Minun mielestäni jokainen on syntyessään ateisti. Onko lapsen usko siis ateismia?
Kysy keltä tahansa vauvalta, uskooko hän Jumalaan. Myöntävää vastausta tuskin saa puhetaidottomilta.
Kysy keltä tahansa vauvalta, uskooko hän Jumalaan. Myöntävää vastausta tuskin saa puhetaidottomilta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä spekuloi sellaisella asialla, jonka yksin Jumala tietää. Jumala ei luo roskaa.
Läheskään kaikki ateisti eivät usko, että Jumalaa ei ole. Heiltä vain puuttuu Jumalauskomus.
kääntäen:
"Kysy keltä tahansa vauvalta, uskooko hän Jumalaa."
Vaikeneminen on myöntymisen merkki. ;)
Oletat kaikenlaista ilman todisteita..
Mutta sitten sen vasta tietää kun laspi oppii puhumaan. Mutta tietysti jos ateistisontaa tai muuta uskontosontaa syötetään.. niin sen mukainen vastaus.
Mutta teet lapsestakin jo tappeluvälineen , niin julmia olentoja te ateistit olette.
Vaikeneminen ei todista muuta kuin vaikenemisen. Vaikeneminen ei ole aina merkki myöntymisestä. Se voi olla merkki esim. siitä ettei ole koko asiaa ymmärtänyt lainkaan. Uskonnollisuus on myyttien mukaan käyttäytymistä. Mutta jos ajattelee järjellä niin
-Millä todennäköisyydellä käärme osaa puhua?
-Millä todennäköisyydellä neitsyt voi tulla raskaaksi?
-Millä todennäköisyydellä maapallo on syntynyt alkuräjähdyksen jälkeen?
Nämä kaikki lienevät hyvin pieniä todennäköisyyksiä, mutta tuo alkuräjähdys kuitenkin vaikuttaa hiukan todennäköisemmältä.
Ei alkuräjähdys ja raamatun luomiskertomus ole milläänlailla ristiriidassa keskenään.Alussa mailmankaikkeudessa ei ollut kuin Jumala, joka loi kaiken.Jopa alkuräjähdyksen, mistä se muuten olisi voinut alkaa.
Lapsi ei kyseenalaista, vaan uskoo niinkuin asia hänelle kerrotaan.
Lapsi ainakin reagoi siihen, mitä hänelle sanotaan enemmän tai vähemmän.
Vaikka kukaan ei uskoisikaan, muistan yhden asian syntymästäni. - Kauhun ja pelon, mikä odotti synnytyssairaala-ympäristössä.
Olin hidas syntymään, - en tahtonut syntyä, koska pelkäsin. Minut revittiin ulos väkisin.
Äiti oli kuolla verenhukkaan ja sai lisäksi lapsivuodekuumeen. - Hän selvisi hengissä kuten minäkin.
Mutta minulle jäi ikuinen pelko kauhean likaisesta, suuresta pahasta, uhkaavan harmahtavasta,
vääristyneen näköisestä olennosta.
Tajusin sen pahaksi. Siksi pelkäsin.
Olen käynyt asioita uudelleen läpi elämässäni, selvittääkseni miksi jouduin sen kokemaan.
En voinut käsittää, minkä takia se minua vihasi.
Välillä ajattelin sen olleen jopa Jumalan, mutta saatuani tietää, ettei Jumala kiusaa ketään,
en enää niin luullut. Mietin vain, miksi sen oli annettu sinne tulla, ja oliko asialla jokin tarkoitus -
en tiedä sitä tänä päivänäkään.
Seuraava muistikuva oli kotoa.
Isä oli lähellä, mutta minulla oli kiusallisen tukala olo, koska koin olevani liian tiukassa
kapalossa. Käsiäkään en voinut liikuttaa. Siinä olin pelkkänä pakettina.
Oli vaikea olla, ja aloin kitistä. Siihen isä yrittäen lohdutella sanoi:"Odota vielä..odota vielä"
Hän oli ajatellut minulla olevan äitiä ikävä.
Ollessani liian tiukassa kapalossa, ympärilleni kerääntyi kiusaajahenkiä. Niin kuin ei muutenkin
jo olisi ollut vaikea olo.
Ne kiusasivat, härnäsivät hyökkäillen, tullen aina lähemmäksi.
En osannut puhua, mutta omalla tavallani koetin hätistellä niitä pois.
