Olin Vaakamiehen kanssa naimissa yli kakskyt vuotta ja syy miksi niin kauan oli lapseni. Halusin heidän kasvavan ydinperheessä. Itse kärsin ja voin pahoin silti jaksoin teeskennellä, että kaikki on hyvin. Kunnes sitten koitti päivä kun lapset olivat muuttaneet omilleen, silloin ilmoitin, että haluan eron. Vaakamieheni oli koko liiton ajan mitä ihanteellisempi isä ja aviomies, mutta kun mulla ei tunteita häntä kohtaan löytynyt - ne vain häipyivät. Ero oli kova-asia miehelle, hän nimitteli, uhosisi, piilotteli tavaroitani yms. Nyt erosta on kulunut muutamia vuosia.Vieläkin tavatessamme alamme riitelemään. Itse yritän pysyä asiallisena mutta, exä tietää mistä narusta vetää ja saa mut raivon valtaan ja lähden tilanteesta. Hyvät Vaakaihmiset! Oletteko te "pitkävihaisia ja tunteettomia"? Vai onko Rapu teille ongelma tälläisessa tilanteessa.
Kuinka selviät vaakamiehestä
rapu
474780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Itselleni tehtiin suunnilleen samalla tavalla, joten ehkä voin avartaa itsekästä ymmärrystäsi.
Sinä valehtelit suunnilleen kaksikymmentä vuotta.. suoraan sanottuna puhuit paskaa, saman verran sinä tuhosit mieheltäsi vuosia elää onnellista elämää jonkun toisen kanssa. Itseltäni vietiin kaikkinensa, ennen kuin totuus kerrottiin, 25 vuotta! Siitä olen vihainen.. tai olin, ei sillä enää ole väliä, kun se nainen juo itsensä hengiltä muutenkin. Minun ei tarvitse enää vaivata päätäni koston ajatuksella. Olin todella katkera, sillä matkan varrella oli ollut jokunen avoimesti tunteensakin näyttävä nainen, mutta olin ajatellut, että perhe on tärkein. Jos olisin tiennyt exäni todelliset ajatukset, niin olisin vaihtanut kotiosoitetta välittömästi.
Exäsi vihanpito ei varmasti helpolla lopu, varsinkaan, kun et itse tajua mitä olet tehnyt!Jos suoraan sanon, niin minusta sinun on typerää noin ison valheellisen elämän jälkeen yrittää rakentaa pyhimyskehää itsellesi sillä, että teit sen lasten vuoksi tai, että itse kärsit. Se panta saattaa ruveta pahasti kiristämään.. tai ilmeisesti on tehnyt sen jo vuosia... sillä se näkyy hämärtäneen jo näkösi.
voi miten raakaa tekstiä.. katso itse peiliin vaaka, te ette huomaa mitä ympärillänne tapahtuu, eikö kirjoittajan esim. jo todista sen. toivon ja uskon että ex voi pare, kun sun jätti.
keskustellut lastesi kanssa siitä, miten tyytyväinen olet, että pääsit
kostamasta, koska ex-vaimosi/lastesi äiti juo itsensä muutenkin...
Olen kerran ajatellut, että haluan joskus kostaa tai näyttää eräälle miehelle. Hän kuoli viikon sisällä aivoverenvuotoon. Muutenkin olen huomannut vanhan sanonnan: "Minkä taaksensa jättää sen eestänsä löytää!" pitävän erinomaisesti paikkansa. Näyttää siltä, että tehdyt pahat teot tulevat itse kullekin vielä itselleen eteen.
Mitä lapsiini tulee, niin äitinä tässä on pitänyt olla aikaisemminkin. Ei minun tarvitse arvostella exääni millään tavoin itse, kyllä lapset sen puolen osaavat itsekin hoitaa. Vai milloin olet nähnyt alkoholistin lapsen kulkevan kehumassa äitiään tai isäänsä? Minulla on enemmänkin sovittelijan rooli, kuin tyytyväisen kostajan!
tähään ikään mennessä ,voin ton sananlaskun allekirjoittaa.. ja kyllä se vaan niin on, ettei alkoholi herran pauloista niin vaan pääse, vaik kui yrittää auttaa ei siinä kostot ainakaan auta eiei. ja lapset ovat viksui. kyl juopppo katumis päivinä sen tuo esille ,että palautusta on saanut..edell. kirjoituksestasi tulee mieleen; en ole katkera mutta kuitenkin.
kehunut omaa edesmennyttä äitiäni hänen eläessään ja kuoleman jälkeenkin, koska hänellä oli vajavaisuudestaan (alko lääkkeet) huolimatta hyvin monia erinomaisia ja kiitettäviä...
lastesi puolesta. Luuletko, etteivät he vaistonneet rakkauden puutetta vanhempiensa liitossa. Huolimatta siitä, että "Vaakamieheni oli koko liiton ajan mitä ihanteellisempi isä ja aviomies" (lainaus aloituksestasi).
