Miten aloitit purjehduksen?

Lukemalla kirjallisuutta ja alan lehtien artikkeleja. Tämän jälkeen paikallisen veneseuran purjehtijakurssi, jolla hyvät perusteet ja harjoittelua myös. Sitten omalla paatilla vesille ja kokemuksen kautta oppimaan. Lähdöt ja rantautuminen yllättäen aika ison stressin aihe alussa. Niitä kannattaa harjoitella jossain rauhallisessa paikassa ihan erikseen.

Purjehtiminen on mielestäni kiva harrastus, se vie mukanaan monasti koko elämän mittaiseen kokemiseen. Jos aloittaisit ensin kirjastosta, ja lainaisit purjehdus aiheisia kirjoja , esim: PURJEHTIMAAN. Se olisi ehkä hyvä aloitus. Jos olet kajaanista , täällä on pursiseura joka varmasti auttaa alkuun ja vie kokemaan luonnonvoimien ja ihmisen välistä yhteyttä.Itse aloitin kevyt veneelä nyt on pieni purjevene joka on minulle kaikki.Yhteesä 26 vuotta!

Lapsena olin mökillä purjehtinut optimistijollalla, joten jonkunlainen peruskäsitys purjehtimisesta oli. Kun purjehduskipinä iski, päädyimme tyttöystäväni kanssa ostamaan vanhan H-veneen. Kevättä odotellessa lueskelin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ja niinpä tuo varsinainen aloittaminen kävi aika helposti.

Ensimmäiselle purjehdukselle lähdin yksin, kun ketään tuttuja ei ollut 200 kilometrin säteellä. Hyvinhän se meni, ja hyvin on mennyt sen jälkeenkin. Eli ei muuta kuin vene alle ja harjoittelemaan!

Oppiminen on tietenkin hitaampaa itsekseen harjoitellessa, joten jos lähistöllä järjestetään purjehduskursseja niin kannattanee osallistua. Mikään välttämättömyys tuollainen kurssi ei kuitenkaan ole.

Aloitin siten että olin ensin työkaverin purjeveneessä viikonlopun reisussa, jossa kyllä pääpaino oli muussa "viihtymisessä" kuin purjehtimisessa. Tästä jäi kuitenkin kipinä kytemään. Luin seuraavan talven aikana kaikki veneilyä käsittelevät kirjat mitä lähiseudun kirjastoista löytyi. Keväällä ostin pienen puisen uppoumarunkoisen moottoriveneen jolla liikuskelin pari kautta mutta se ei oikein tuntunut oikealta. Niimpä taas kirjastoon, tällä kertaa kaikki purjehdusta käsittelevät tai sivuavat kirjat lainaan. Seuraavana keväänä purjeveneen osto ja sitten yksin hyvällä kelillä isolle selälle ja purjeet ylös, ja siitä se lähti.

Tämä kaikki tapahtui yli kaksikymmenta vuotta sitten.

Pitää vielä huomauttaa että leikit tulella, purjehdus aiheuttaa elämän pituisen riippuvuuden eli siitä ei pääse koskaan eroon. Tupakka ja viina on lastenleikkiä purjehdukseen verrattuna. Jos ryyppäät tai poltat tuttavapiiri muuttuu kyllä aluksi mutta sen jälkeen se kuitenkin säilyy, jos purjehdit tuttavapiirisi on aivan eri riippuen siitä onko meri jäässä vai auki. Sukulaiset joilla on merkkipäiviä avoveden aikana katkeroituvat kun et koskaan pääse heidän juhliin. Ylioppilasjuhlat, rippijuhlat, juhannus- ja kesähäät ovat sinulle paikkoja joissa loistat vain poissaolollasi. Hautajaisissa olet se ainoa henkilö joka säteilee tyytyväisyyttä ulkona haudan reunalla kun vettä tulee kaatamalla ja myrskytuuli paiskoo katkenneita oksia niskaan, kävipä hyvä säkä kun sattui tälläinen ilma, ei olisi voinut muutenkaan lähteä merelle.

Hankolainen

Minut on koko ikäni viety vanhempien mukana veneelle joka hemmetin kesä.Siltä se silloin nuorena tuntui.Välissä oli kymmenkunta vuotta etten purjehtinut kertaakaan.Sitten faija kuoli ja sain hänen veneensä aluksi ristikseni,mutta nykyisin siitä jo nauttiikin,kunhan kelit ovat kelvollisia.Yleensä pidän venettä mökin poijussa ja teen kesällä viikon kahden saaristomeri kierroksen.

Hei
Minulla on yhden kesän kokemus pujehduksesta.
Aloitin käymällä paikallisen purjehdusseuran kurssin, jossa oli 9 tuntia "teoriaa" ja veneisiin tutustumista. Sen jälkeen oltiin 2 x 10 tuntia merellä viidellä eri paatilla.
Hankin oman Avance 245-veneen viime kesäksi ja nyt on mittarissa 500 nm. Kurssilla sai hyvän tuntuman purjestimiseen. Homma oli heti hanskassa hyvissä olosuhteissa. Suuri Purjehduskirja oli minulle pettymys ja netistä löytyy enemmän ja paremmin esitettyä tietoa purjeiden trimmaamisesta. Kyllä purjevene on V E N E.

