Ihan uteliaisuuttani kyselen, arvosteleeko miehesi ulkonäköäsi tai pukeutumistasi? Vai onko vain minulla tällainen ikävä mies?
Olen kolmen lapsen äiti ja osa-aikatöissä, joten aika ja rahat eivät mielestäni riitä jatkuvaan ulkonäön ajatteluun. Joskus mieheni on ostanut minulle joitakin vaatteita, mutta ne ovat olleet todella epäkäytännöllisiä (ja pieniä!).
Olen kolmen lapsen äiti ja osa-aikatöissä, joten aika ja rahat eivät mielestäni riitä jatkuvaan ulkonäön ajatteluun. Joskus mieheni on ostanut minulle joitakin vaatteita, mutta ne ovat olleet todella epäkäytännöllisiä (ja pieniä!).
Vastaukset 64
Vanhimmat
arvostele.Itse juuri laihdutan mutta mies sanoo rakastavansa minua olin sitten 80 kiloinen tai 65 kiloinen.Ainahan tuo minussa on kiinni,hih.
Ei ostele vaatteita ja jos ostelis ja vielä liian pieniä niin pitäisin sitä hiljaisena vittuiluna etten täytä hänen haluamiaan mittoja.
Olen itse 2 pienen lapsen kotiäiti ja voin taata ettei minullakaan ole aikaa paljoa ehostella itseäni.
Joskus olen miehen kuulllen esim.saunassa voivotellut pahoja raskausarpiani ja roikkuvaa masua.Niin mies on heti siihen puuttunut ja sanonut että se on siks sellanen se maha että sä oot kulta mulle kaksi ihanaa lasta tehnyt.oooooh...
On se niin söötti ja ihana =)
kirjoitinkin eilen tuonne alemmas kohtaan "mieheni vaatii minua muuttumaan" vastauksen Cat70:n kommenttiin. Eli olen 163cm pitkä ja kun painoin 65kg mieheni sanoi minun olevan liian lihava. Nyt paino on lähellä 80kg, kiitos salasyönnin, pahan mielen ja huonommuuden tunteen jonka arvostelu on saanut aikaan. Kirjoitin myös, että lapsemme ovat hyvällisten suhteen salasyömäreitä. Eivät jaksa kuunnella isän nalkutusta. Vaatteista saan myös palautetta, varsinkin juhlavaatteista. Olen melko nuuka kun pitäisi sijoittaa itseeni ja useimmiten löydän itseni katselemasta alennustankoja. Oma vika tietysti miksen tuhlaa ja vaadi sitten miestäni tienaamaan enemmän rahaa (esim iltatöinä kun hän tekee sellaista työtä jossa voi tehdä myös "harmaataloutta") Eli ongelmia riittää näissä asioissa, voimia ei ole irtipääsyyn. Mistä niitä saisi...
arvostelivat jonkin verran, ja ikävän asenteensa takia ovatkin entisiä. Kumppania p itäisi kannustaa, eikä painaa alas. Nykyinen mieheni sanoo vain, jos on positiivista sanottavaa ¨(ulkonäöstä). Tukee kyllä joskus turhankin innokkaasti liikuntaharrastuksiani, eli kyllä tämäkin taitaa tykätä jos kroppa on suht OK.
aikanaan kun oltiin naimisissa, hän aina kehui kuin on ihana varalo ja muutenkin olen todella kaunis.
Nyt eronkin jälkeen aina kehuskelee kuin olen kaunis ja varatalo säilyny. Onhan sillä se uus eukko, mutta sitä se aina haukkuu miten on antanu itsensä mennä kurjan näköiseksi.
Minä nautin. Sanon aina, että etsi uusi, minua et enää saa.
Niin ne vaan rupsahtaa ne uudetkin, kun vanhat ex rouvat vain kaunistuu ja pysyy hyvänä, jopa ex miestenkin mielestä, ja katumus käy!!! kiva huomata miten sitä exät ovat mustasukkasia ex vaimoista, ja uudet kiemurtelee itsesäälissä kun mies ei huomaa häntä. Hih!
No HYI millaista tekstiä lukea! Voiko ihminen noin täynnä itteään ollakin..
Voisin minäkin jokusen kehun omasta ulkonäöstäni kirjoittaa, mutta hävettäisi tuollainen ylitsevuotavainen itsekehu! On vähän eri olla TYYTYVÄINEN itseensä kuin rakastunut itseensä..