Ja huolimatta siitä, että ehkä koit onnistuneesi pitämään kulissit yllä heidän vuokseen.
Vastaavissa tilanteissa toivoisin kyllä (ehkäpä voisin asettua lastesi asemaan joidenkin kokemusten vuoksi), että vanhemmat eroaisivat. Rakkaudeton liitto on kylmä kasvualusta ja antaa huonot eväät.
No, joka tapauksessa toivon sulle hyvää jatkoa. Ennen kaikkea toivon sitä ex-miehellesi. Miksi elämä menee usein noin pahasti ristiin, ei voi tietää... mutta kunpa ainakin itseäni vastaan tulisi rehellisiä ihmisiä.
itse elin yli 20v vaaka miehen kanssa ja tein hänelle selväksi 10v ennen,että lähden, kun lapset ovat aikuisia ja niin tein. mieheni oli petturi,ilkeä ja erittäin voimakAs alistaja ja itsetuntoni joutui koville usein(masennuin). vaikka hän tiesi ja tunsi minut, ei hän välittänyt korjata pahaansa. kun lähdin mieheni muuttui hyvin katuvaksi ja olen edelleenkin hänen naruissaan,mut omassa uudessa kodissani saan olla vihdoinkin rauhassa,en luota hänen rakkauden osotuksiinsa. olemme kuitenkin ystäviä. toivon, että sinäkin ( te) löydätte YSTÄVYYDEN.VOIMIA
miksi olit vielä 10 vuotta äijäs kaa miksei voinu heti lähtiä silloin kun sen sille kerroit ei lapset oo mikään teko syy pysyä yhdessä. siitä ei muuta kun lapset vain kärsi
nyt olen ajatellut tota hyvinkin paljon,olisin todellakin vain lähtenyt silloin heti, itse olisin säästynyt paljolta, mut ajattelen aina niin toisia ja varsinkin lapsiani. sillä isä ,kun oli kotona niin lapset ottivat hänestä kaiken irti ja en voinut haavoittaa lapsiani. ajattelin ,niin oli parempi, et mää kärsin ei lapset ,omasta mielestäni lapseni eivät huomanneet mun pahaa oloani, olivat kait niin tottuneet isän töiden takia olemaan mun kanssa,siis olin paljon yksin mikä helpotti oloani, josta sain voimia jaksaa ja tietenkin toivoin ,että ukko olisi muuttunut.
Niin sä omasta mielestäsi luulet, etteivät he huomanneet, mutta ootko koskaan keskustellut heidän kanssaan. Mä oon tollasesta perheestä (lapsi) ja kyllä kärsin tilanteesta tosi paljon. Osasin vain hyvin peittää tunteet, ja yritin olla iso ja viisas. Myöhemmin kun tuli vaikeet ajat, äitini kovasti ihmetteli, ettei koskaan ymmärtäny/nähny miten paljon mä kärsin.
vielä kaiken lisäks äitini alkoi syyllistää mua siitä, että mä syyllistän sitä. Höh, mä en tehny mitään sellaista, kerron vaan sen jälkeen sille ku olin kauan rampannu psykologilla, että elin perhehelvetissä.
uskon että huono parisuhde vaikuttaaa lapsiin jollain tavalla ja teini-iässä ongelmat tulevat esille viimeistään. meillä ei riidelty eikä käytetty alkoholia lasten kuulle eikä nähden,elimme hyvin sopuisaa rauhallista elämää lasten silmien alla. siksi olen melko varma, että perheeni nyt, kun lapset ovat aikuisia, niin voimme hyvin.. mitään ei ole vielä tullut esille eromme jälkeenkään..vai voisiko olla, että lapset ovat viksuja..