Vanhemmat osti aikanaan vanhan optarin mökille. Vene sitten isän kanssa kunnostettiin jonka jälkeen sillä oli mukava pikkupojan yksin liikkua. Partiolippukunnalla oli myös purjevene samoin kuin eräällä kaverilla (muistaakseni Joe 17 tai jotain sinnepäin). Purjehdus kuitenkin jäi, vaikka ihan mukavaa se olikin. Mielummin lähden kuitenkin pienellä moottoriveneellä kalastelemaan syksyisin merelle.

Ostin aikoinaan halvahkon paatin (21-jalkainen) ja lähdin siitä vaan kylmiltäni seilaamaan. Joitakin henkisiä hiertymiä sain, kun ei ekaks ollut oikein proseduurit hanskassa ja menin turhan koviin keleihin.

Olin lukenut jostain testistä, että venelläni selviää jopa avomerellä. Siksi ajattelin, että mikäs siinä. Odottelin reipastuulista päivää, kunm ajattelin ettei purkkarit edes oikein liikahda hennoissa tuulissa. Reivauksesta kukan ei ollut puhunut mitään.

Vähän homma kyllä yllätti, kun lähdin päälle 10 metrin tuulessa ekalle purjehdukselleni. Veneessä oli vähän piotelemisestä, mutta ehjin nahoin tultiin kuitenkin himaan. Joku sanoi jälkikäteen, että olisi kannattanut valita heikkotuulisempi päivä...

Siitä se sitten lähti. Jatkuu edelleen. Yli 30 vuodenja kolmen eri veneen jälkeen.

Itse aloitin veneilyn 2 kk:n ikäisenä, kun makasin kantokopassa Hai-veneen punkkien välissä. Tämä oli 80-luvun alkupuolta. Siitä lähtien sitten joka kesä on tullut vesillä oltua ja en voisi kuvitella kesää ilman purjehdusta!

Sitten 90-luvulla oli vanhempieni H-vene alla, jolla sain varsinaisesti opittua purjehdusta! Optari-leireillä on käyty pienempänä myös ja seuran jollalla olen purjehtinut.

Sitten tuli oman veneen vuoro, joka oli Vikla. Siitä seuraava Joe 17 ja nyt vauhtia haetaan taas Hai-veneellä.

Siinä oli lyhyt purjehduselämäni tiivistettynä!

P.S. Eräs kokenut merenkävijä (moottoriveneilijä) kertoi minulle kerran, että purjehtimalla oppii parhaiten käsittelemään myös moottorivenettä!
Oletteko samaa mieltä? Itse olen!

Vaimo oli aina haikaillut merielämästä ja monesti käytiin laitureilla vain katselemassa purjeveneitä ja joskus päästiin jututtaankin purjehtijoita. Homma kiinnosti kovasti. Luettiin kaikki purjehduskirjat joita saatiin hankittua. Lehdessä oli myytävänä 6m edullinen purjevene jota lähdettiin katsomaan pelkästään siksi että päästään merelle ja purjehtimaan. Kiinnosti vielä enemmmän. Löydetiin viikon päästä sopivampi vene ja tehtiin heti kaupat. Kippariksi saattin ensireissuille kokeneita purjehtijoita ja muutaman päivän päästä hyvässä kelissä kahdestaan merelle. Hienosti meni.
Parin vuoden päästä vaihdettiin venettä suurempaan ja nyt ei malta talvisin odottaa että jäät sulaa.

Köliveneilun piirin pääset noin 5000 perusinvestoinnilla. vuosittain menee noin 300-400 euroa kuluihin.

Mutta sitten iskee se purjehdushulluus. Seuraava vene maksaa 10 000 euroa.

Kolmas vene vuoden parin päästä, jos halutaan perhe oikeasti mukaan. 20 000 euroa on minimi, mihin perhe edes harkitsee asettuvansa.

Sitten käydään jo Kreikassa ja muualla etelässä purjehduslomilla ja vaimolle kelpaa vain vene jonka hinta lähtee alkaen 50 000 euroa.

Tai toisaalta kenties parempi vaihtoehto istut yksin siinä 5 000 tonnin H-veneessäsi ja nautit omasta rauhasta...

Kajaanin purjehtijat järjestää ensikesänä jälleen juniorileirin parin vuoden tauon jälkeen, mikäli iältäsi uskot sekaan sopivan. Pursiseuran puoleen kannattaa muutenkin kääntyä vaikkei leiri kiinnostaisikaan.

Purjehduskoulu Larus Oy järjestää Vuokatissa erilaisia purjehduskursseja kaikenikäisille ja taitoisille jälleen ensikesänä.