Enhän minä noita sanoja ole keksinyt, mieheni ne sanoi, ja minä toistin.
Miksi ei muka sais itseään kehua, jos on hyvännäköinen ja tyytyväinen itseensä. Luoja on suonut minulle kauneutta, ja olen siitä kiitollinen. Osaan kehuakin itseäni.
Miksi aina pitäisi pitää itseään rumana ja vähäpätöisensä kun ei sitä ole?
Kun katson peiliin, olen kaunis. Olen aina ollut, ja siitä ylepä. Miehiä olisi riittänyt ja olisin aina saanut kenet vain ja kuin monta vain. Mutta osaan sanoa ei kiitos, kun yksi löytyi se riitti.
Nyt voisin ottaa toisen miehen, ja saisin kenet vain vieläkin, mutta katsellaan. Kun sopivan komee löytyy, isken eikä siinä muita esteitä mietitä. Minusta on kiva kun huomataan, enkä vähättele itseäni, jos olen kaunis olen kaunis. Ja tiedän sen.
Just just..kuule ei sillä kropalla pitkälle pötkitä, jos naama ei ole kummoinen.
ja lapsemmekinovat tulleet minuun! Ei yhtään hävetä liikkua ulkona, kun elämä on kohdellut minua hyvin. Kaikki ovat tosi ylpeitä kun heillä on niin kaunis äiti.
Juu juu. Aikuiseksi naiseksi ei sinua uskoisi. Kypsä et ole alkuunkaan. Itse 22 ja huomaan ajattelavani huomattavasti aikuismaisemmin kuin sinä. Itse olen tyytyväinen itseeni. Lähes joka päivä tulee treffitarjouksia. Mutta kieltäydyn kohteliaasti(kuinka komealle tahansa), koska rakastan miestäni. Ymmärrän silti ettei ulkonäkö ole päällimmäinen asia vaan tärkeintä on ihmisen sydän. kaikki ovat samanarvoisia. Kysymys kuuluukin, mitä muita arvoja sinulla on elämässä?
Jotkut ihmiset ovat oikeesti erittäin pinnallisia ja useimmiten heidän elämässään ei ole tapahtunut mitään sellaista joka vähän "herättäis"laittamaan elämän arvot järjestykseen.Veljelläni esim.oli joskus sellanen muija joka ei huolehtinut mistään muusta kuin omasta ulkonäöstään,lastenhoito yms.olivat kakkossijalla.Tällä naisella oli erittäin heikko itsetunto ja vaikka veljeni kuinka kehui häntä ja mm.sanoi ettei haittaa yhtään vaikka synnytyksen jälkeen vähän kilojakin jäi,niin nainen tunsi kuitenkin itsensä "läskiksi" ym.Erään kerran muija sitten keksi kysyä veljeltäni että mitkä kohdat hänen kropassaan ovat ns.ongelmakohtia?Veljeni hoki ja hoki ettei ole muijan kropassa mitään vikaa,mutta tämä vain tivas ja tivas vastausta,jolloin velipoika sitten vastaskin että,perse vois olla pienempi ja reidet hoikemmat,jos nyt kerta pakko on jotain keksiä.Siitäkös muija suuttu,eivätkä sitten enää kauaa yhdessä olleetkaan sen jälkeen..ja hyvä niin.Mua taas ei haittaa yhtään jos mieheni sanoo vaikka että "onkos sun takapuoli vähän levinny"tai"ootkos vähä lihonu",vastaan vain että toivottavasti!Meillä ei ole ollut tapana arvostella toistemme ulkonäköä,jos jotain joskus sanomme niin ihan huumorilla ollaan kumpikin otettu,elämässä on paljon paljon tärkeämpiäkin asioita kuin omasta tai toisen ulkonäöstä huolehtiminen..kyllä kuitenkin perushygieniasta ja siisteydestä kuuluu jokaisen huolehtia tahollaan.
Narttu mikä narttu. Ja ei, en ole kateellinen. Tuli vaan mieleen että kaikkia miehiä -niitä ihanempia- ei isketä pelkällä ulkonäöllä. Mutta vakka kantensa valitsee.
olet tapaus "moni kakku päältä kaunis, sisältä älyä vailla".. Noh, kaikkea ei voi saada. :o)
Kysymykseesi toistan vastauksen, jonka olisit jo ekalla kerralla ymmärtänyt jos olisit vaivautunut sieltä peilin eteä.. Eli: On eri asia olla TYYTYVÄINEN itseensä kuin rakastunut itseensä..
ajatus, mutta vesittyi lauseeseen "Lähes joka päivä tulee treffitarjouksia". ;-)
Tuo kun ei pidä paikkaansa MissSuomellakaan..