"mitään ei ole vielä tullut esille eromme jälkeenkään..vai voisiko olla, että lapset ovat viksuja.."
Varmasti he ovat fiksuja, jos ovat saaneet luonteenpiirteesi. Ja varmasti he ovat oppineet sinulta, miten on fiksua käyttäytyä esim. parisuhteessa ja erossa. Kaikkea hyvää sulle ja heille.
noita piirteitä elämän varrelle tarvitaan. KIITOS kauniista sanoista ja HYVÄÄ ja paljon rakkautta elämääsi sinullekin.
Tervehdys!
Raivostuttavan ihana. Vaakamiehesi - peiliä ja auttajaa - pehmeä kuin karhun turkki ja sanoja viiltävää. Oikeuden metsästäjä joka itse ottaa oikeuden omiin käsiinsä - myös sen että kiertää tätä oikeutta?
Voi rapulainen, olette vaakalaisen kanssa niin erilaisia. Huomasit sen ja ehkä sinun olisi pitänyt sen sanoa. Lähteä - rikkoa koti, perhe, kaikki joka on sinulle tärkeintä elämässä. Unohtaa, miten keittiön verhon takaa oli kiva kurkistella ulkomaailmaa tietäen ettei joudu sinne taistelemaan, repiä kaikki kappaleiksi ja olla vahva. Se ei taida olla sinua itseäsi?
Meidän muiden on hyvä sanoa kylmiä sanoja. Sinähän samaan aikaan rakastit ja vihasit miestäsi? Vaaka ei ole kylmä, sulkeutuva rapu ja itseään muiden kautta peilaava vaaka vaan ei ole välttämättä toisiaan tukevin pari. Mikä sai teidät siihen tilaan? Yksi sana - viisi tekoa, piittaamattomuus vai valheista suurin? Se ei ole olennaista mutta olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa siitä faktasta että tulevaisuudessa sinun pitää hankkia paksumpi panssari joka kestää myös epävarmuutta ja muutosta. Vaaka inhoaa eniten pettämistä - riippumatta siitä onko hän itse luotettava vai ei, joten en usko että vaakasi tulee ikinä lauhtumaan kokonaan, ovi on sulkeutunut... mutta jos kärsit paljon, näin on helpompaa. - Ellet sitten halua roikkuvaa miestä varjostamaan koko tulevaisuuttasi - repimään rikki tulevat kotisi?
Kenties pystyt omasta puolestasi olemaan jostain pahoillasi - jollei mies löydä itsestään mitään vikaa - samapa tuo. Silloin tiedät tehneesi hyvän päätöksen. Miehesi loukkasi sinua - muista silti että hän on ihminen ja tekee virheitä - kuten sinäkin tulet vielä monesti tekemään (toivottavasti et samanlaisia..)
Hienoa että yritit ajatella lapsiasi - mietit vain ehkä liikaa tunteella omia lähtökohtiasi ja jätit järjen narikkaan. Sitä sattuu. Nyt sinulla on mahdollisuus määrätä elämäsi suunta!
Ettei ois Nimetön siellä..? Joku kuitenkin, ja sanasi sattuvat - kipeästi naulan kantaan ! Näet pintaa...
"Vaaka inhoaa eniten pettämistä - riippumatta siitä onko hän itse luotettava vai ei"
ärsyttää, kun noin sanotaan meistä vaa'oista.
itse en ainakaan vaadi toiselta mitään, mitä en itse ole valmis/ pysty antamaan. Tuohan olisi epäoikeudenmukaista. < ei vaakaa. on asioita, mitkä ovat vielä pahempia kuin "pettäminen".. esimerkiksi valehtelu.
alkuperäiselle hyvää jatkoa.. kauheaa, jos miehesi oli alistaja. kukaan ei ansaitse sellaista. (tällaiset asiat eivät kuitenkaan johdu horoskoopeista)
se vaan hämää alkup. viestissä, että siinä kerrot miehesi olleen "täydellinen aviomies ja isä".. no, mut kaikkea hyvää jatkoon Sinulle. Eilinen on eilinen, huominen on edessäpäin :)
Kannattaa nauttia tästä päivästä.. ja jos tämä päivä on surullinen, lohtua tuo huomisesta haaveilu. Eilisen taakat helpottavat, jos kaunat saa sovittua, ainakin omalta osaltaan, jos toinen osapuoli ei siihen pysty. Silti mennyt on mennyttä, tuleva on tärkeämpi.
