmärrä että tähän maailmaan on luotu niin narreja kuin herroja. jos olet hiljainen niin se ei tee sinusta sen tyhmempää ihmistä kuin muistakaan. erilaisuus kaunistaa!!! kyllä historia osoittaa että ei se järki näytä sosiaalisemmilla yksilöilläkään parhaimpia tuloksia antaneen (a la natsi-saksa).
5)tee itse ehdotuksia mitä tehdä seurassa ja kysy voitko tulla mukaan jos he keksivät jotain( kts kohta 2).
6)ajattele että sinua todella tarvitaan paikalla (tiedän, vaikeaa). mutta jos sinua ei haluta niin ajattele että se ei aina johdu ainoastaan sinusta, vaan monet muutkin tekijät voivat siihen vaikuttaa)
Baarissa huonon itsetunnon omaaville ;
1)olet oma itsesi, kerrot mitä tiedät ja pidät hauskana.
2)sinulla ei ole mitään hävittää sellaisen ihmisen kanssa joka sinusta tuntuu mukavalta
3)mieti kuinka pieniä tässä loppujen lopuksi ollaan. (katse tähtitaivaalle todistaa sen) tai lue jotain kauan sitten tapahtunutta historiaa, niin että voit sanoa itsellesi"noin, he eliVÄT, ja näin minä nyt ELÄN. sata vuotta ja kuka hautakivistä pystyy lukemaan kuka oli yksin ja kuka ystävien ympäröimä.(minusta terveelisempää ihmisten seurassa)
Jos näistä ei ole apua, niin suosittelen että avaatte raamatun ja luette siitä paremmasta maailmasta. ehkä se lohduttaa.( ei joukki, mutta ei mikään hihhuli-kehoitus) joten nami-nami ja silleen.
tämä voi kuulostaa provolta ja ei ole tarkoitus loukata ketään, joka tuntee itsensä yksinäiseksi niin toisten seurassa kuin täysin yksin ollessaan.
1)Lopeta itsesi analysoiminen -se on toivoton noidankehä!!!
2) Aloita aina keskustelu itse.-uskokaa tai älkää mutta ihmisten perusluonne on puhuminen!!! niin hullua yksilöä ei tehtaalta ole ulos laskettu etteivät he osaa vähintään vastata kysymyksiisi tai keskustella edes vähän aikaa, mikä antaa kokemuksia jatkossa(elämä on liian lyhyt pelkäämään, mitä joku tyyppi tai ryhmä sinusta ajattelee. jos he eivät halua sinua tuntea, siirry seuraaviin, yli 6 miljardia ihmistä kuitenkin p-kle!! unohtakaa ylpeiden nokannostelut ja siirtykää uusiin ihmisiin)
3)harrasta seuratoimintaa. Liikkuminen yhdessä tuo virkeyttä ja arvostusta jos onnistut tuomaan joukkueelle pisteet kotiin. harjoitus tekee mestarin.
4)ymmärrä että tähän maailmaan on luotu niin narreja kuin herroja. jos olet hiljainen niin se ei tee sinusta sen tyhmempää ihmistä kuin muistakaan. erilaisuus kaunistaa!!! kyllä historia osoittaa että ei se järki näytä sosiaalisemmilla yksilöilläkään parhaimpia tuloksia antaneen (a la natsi-saksa).
5)tee itse ehdotuksia mitä tehdä seurassa ja kysy voitko tulla mukaan jos he keksivät jotain( kts kohta 2).
6)ajattele että sinua todella tarvitaan paikalla (tiedän, vaikeaa). mutta jos sinua ei haluta niin ajattele että se ei aina johdu ainoastaan sinusta, vaan monet muutkin tekijät voivat siihen vaikuttaa)
Baarissa huonon itsetunnon omaaville ;
1)olet oma itsesi, kerrot mitä tiedät ja pidät hauskana.
2)sinulla ei ole mitään hävittää sellaisen ihmisen kanssa joka sinusta tuntuu mukavalta
3)mieti kuinka pieniä tässä loppujen lopuksi ollaan. (katse tähtitaivaalle todistaa sen) tai lue jotain kauan sitten tapahtunutta historiaa, niin että voit sanoa itsellesi"noin, he eliVÄT, ja näin minä nyt ELÄN. sata vuotta ja kuka hautakivistä pystyy lukemaan kuka oli yksin ja kuka ystävien ympäröimä.(minusta terveelisempää ihmisten seurassa)
Jos näistä ei ole apua, niin suosittelen että avaatte raamatun ja luette siitä paremmasta maailmasta. ehkä se lohduttaa.( ei joukki, mutta ei mikään hihhuli-kehoitus) joten nami-nami ja silleen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vähän esittää..kiitos vihjeistä, olisivatpa kaikki ihmeiset tuollaisia.
Hyviä pointteja... voisin itsekin lisätä muutaman.
1) Itsensä muuttaminen muiden vuoksi on myös loputon noidankehä. Hakeudu mieluummin sellaisten seuraan, jossa voit suurin piirtein olla oma itsesi.
2) Unelmointi ja jonkin asian tekeminen oikeasti ovat kaksi eri asiaa. Vältä vetkuttelua ja epämääräisyyttä, pidä tavoite kirkkaana mielessä.