Nyt menee kyllä naurettavaksi.. Ihan noin sinisilmäinen ei kannata velipojan jutuille olla..
Kyllä tarina on täysin totta,veljeni sanaan olen voinut aina luottaa ja sain usein myös itse nähdä,kuulla ja kokea sen muijan heikon itsetunnon sairaalloisen mustasukkaisuuden tuottamia kohtauksia ja ylilyöntejä joissa ei ollut mitään järkeä.Meitä vaan on moneen junaan...
Minusta on ihana kun miehet katselee perään ja vinkkaa silmää. Jos on kaunis, niin pitääkö sitä mennä piiloon, kun voi näyttäytyä kaikille.
Kyllä minä uskallan sanoa itselleni että olen kaunis, kun olen. Miksi pitää vähätellä. Kavereillekin olen sanonu tietäväni et oon hyvännäköinen.
Olen veiläpä neljän äiti, joten raksaudetkaaneivät ole minua pahoin kohdelleen.
Tuskin kukaan tulevaisuudessa edes mummoksi voisi kuvitella, varmaan kukaan ei usko.
Mulle ulkonäkö on normaalia arkipäivää, ei mun tarvi laittautua erikseen, vaan normaali meikki ym sievät vaatteet, ja taas kukoistetaan. Ei tarvi kun ulko-ovesta nokka pilkistää niin taloyhtiön kaikki miehet ovat ikkunassa flirttailemassa. Onneksi ovat tuttuja ukkoja, niihin ei kannata aikaansa kuluttaa.
Peilejä mulla riittää, onkos sulla?
Kukapa mies ei kiinnotuis kun tietää saavansa sulta. Oot ns. helppo nakki. Saako kysyä onko tyttäresi 19 v? Saatan tuntea hänet. Äitiinsä tullut. Yleinen jakorasia, joka pettää avomiestään.
Ei, tyttäreni on 24 ja loput alle kaksikymppisiä, joten et voi tuntea heitä.
Meiltä saa aina kakkukahvit, jos poikkeaa. Seurustelusuhdetta ei tule, sillä minulla on kovat kriteerit, kuka tahansa ei käy. Minun kumppaniksi on vaikea päästä.
Ehei, et tosiaankaan tunne meitä, minä en petä, eikä minua petetä.
Jos sulle ei ole käynyt flaksi vielä, niin jatka etsimistä. Minä se en ole.
hahahahahahahahahahahahahahahahahahaha.
mee hoitoon. =)
Eivätkai missit nyt mitään viehättävimpiä olioita olekaan.. Näin se vain on. Uskoa voi tai olla uskomatta. Missi kisoihin tuskin meneekään kukaan nätti ja järkevä.
Mitä jos harkitsisit mallin uraa. Luulisi kuvauksiesi perusteella, että oisit jo sivuttanut muut mennen tullen. Jos kerran itseäsi esille haluat tuoda, niin mikäs sen parempi keino siihen?? paparazzi kiinnostui.
erilaisissa hoidoissa. Niskahieronnassa käyn, kynteni hoidetaan ja lakataan, hiukseni hoidetaan ja kuntoakin täytyy kohentaa. olen niin hyvässä kunnossa muuten, ettei muita hoitoja oikein tarvi, elämä on kohdellut minua silkkihansikkain.
älyn laatusi, ei tarvitse enempää todistella. Jos olisit nyt irrottanut katseesi sieltä omasta navasta, olisit myös lukenut (ja ymmärtäny) kun kirjoitin, että minullakin olisi kehuttavaa ulkonäössäni jos alentuisin siihen puuhaan..
Mutta mensassa on mukavampaa kuin peilitalossa! ;o)
tämä vedetään heti esiin.. "missit ei ole kauniita".. No, jotta ymmärrät viestini todellisen sisällön muotoilen sen uudelleen. Seksikkäimmät ja vetävimmätkään mimmit ei saa JOKA PÄIVÄ treffikutsuja!
vaan silkkoa sisältä. Eikä komeasta habituksesta ole paljon iloa jos korvien väliin on asennettu tuulitunneli.Siksi arvostan älyä ennen ulkonäköä - eivätkä nämä kaksi tietenkään sulje toisiaan pois. Onnellinen se, joka tapaa kumppanin jolla molemmat avut. Mutta ennen kaikkea sydän paikallaan ja hyvin paljon tunneälyä.