Hmh. No minä täällä. Kiitos.
Noh, joka tapauksessa: toivon sinulle kaikkea hyvää! Elämä on liian pitkä murehtimiselle mutta liian lyhyt virheiden toistamiseen..
: I
: )
;)
Kirjoitin näin vain siksi, koska vaaka, ihminen, kädellinen.. on YKSILÖ. Eli riippumatta omasta tilanteestaan, taustoistaan tai moraalistaan kohtaamani vaakaYKSILÖT ovat laittaneet pettämisen (siis kaikenlaisen juonittelun) numero ykköseksi inhokkilistallaan. Äläpäs miksivaaka yleistä itseäsi. Heh.
Sainpas sanottua. ; )
-Kuinkahan monta kertaa täällä palstalla ollaan syytetty toisia yleistyksestä. "Älä sano kaikkia suomessa asuvia suomalaisiksi. Meitä tiberian kukkakansalaisia on myös täällä takametsän rajalla ainakin kolme. Yleistys on loukkaus ja sinä olet julmuriloukkari."
*pitää itseään hauskana ja virnuilee*
En minä(kään) jaksa koko ajan murehtia... aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin...
Mutta oon kyllästynyt nynnyihin vaakamiehiin. Tai heidän "viisauteensa";) Kaikella lämmöllä, rakkaat vaakamiehet... In the midnight in my dreams, I see you...
Luulen, että törmään seuraavaksi kaksoset-mieheen (kuulemma stemmaa hyvin leijonanaaraan kanssa), tai sitten löydän toisen leijonan (on kuulemma tulta sellainen yhtälö)... Hmmm... toisaalta en halua mitään pulleaa egoa (itselläni näyttää jo olevan sellainen)... enkä halua mitään palvontaa ja hoivaa (OKSETTAA PELKKÄ AJATUSKIN... tämä ei ole huuto, vaikka kirjaimet ovat iso, pelkkä tehostus...).
Tahdon tasaveroisen, samalla viivalla, samaan suuntaan katsovan -ihmissuhteen aikuisen ihmisen kanssa. Vaikka itselläni näyttää nyt tulleen takautuvasti 3-vuotiaan "minä tahdon!" -kausi. Anna mun kaikki kestää, itseni nimittäin ;)
Kevät on tulossa, iltaisin jo valoisampaa -pitempään. Kohta on kesä ... enkä minä aio nyhjöttää haavojani nuoleskellen.
Ehkä mun pitäis vaihtaa saittia, johonkin toiseen merkkiin ;)
Kiitos sulle vielä, nimetön.... sanasi ovat kuin kauniita, arvokkaita kiviä joskus... en unohda, tuntematon, miten joskus oot sanonut olevasi ylpeä minusta. Pelkän tekstin perusteella ;) Jos voin, vien tulta eteen päin.
Mä muistan sut myös, äsäs. Hienoa että pidät vieläkin päätä pystyssä. Hartiathan ovat tehty sitäkin silmälläpitäen.
; )
Ps. ystävänpäivänä pitänee
hankkia kunnon ruusuja.
Kumppanin pettäminen.. vieraissa käyminen koskee aikansa, mutta siitä pääsee yli. Mutta puolen aikuisiän mittainen valehteleminen on minullekin liikaa. Ovi on todellakin sulkeutunut lopullisesti! Jos mitä niin valehtelemista inhoan yli kaiken.
Exäni juominen alkoi vähitellen sen jälkeen, kun hän kertoi minulle valheensa ja sen taustat. Kun en silloin suuttunut, enkä lyönyt vaan halasin ja sanoin, että tällaista minä olisin vain halunnut. Hänelle selvisi se, että olisin sittenkin voinut hyväksyä hänet sellaisena, kuin hän oli. Jo silloin alle kakskymmppisinä. Kun ymmärtää tuhonneensa paljon hyvää vain sillä, ettei uskalla kertoa totuutta se saattaapi vähän koskea. Mitä paremmin minun elämäni on mennyt, sen kiivaammin hän juo. Ehkä hänelle muistuu mieleen se kuinka maksoin hänen opiskelunsa. Ehkä sekin, kun hän sai hyvän työpaikan, niin muutti pois. Ehkä hän muistaa senkin, kun muutaman kuukauden kulttua riitaantui töissä, otti lopputilin ja palasi kotiin. Kenties aivoissa on vielä senkin verran potkua, että muistaa senkin, kun sai vielä paremman työpaikan... sanoi lähtiessään, ettei ala minun velkojani maksamaan. Ja kenties joskus muistuu mieleen sekin, kun eron jälkeen maksoi kahdesta lapsesta elatusmaksua minulle ja yritti pienentää sitä vanhimman osalta oikeuden kautta. Vaikka varsin hyvin tiesi, että kasvatan lasta, joka ei ole edes minulle!
