moi mä oon menettäny viis koiraa yks tuli hulluhs ko me muutettiin kaupuggista maalle yhtä ei voitu pitää ko perheeseen oli tulossa vauva yks oli pakko lopettaa jo pienenä pentuna koska sillä oli sydänvika sit ko muutettiin takas kaupunkiin ni ei voitu ottaa yhtä pentua mukaan ja yks se kaikkein ihanin koira vietiin pois koska mein äitil oli astma onks kellään sama juttu
kaikki koiransa menettäneet
Susanna
9383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mulla ei oo muuten sama paitsi et me jouduttii lopettamaan meidän koira joka oli aivan ihana!Se oli perhoskoira ja puoliks kuuro ja kun se oli 4 vuotias niin siitä tuli niin äkäinen että se alko puremaan jne..Eli se jouduttiin lopettamaan :´(
Se oli mun kaikkein ihanin/paras koira vaikka se oli koko elin ikänsä kuuro..Se lopetus oli mulle tosi iso juttu mä suren vieläkin sitä ettei se oo täällä vaikka siitä on jo 3 vuotta mä luulin pääseväni siitä yli mutta en oo vieläkään päässy siitä suremisesta yli..Vaikka olihan se sillekkin parasta voi kauheeta kohta alkaa itkettämään kun puhun tollassia..Ja me ollaa nyt harkitsemassa koiran ottoa ja bordercollieta...No mut hyvät jatkot sulle!
Ensimmäinen mäyräkoira Tipsu oli perheessämme jo ennen syntymääni. Kun se alkoi jo ikääntyä, otimme Opaskoirakoululta labradorinnoutajanpennun, Veeran, joka kuului perheeseemme kahden vuoden ajan. Se oli suloinen, mutta niin villi, ettemme voineet pitää sitä, eikä siitä myöskään ollut opaskoiraksi. Lopulta Veera päätyi hyvään omakotitalossa asuvaan perheeseen. Tipsu jouduttiin lopettamaan lähes 13-vuotiaana kasvaimen vuoksi.
Jaki, toinen mäyriksemme, oli poikkeuksellisen kaunis, mutta se haukkui aina ulos vietäessä eikä tottunut millään olemaan päivisin yksin, vaan ulvoi jatkuvasti. Meidän oli pakko etsiä sillekin uusi koti, kun se oli vain kaksivuotias, ja uuden perheen luona se on ollut onnellinen.
Kolmas mäyräkoiramme Linda tuli meille syksyllä 1989. Se oli suloinen, ystävällinen ja loistava talonvahti, mutta sekään ei helposti sopeutunut yksinoloon. Vielä kymmenvuotiaanakin se kiipeili pöydille kuin nuori koira. Mitä ikinä tekikin, Limputti oli erottamaton osa perhettämme, ja järkytys oli suuri, kun se kaksi vuotta sitten sairastui täysin yllättäen - ehkä mäyräkoirahalvaukseen - , alkoi valittaa eikä pystynyt enää kävelemään. Meidän oli pakko lopettaa se, emmekä ole toistaiseksi halunneet uutta koiraa.
Meillä oli ennen syntymääni bichon frisé joka kuoli 12 vuotiaana kasvaimeen,sitten meille tuli lyhytkarvainencollie joka oli meillä n. 2 viikkoa kun se piti viedä pois, koska se oli aikuinen ja ruikki ihan joka paikkaan ei voinut edes silittää tai mennä lähelle kun se jo laski pisut eli palautimme sen,sen jälkeen meille tuli perhoskoira josta kerroin jo eli se oli kuuro ja jouduimme lopettamaan sen..On meillä ollut paaaljon muitakin eläimiä mutta ne on myyty/annettu pois esim.meidän kani mä tulin sille allergiseks ja meidän undulaatit hamsterit niille on tullut meidän isä ja sisko allergiseks ja sitten oli kissakin ja se häipyi jonnekkin eikä enää kuulunut..Nyt odotan vain uutta koiraamme bordercollieta innolla :)
Mutta en silti unohda muita eläimiä mitä meillä on ollut etenkään sitä bichon friséä ENKÄ perhoskoiraa johon kiinnyin...
moi tuli vähän helpottava olo ko mietti mitä kaikkee sun koirille on tapahtunut taidetaan ottaa uus koira nyt kun kerran rivi taloon muutetaan hyviä jatkoja
moi tuli vähän helpottava olo ko mietti mitä kaikkee sun koirille on tapahtunut taidetaan ottaa uus koira nyt kun kerran rivi taloon muutetaan hyviä jatkoja
moi tuli vähän helpottava olo ko mietti mitä kaikkee sun koirille on tapahtunut taidetaan ottaa uus koira nyt kun kerran rivi taloon muutetaan hyviä jatkoja
mä jouduin lopettaan mun kultsun viime kesänä, ku sil havaittii syöpä. se oli pakko lopettaa, ku se ei enää jaksanu kunnol hengittää koska sil oli keuhkot täynnä nestettä. Ja toisen kissoistani jouduin lopettamaan n. vuosi sitten juhannuksena, koska auto tönäisi sitä.
Nyt etsin berninpaimenkoiraa ja olen juuri sellaisen löytänytkin!
joo.. mulla kuoli hamsteri. seutaavana päivänä jäi alle puolivuotias
koiranpentu.Otettiin sen veli ja seki jäi auton alle
....
mulla oli yks 11 vuotias kultsikka.....se jouduttiin lopettamaan kesällä ku sille tuli kohtutulehdus.....se oli tosi surullista=(ikävöin sitä koiraa aina.....!!