"ei mun tarvi laittautua erikseen, vaan normaali meikki ym sievät vaatteet, ja taas kukoistetaan."
Eipä ole ulkonäön lisäksi sulle taidettu sulle tuota tervettä itsetuntoa (ei itserakkautta) antaa,jos kukoistus on kiinni päivittäisistä meikkipakkeleista. Itsekin voin sanoa olevani hyvännäköinen,sekä kasvoista että kropasta,ja myös miehetkin sen ovat huomanneet, mutta ei mun tarvitse itsetuntoani pönkittää mainostamalla sitä erikseen. Minun viehätysvoima toimii myös ilman meikkiä ts. kyse on sisäisestäkin kauneudesta ja pilkkeestä silmänkulmassa.Itsekin toki meikkaan silloin tällöin,mutta uskallan mennä ulos myös ilman naamioita. Kyllähän sunlaisia tusinabimboja maailmaan mahtuu, meikillä kun saa ihmeitä aikaan. Ja tosiaan,kaikilla ei näköjään järki ja ulkonäkö mahdu samaan päähän,etenkin jos tarvitsee näillä palstoilla itseään mainostaa. Tuskin kovin moni mies aidosti kiinnostuu pelkästä ulkokuoresta,ja muista että kauneushan on aina katsojan silmässä....voihan ne "taloyhtiön kaikki miehet" flirttailla,kun olettavat moisen hempukan olevan aika varma nakki.Kovin kypsä et ainakaan ikäiseksesi ole,jos vielä väität 4 lapsen äiti olevasi....huhhuh.. Toki itseään saa ja pitääkin rakastaa,mutta terveellä tavalla.Kaiken ei tarvitse pyöriä sen oman navan ympärillä.
Absoluuttista kauneutta ei ole; kauneus on aina subjektiivinen näkemys jostakin. Sinä näet itsesi kauniina, joskin tarvitset siihen peilin ja paljon kohteliaisuuksia. TUollainen kauneus on aika lailla ulkosyntyista ja lyhytkestoista, joten nauti siitä, niin kauan kuin voit.
Kauneus on paljon muutakin kuin hyvännäköisyyttä. Kirjoituksesi perusteella sinussa ei ole sitä kauneutta mikä säilyy ja mitä aidosti arvostetaan. Monet naiset, jotka eivät ole niin hyvännäköisiä tai näyttäviä kuin sinä, ovat sinua kauniinpia ja kiinnostavampia.
miesten pinnallisuutta. Naisia arvostellaan ihan yleisesti, esim. telkkarissa vaikka ukot eivät itse olisi juuri minkään näköisiä kaljuine päineen.
Odotan esikoistani ja kun olin ollut vain kolme kuukautta raskaana, aloin jo rupsahtaa ja kroppa tuli täyteen raskausarpia. Sopii miesten alkaa odottamaan lapsia ja ottaa vielä kaikki hormoonit niskoillensa ja katsotaan sitten kellä on varaa arvostella. Saatan... ukot!
Mieheni ei onneksi arvostele ulkonäköäni! Muutenkin jo vähän huono itsetunto menisi varmaan nollaan, jos arvostelisi.
Ennen raskauksia oli aikaa juosta pitkin kuntosaleja, joten vartalo oli todella hyvässä kunnossa. Toisin on nyt, kun on vasta saanut toisen lapsen. Painoakin kertyi 20kg, raskausarpia, vatsa on vieläkin iso..jne..Olen tosin oman itsetunnon takia koettanut saada painon lähtöpainoon (joka sekin on 8kg enemmän kuin ennen lapsia!), meikkaan päivittäin ja en ihan kauhtuneissa vaattessa kulje ihmisten ilmoilla...
Eräissä juhlissa kuulin kun mieheni kaverit puhuivat siitä, miten hän haukkuu minua.
Hän oli sanonut, että olen "kotka" ja muistutan "transua".
Itkuisena menin kysymään mieheltäni asiasta.
Hän sanoi sen olleen vitsi, sanoi myös rakastavansa minua,kroppaani ja sitä että olen hänelle lapsia tehnyt.
Sovimme asian siinä ja jatkoimme juhlimista.