viestisi osui ja upposi. rapuna vihasin ja rakastin vaakaani ja annoin paljon pahaa anteeksi, viimeinen päätökseni erota miehestäni oli tosi vaikea .. NYT PANSSARI KUORI ON PAKSU.
varmasti olet tavallasi päässyt yli hänestä, lapsethan kyllä muistuttavat olemassa olollaan heikkoina aikoina hänen tekemisistään ,ihminen ei ole niin kylmä, että tollaisen vaimon/tekemiset voisi unohtaa, vaikka vaaka mieshän antaa anteeksi aika paljon ja on sovittelija tyyppi.kuulostaa siltä ettei ex:lläsi ole kaikki kotona eli matot ovat kurtussa yläkerrassa.
Ehkäpä juuri sellainen ulkokultainen eläminen, missä näytetään muille kuinka hyvin menee. Piti olla parikymppisenä uusi talo, hieno auto, oletus, että naisen paikka on divaanilla miehen palvottavana yms. Onhan se todella hienoa, mutta pidemmän päälle liian raskasta, molemmille. Elämän rakentaminen neitsytmäiseen tapaan kulissiksi romahtaa jonakin päivänä. Kun on aikansa hakannut päätänsä seinään ja ikääkin tulee lisää, niin havahtuu huomaamaan elämästä tärkeämpiä arvoja. Ja kun huomaa menettäneensä ne tärkeämmät arvot, mutta myöskin sen ulkoisen hyvinvoinnin, niin... Sitten ollaankin luuta ja nahkaa, joka on yhtä rutussa juomisen ja kovan tupakoinnin jäljiltä, kuin ne matot siellä aivoissakin. Ihmettelen miten olen voinut joskus koskettaa häntä.
niinpä niin. sama tunne on minullakin, seinä tuli vastaan. tähään ikään tietyt arvot nousee niin pintaan ,ettei voi eikä pysty elämään, kuin omaansa itsekäästi.
Jaa, mitenkähän on laita siten 'sisäänpäin elämisen'; ihminen käpertyy itseensä, katkeroituu ja päättää olla miellyttämättä enää ketään; ei sitä kauan muut ihmiset katsele. Kyllä ihmisen on hyvä tietyllä tavalla säilyttää ulkokuori; siellä 'sisällä' voi aivan samanaikasesti tehdä mielenkiintoisia tutkimusretkiä itseensä. Tätä kutsutaan joskus vahvuudeksi.
ihminen kääntyy itseensä jne. TOTTA... ja ystävät ovat silloin tärkeitä ja joutuvat kovillekin. silloin kyl punnitaan tosi ystävyys, vain saman kokenut voi ymm. miltä tuntuu olla väljissä housuissa.hmm. kirjoitit hyvin ja panit ajattelemaan KIITOS.
Näkökulma tuokin...
Jos joku ihminen ajautuu kuvaamasi kaltaiseen tilanteeseen, niin hän ei ole "joutunut" siihen yksin! Minusta omien tunteiden ilmaiseminen on tärkeämpää, kuin toisten valheellinen miellyttäminen. Oli ne tunteet sitten hyviä tai huonoja, vaikka kiukuttelua. Silloin ainakin tietää, että jotakin on vialla. Siitä voi sitten ainakin yrittää keskustella, mutta miten keskustelet henkilön kanssa, joka vain hymyilee. Hymyilee, kuin vähäjärkinen, kierrättäen sisällään omituisia ajatuksiaan. Eihän hänestä koskaan voi tietää, mitä sisällänsä kantaa. Vai onko se parempi, että taakka sisällä kasvaa niin suureksi, että otetaan sen purkamisen avuksi nyrkit, ase tai jotakin muuta?