Eivät lähteneet, eikä minua autettukaan. Kitisin ja kitisin, ja ne kiusasivat entistä enemmän,
pitäen inhottavaa riivaja"iloaan".
En ole koskaan ihmetellyt sitä, että ymmärsin isän puheen. Se vain oli niin. Samoin ymmärsin
minua katsomassa käyneiden ihmisten kasvoilta, mitä mieltä he olivat minut nähtyään.
He kääntyivät, supattivat keskenään, etten ollut "minkään näköinen".
Äidin tultua paikalle, he muuttivat itsensä toisenlaisiksi. Tulivat vielä ikään kuin minua katsomaan, teeskennellen, leperrellen. Aloin itkeä, koska en pitänyt heistä. - Olivat vieraita, inhottavia ja
pelottavia ihmisiä. Ilkeän näköisiä naisia.
Myöhemmin asioita läpi käytyäni, en voinut ymmärtää, miksi Jumala ei ollut ajanut pahoja
pois.
Eivätkä ne jättäneet kiusaamistani, vaikka kuinka olin yrittänyt niitä häätää omalla tavallani.
Ne vain nauroivat, härnäsivät ja olivat ilkeitä.
Tiedän, että Jumala ei kiusaa ketään, joten hän ei ainakaan ollut niitä lähettänyt.
Joten aprikointiisi, että vauvan täytyy olla syntyessään ateisti, voin omalta kohdaltani sanoa,
että jollei vauva olisikaan kuten aikuinen uskossa, niin hänellä on kuitenkin jokin tieto valmiina
tietyistä asioista jo syntymästä saakka.
Muutaman vuoden ikäisenä sain nähdä, että on olemassa myöskin hyviä olentoja.
Nämä eivät olleet millään tavalla pelottavia, vaan ihan ihmisen näköisiä ja oloisia.
Kuitenkin tavattoman lempeitä ja lohduttavia.
He olivat tutun oloisia.
Kerran naapurin lapset kiusasivat minua ja sulkivat leikkimökkiin, josta en päässyt pois.
Keksivät vielä sellaisen pelottelukeinon, että puhalsivat seinän takana tyhjään pulloon.
En tiennyt, mikä se kauhea huu -ääni oli, ja aloin itkemään.
Näin että leikkimökin ovi avattiin, sisälle tuli valoa ja sisään tuli iloisen näköisiä lapsia.
Eräs aikuinen lempeä täti otti minut syliinsä, lohdutteli ja vähitellen rauhoituin.
Luulin kiusaajalasten tulleen iloisina sisälle. Mutta jäin ihmettelemään, kun ovi olikin ollut säpissä,
ja ilkeät lapset tulivat katsomaan, miksi en enää itkenytkään.
Aloin kertoa, että isompi sisko oli minua auttanut. Etsin häntä katseellani - hän oli kadonnut.
Toiset lapset alkoivat ivailemaan, pitäen minua "pimeänä". Se pahoitti mieleni.
En voinut käsittää, mitä oli tapahtunut.
Lähdin kotiin, koska luulin saaneeni kuumetta.
Myöhemmin tajusin auttajani olleen enkelin.
Ei hän mikään maanpäällinen siskoni ollut.
Ja minulle naurettiin, koska siskoni oli silloin
vain vähän vanhempi kuin minä.
Muistan ainakin 3 sellaista tapausta, jolloin minua autettiin.
Joka kerta olen ollut hämilläni tai jopa loukkaantunut, kun he auttamisensa jälkeen katosivat.
Jos he eivät olisi niin tehneet, en olisi koskaan tiennyt heidän olleen enkeleitä.
Vauva voi uskoa Jumalaan jo syntyessään siinä tapauksessa, että hän on raskauden aikana oppinut uskomaan. Tosin Jumalaan uskominen on aika suhteellista, koska Jumalakäsitteellä on lähinnä uskomuspohjaa ilman kunnon perusteluja. Uskomukset voivat olla hyvin erilaisia.
Vastauksesi oli mielenkiintoinen. On hämmästyttävää, että jollakin voi olla noin kirkkaita muistikuvia syntymästä. Mitä enkeleihin tulee, niin uskon niiden olevan jonkinlaista aivotoimintaa. Se mitä näemme on aivojen ja silmien muodostama kuva todellisuudesta eli subjektiivinen totuus. Objektiivista todellisuutta ei voi kokea.