Kaveripiirissä oli yksi aikoinaan melko tunnetunkin purjehtijan poika. Hänen mukanaan siis pääsi muutamata kerrat purjehtimaan isolla veneellä, joka ei kylläkään nykykäsityksen mukaan ollut edes kunnolla keskikokoinen. Sitten sain perintönä soutuveneen, siis alle kymmenen ikäisenä. Verenperintönä purjehduksen oppinut kaveri oli suureksi avuksi, kun veneeseen viriteltiin masto ja purje. Sillä viritelmällä tulivat lähivedet tutuiksi monena vuonna. Sitten seurasi naapurin pojan saama oikeasti purjehtiva jolla, pari omaa viritystä, lisää purjehtivia kavereita ja heidän perheidensä köliveneitä, lopulta kiinnitys avomeriveneen miehistöön ja melko mittava kierros kisoja. Siinä välissä mukana kimpassa rakentamassa yhtä isompaa venettä ja tietysti ihan oma pienempi vene. Pienempi vene kasvoi isommaksi pariinkin otteeseen ja nyt ollaan tässä katselemassa jälkikasvun otteita samantapaisella tiellä.

Uran saavutuksiksi katsoisin yhden lähipiirin perheen ja yhden muun tuttavan houkuttelemisen mukaan aikuisiässä. Molemmissa tapauksissa vielä seuraavakin polvi aktiivisesti mukana.

Ja mitä tällä kehuskelulla tahdon sanoa? Ihan sama miten aloittaa, kunhan aloittaa, nuorena tai vanhana, veneellä kuin veneellä. Helpompaa tietysti, jos on niitä kavereita, joiden mukaan pääsee, mutta tie ei nouse varmaankaan pystyyn, jos ottaa siihen lähimpään pursiseuraan yhteyttä ja haluaa mukaan. Tuossa jo Kajaanin pursiseura kertoi järjestävänsä juniorileirin. Se kertoo sen tarpeellisen seuran toiminnasta, että se ei halua olla vain aikuisten veneparkki oy, vaan aktiivinen pursiseura. Sellainen, jolla on tarjota jotain sinunlaisellesi.

on hieno koko perheen harrastus. Meillä 13 v jälkeen 4:s vene menossa , ja täytyy sanoa että vaikka juniorit ovat enää satunnaisesti mukana, on edelleen perheen paras yhteinen harrastus. Käy ensin seilaamassa "kavereiden" veneellä tai vuokraa vene joka on tarpeeksi iso koko perheelle ja osta sitten saman kokoinen itsellesi. Jätä muutaman tonnin kiulut väliin ja aloita heti kunnon veneellä, niin tilojen kuin laadun suhteen. Meillä meinasi hyvä harrastus katketa heti ekaan kesään kun 7m purkkarissa yritettiin kahden pienen lapsen kanssa kesälomaa viettää. Vaimon pinna meinas katketa kun pienessä hytissä leikitti ja laulatti 2 4 v.lapsia kaiket ajomatkat. muuten toivotan pulleita purjeita ja suotuisia tuulia hyvän harrastuksen parissa.

-70 luvun alussa asensin vesimäkärään pari metriä korkean maston johonka tein lakanasta leikkaamalla raakapurjeen. Olin jo aiemmin asentanut veneeseeni hankaimet soutamista varten ja soudin mökkiraaresta jokusen kaapelinmitan vastatuuleen, sitten vain purje auki ja airolla pitämään perää. Kulkihan se hyvin myötätuuleen ja kokemus oli mahtava ja vieläkin mielessä. Vähitellen opin myös purjehtimaan muihinkin suuntiin kuin vain suoraan myötätuuleen. Koska veneessä ei ollut köliä ei "nouseminen" 45 astetta enempää myötätuulesta ylöspäin oikein kuitenkaan onnistunut. Ikää oli tuolloin alle kymmenen vuotta kuten myös vesimäkärälläkin.

ihan penikastasta asti olen purjehtinut, ekaksi optarilla saavutin menestystä kilpailuissa ja sitten 13 vuotiaana siirryin köliveneisiin. Mielestäni kaikki muu on turhaa paitsi purjehdus. Jotkut kyllä väittää, että kaikki purjehdus on turhaa mutta olen vahvasti eri mieltä. Että tämmönen tapaus tällä kertaa, tere tulemast meidän purjehijoiden joukkoon ja gastin paikkoja piisaa perämerellä, että ei tarvi tyytyä oulujärveen.

Mieheni osti kavereidensa kanssa kimppaveneen, jolla harjoittelivat purjehtimaan. Purjehduskärpänen iski ensin mieheeni ja tämän seurauksena jouduin itse touhuun mukaan. Parin harjoittelukesän jälkeen aloin itsekin pitämään purjehtimisesta, etenkin kun osaan jo jotain hyödyllistä veneessä tehdäkin. Nyt veneilykesää oikein odottaa!

Seuraava haaste olisi lähteä pelkällä tyttöporukalla vesille.