Elä sinä silti kaikin mokomin sisäänpäin jos haluat. Itse aion edelleenkin äristä silloin kun siltä tuntuu ja pussata silloin kuin siltä tuntuu. Minusta ei tule miestä, joka ei puhu, eikä pussaa! Siksi en myöskään aio olla missään tekemisissä teeskentelijöiden kanssa.
Vain heikot säälittävät reppanat salaavat tunteensa ja esittävät jotakin muuta. Vahvat ihmiset uskaltavat olla sellaisia, kuin ovat.
kumma kun ,sinä vaakamieheltä kirjoitat puhumisen ja pussaamisen tärkeydestä. minun ex ei puhunut eikä pussanut. usein puhuin seinille ,mies oli jo ulkona kopistelemassa leluansa(autoa) ja minä katselin verhon takaa kyynel silmissä miestäni, puhuen itselleni ei ei tämä ei voi olla totta taasko näin.ja en tiedä mikä taakka hänellä oli, kun puhui niillä nyrkeillä.arvostan myös, avoimuutta , rehellisyyttä ja annetaan arvoa toiselle. noita en saanut tuntea.
Käväiseppäs vilkaisemassa keskustelu 'ss... iso ruristus' sieltä kirjoitukseni 'Vastahymy' 22.01. ehkä siitä on apua ex-vaakamiehesi ymmärtämisessä.
En ole kertonut 'eläväni sisäänpäin'; olet lukenut tekstini väärin. Tämähän on vain vastaus perin keinotekoiselle ilmauksellesi 'ulospäin eläminen'. Ajatukseni oli vain se, että on yksinkertaisesti olemassa ihmisiä, jotka hallitsevat itsensä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Heidän ei tarvitse koskaan kiukutella tai oikutella. He saavat asiansa perille muutenkin. Ihminen voi olla oma itsensä, vaikka hän ei aina näyttäisikään kaikkia tunnetilojaan. Filosofiaa ei olisi koskaan syntynyt, ellei olisi ihmisiä, jotka tietoisesti kääntyvät sisäänpäin ja hakeutuvat yksinäisyyteen.
ei kun ethän se ollutkaan sinä... vaan joku kaksoisolentosi :)
Filosofit ovat usein onnettomia, sosiaalisilta taidoiltaan kehittymättömiä, suuruudestaan huolimatta.
Tällainen pieni kommentti saittia selaillessani.
Aika säälittävää luettavaa...toivottavasti elämän ilosi palaa vielä joskus. Ihmisellä on vain yksi elämä..nauti siitä täysillä. Tuli vaan mieleen....
no niin, sielläpä sitä olikin.. juu kyl noi vaaka omaa ja paljon olisi lisättävää,mutta jätän väliin.
'Säälittävää' taitaa olla sana, jonka olen näiltä saiteilta lukenut ennenkin. Sitä käyttää henkilö, jolla on koko ajan pieni pelko persuksissa.
Tämä saitti toimii monelle traumojen purkupaikkana, mikä on hyvä asia, jos se toimii. Tämä saitti on lisäksi seuranhakupalsta ('eräille'); luulisi, että muualtakin löytyis, kun on noin hyvä tyyppi...
Juu pelko on ja hirmuinen;))
...kauan, kauan sitten tuo kuvaamani tilanne. Nyt on elämä ollut jo pitkään hyvällä mallilla.. on linnaa ja valkoista ratsua... kaikkea sellaista kivaa : ) Ei nyt ihan silleen oikeasti, mutta fiilikset on sellaiset. Tiedäthän tunteen, kun peiliin katsoo, niin itseäänkin hymyilyttää, ihmekös tuo sitten jos toisetkin nauravat mulle maha kippuralla : )
Elämä on todella mukavaa, kun sen oikein oivaltaa..
vetää ihan älyttömän pitkää mykkäkoulua, jos oon sanonu jotain "pahaa". Ylivittumainen ilme naamalla ja pää keikkuen se osaa selittää ummet ja lammet ja kääntää asiat niin, että hän olisi oikeassa ja kaikki muut maailmassa idiootteja. Tulee kieltämättä umpikuja olo monesti, kun yrittää keskustella jostain. Pakko sanoa, että saa tämä mies kyllä kymmenen pistettä taidosta saada toinen osapuoli henkisesti tossun alle ja esittää itse uhria.