3) Älä jää odottamaan, että asiat tapahtuisivat itsestään - koko elämä voi mennä odotellessa. Asiat edistyvät muutenkin tehokkaimmin mitä enemmän itse tekee työtä niiden eteen.
4) Jos on mahdollisuus valita, osallistuuko johonkin vai jättääkö menemättä, on ensimmäinen yleensä aina parempi vaihtoehto. Monesti asiat menevät paremmin kuin olisi kuvitellutkaan. Samalla kertyy kokemuksia ja on yksi tarina enemmän kerrottavanaan.
5) Vältä katkeroitumista.
6) Kavereiden saaminen voi olla vaikeaa. Ole siis valmis näkemään vaivaa. Älä luovuta liian helpolla.
7) Pidä yllä optimismia ja huumoria.
Nämä alla olevat 2 kohtaa kopsasin tästä ketjusta muualta ja tein sen siksi että ne ovat taivahan tosia
1)Lopeta itsesi analysoiminen -se on toivoton noidankehä!!!
3) Älä jää odottamaan, että asiat tapahtuisivat itsestään - koko elämä voi mennä odotellessa. Asiat edistyvät muutenkin tehokkaimmin mitä enemmän itse tekee työtä niiden eteen.
Olen jo lähempänä neljää kymppiä ja oikeasti minä olen aina ollut se odottaja. Odotan aivan kuin jotain "saduissa tapahtuvaa ihmettä", että joku tulisi ja muuttaisi minun elämäni (tietty positiivisempaan suuntaan). Odotan, että minulle tullaan tarjoamaan mielenkiintoisempaa ja paremmin palkattua työpaikkaa, odotan, että joku ihana, komea ja varakas mies seisoo yksi kaunis päivä ovellani ja kosii minua siltä seisomalta, odotan, että ystäväni ja tuttavani kutsuisivat minua kyläilemään ja odotan, että muutama lantiolle kertynyt ylimääräinen kilo häviäisi siitä yön aikana ja tätä rataa....
No jokainen arvata saattaa, ettei näin ole käynyt !
Kuulin eräässä tv sarjassa osuvan sanonnan:
KOHTALO ON LAISKOJA VARTEN, ELÄMÄ PITÄÄ OTTAA OMIIN KÄSIINSÄ JA TEHDÄ SILLE JOTAIN !
Ja kun vauhtiin pääsin, niin täytyy vielä mainita tuosta ITSENSÄ ANALYSOIMISESTA
Olin tässä hiljattain fysiikkani tiimoilta kuntoutuksessa, jossa käsiteltiin kyllä kovin moneen otteeseen tätä henkistä puoltakin, kuunneltiin psykologin luentoja, tehtiin ryhmäkeskusteluja ja erilaisia kirjallisia testejä. Minulla ei ollut sillä puolella ainakaan mainittavaa ongelmaa omasta mielestäni, kun sinne menin. 2vk jälkeen olin varma, että olen huomattavan stressaantunut, minulla on hiukan masennusta ja alkava työuupumus (burn out)
OK!
Minulle tarjottiin kokeeksi jotain mietoja mielialalääkkeitä ja sairaslomaa vielä 2 vk huilaamiseen....
En ottanut kumpaakaan !
Kohta 2 pitää ainakin omalla kohdallani hyvin paikkansa. Olen ihan normaalin näköinen eli ulkonäössäni ei ole mitään vikaa. Kukaan vieras ihminen ei kuitenkaan ikinä tule luokseni juttelemaan. Joudun aina itse aloittamaan keskustelun. Näin olen saanut esim koulusta ja töistä kavereita. Jos haluaa tutustua johonkin niin kannattaa mennä juttelemaan eikä jäädä odottamaan että hän tulisi sinun luoksesi. Jos henkilö vaikuttaa mukavalta ja hänkin viihtyy sinun seurassasi ja tulette hyvin juttuun niin hyvä.
olen puhelias, en silti onnistu saamaan ystäviä. tuttuja kyllä riittää. viime viikolla laitoin viidelle "kaverille" viestiä, että joskos käytäisiin kahvilla. vain kaksi vastasi, hekään ei ehdi. mulle ei ole tarkoitettu ystäviä.
Mikä sitten siinä mättää?
Ovatko kaverisi jotenkin rajoittuneita keskustelemaan, vai mikä heitä kiinnostaa? luulis jos on normaalin näköinen( suhteellista) ja puhelias niin missä ongelma? saithan sentään kaksi viestiä että eivät päässeet?
en tiedä mikä mättää. kai se on sitä, että niillä on kaikkea muuta kuten omia kavereita. ei tarvita uusia sellaisia.
ja olen ihan normaalin näköinen :)
Jäi mietityttämään tämä asia?
Olen itse kamalan näköinen mutta ei ole vaikeuksia ollut tutustua ihmisiin, paitsi nyt kun olen masentunut ja itseä ei huvita.
Itse kannatta tehdä ns. aloite, koska muut ihmiset saattavat olla myös yhtä ujoja, tällaista olen havainnut.
Ei sen ulkonäön kyllä pitäisi mitään merkitä kavereita hankittaessa tai muutenkaan kavereiden kesken. Se nyt on ihan ymmärrettävää, että parisuhdetta etsittäessä se ulkonäkö voi jotain merkitä, mutta jos se ulkonäkö jonkun kaveruuden estää, niin sitten on kyllä jotain pahasti vialla.