10 pistettä minunkin miehen mykkäkoululle ja välinpitämättömyydelle. puolivuotta olin, kuin ilmaa hänelle,sänkypotilaana hän näytti kaikki pahansa !voi venäjä!..eikä ymm. että jonain päivänä nousen sieltä ja lähden.ei uskonut, että voin tehdä sen. nyt olen vuoden ollut erossa ja kyl ukolla on oltavat,anteeksi pyytää,itkee typeryyttään yms. käytöstään.mut kavereita ollaan vaan ,kun tyypillinen vaaka ei osaa ex:äänsä jättää... toistakymmentä vuotta jaksoin ja liittooni EI sovi sana, riitaan tarvitaan kaksi
Pahoin pelkään, että vaakaihmiset ovat pitkävihaisia. Itse ainakin tunnustan olevani. Jos joku on loukannut minua todella kovasti, en unohda sitä koskaan. Olen tosin opettelemalla opetellut antamaan anteeksi ja hyväksymään tilanteen, mutta helppoa se ei ole. Yhtä hurmaava kuin vaakaihminen voi olla niin aivan yhtä kamalakin hän pystyy olemaan. Ja siinä olet oikeassa, että vaaka osaa aina nykäistä siitä narusta jolla saa toisen toimimaan. Niin hyvässä kuin pahassakin. Sorry
Hei! Yksinkertaisesti vaaka ja rapu eivät sovi yhteen!! Olen vaakanainen ja minulla on rapumies. Minä haluaisin erota mutta mieheni ei, vaikka suhteemme on pelkkää ongelmaa. Vaaka haluaisi tehdä kumppaninsa kanssa kaikenlaista yhdessä ja toivoisi iloa ja keskusteluja ja tietysti "äksöniä". Vaaka tosin ei ole parhaimpia keskustelijoita, vaa´alla on taipumus "räjähtää" kesken keskustelun, mutta ei tarkoita sillä pahaa toiselle. Rapu taas olisi mielummin enemmän omissa oloissaan eikä "räjähtele" jatkuvasti. Vaaka taas ei kestä liian rauhallista elämää! Rapu on liian rauhallinen vaa´alle ja liian "järkevästi" ajatteleva. Vaaka elää tunteidensa mukaan. Itse joudun hakemaan "äksöniä" kavereitteni kanssa baarista kun kotona on niin hiljaista että ei uskoisi että minulla on siellä mies. Minä en kestä niin rauhallista elämää. Minä sanon aina miehelleni että me ollaan täällä vain kerran ja elämästä täytyy ottaa kaikki mahdollinen irti. Mieheni taas on sitä mieltä että ollaan kotona ja katsellaan telkkaria, niin silloin me ollaan yhdessä ja me tehdään jotain yhdessä. Aaargh, en kestä!!! Yksi asia kyllä sujuu todella hyvin vaa´alla ja ravulla, meinaan seksi.
jaa.... taitaa olla jossakin pahasti mätää kun kaikki vaan kaavoihinsa tuijottaa. ei mikään suhde pelaa jos ollahan noin itsekeskeisiä. Minä rapunainen ja mieheni vaaka. monta vuotta yhteistä taivalta takana ja edessä.
rakastamme toisiamme ja otamme toisemme huomioon. ei siitä mitään tule jos ajattelen että MINÄ olen RAPU ja MINUN täytyy ajatella niin ja näin...ehei hyvät kanssa ihmiset, ei kai mikään tule toimeen kenenkään kanssa jos ei olla valmiita luopumaan omistaoikeuksista toisen hyväksi? Puolin ja toisin.
Järjen vastaista?
Kyllähän se näin on että toisen elämää ei voi elää!
Jokaisella on oma elämä ja vain se yksi elämä ja jos alkaa toisen elämää elämään niin jää se oma elämä elämättä!!!!
Se on hyväksyttävä myös kumppanilta jos meinaa yhdessä olla!!!
Minulle on yksi vanhempi nainen kerran sanonut näin "toista ei voi omistaa, jos toista rakastaa niin antaa kumppanilleen vapauden"
Minusta tämä on todella totta!!!
Jos haluaa kumppaninsa elämää elää, niin sitten on turha myöhemmin rutista että on oma elämä jäänyt taka alalle!!!!!!!!!!!!