Asia kuitenkin vaivaa minua edelleen hyvin paljon vaikka mieheni usein kehuukin persoonallisuuttani.
edes vitsinä ei noin pitäisi miehen sanoa vaimostaan, todella törkeetä. Mä olsin jo tollasen ukon jättänyt! Loukkaantuisin todella verisesti jo mua haukuttas noin ja ukko sais lähteä kävelemään,. Onneks mun ukko ei ajattele musta noin, ei varmaan ikinä haukkuis noin.
Muistan tarkasti jokaisen kerran, jolloin mieheni on minua arvostellut. Joskus pahemmin, joskus lievemmin, esimerkiksi että pukeudun kuin mummo. Eikä hän ole edes koskaan anteeksi pyydellyt. Mutta jos en olisi vain niellyt kiukkuani, olisi lapsillamme ollut jo ajat sitten pelkkä viikonloppuisä.
Asun teidän lähistöllä,ja usein ollaan ukkoas ihmetelty. Sitä ollaan mietitty että tiedätkö itse ollenkaan,aika hassua että et tiennyt. Nyt kyllä naurattaa,kun kirjotit noin.
Miksi ei saa sanoa omia mielipiteitä? Miksi sen miehen täytyy omaa vaimoa mielistellä, jos on toista mieltä. En ymmärrä?? Tietty on eri asia jos rumasti haukutaan, mutta jos se on tosiasia, että on lihonut esim. 20 kg lasten myötä, niin mitä väärää siinä on jos sanoo,että nyt on jo liikaa painoa (se on muuten epäterveellistä)Kyllä hän sinua silti rakastaa, mutta minä ainakin ajattelisin, että hyvä kun sanoi suoraan, eikä mielessä vain mieti ja muita salaa vilkuile...sanon minäkin suoraan, jos omalla kullalla on vaikka jotku karseet hosut jalassa, että noi on kuule tosi järkyttävän näköiset, tai jos parturi on leikannut hiukset häneltä huonosti ja hän sitä kysyy. Miksi sanoisin että hyvät on jos ei ole??
Ihmeellisiä naisia olette? Jos ei asia ole niin, niin miksi pitää teille toista puhua ja sanoa. Aukaiskaa silmät hyvät rouvat ja katsokaa peiliin, josko se mies puhui ihan totta? Vanheta ja rupsahtaakin voi kauniisti ja arvokkaasti.
terkuin kolmen lapsen äiti, ulkonäöstä ja siisteydestä huolehtiva, ei kuitenkaan mikään himourheilija eikä "muotifriikki"
ps. meikkaus aamulla kestää ainoastaan 10 min korkeintaan ja olo piristyy huomattavasti ja lisää iloisuutta
Mielipiteen voi esittää kauniisti, eikä siitä olekkaan syytä suuttua. Mutta minä olen aikuinen ihminen, osaan ihan itsekkin katsoa peiliin, ja parhaani yritän ollakseni siisti. Meillä ongelma kai johtuu siitä, että olin huomattavasti paremman näköinen joskus kymmenisen vuotta sitten, ja mieheni ei tahdo sulattaa vanhenemista. Vaikka samalla lailla hänkin on vanhentunut, eikä vanhenemisessa ole mitään hävettävää. Mieheni sanoo jatkuvasti, että pukeudun kuin mummo, enkä saa häntä uskomaan ettei kolmen lapsen äidin kannata käyttää ihan viimeisintä muotia (tiukkoja paitoja ja lannefarkkuja esim.). Raivostuttavaa mäkättämistä...
Miten niin kolman lapsen äidin ei kannata käyttää viimeisintä muotia olevia vaatteita? Olen miehesi kanssa samaa mieltä; kyllä itsestään ja ulkonäöstään pitää pitää huolta oli sitten lapsia tai ei!
Mie taas en voi pitää esim. 5 vuotta vanhoja farkkuja, kun ne ahistaa, mutta nämä nykyaikaiset farkut on tosi kivoja, johtunee tästä stretc-kankaasta joka joustaa mukavasti. Ei purista, eikä ahista. En puhu ihan niistä neiti-teini housuista, joissa peppukin näkyy, vaan kuitenkin ihan lannefarkuista. Ja käytin muuten minäkin ennen XL-vaateita, kun jotenkin muka viihdyin niissä, vaikka oikea koko on jotain aivan muuta. Nykyään kun ostan istuvia vaatteita, on olokin jotenkin reippaampi ja iloisempi. Joten puserot on pienentyneet, housut uudistuneet ja jopa hiustyylikin muuttunut ja ikä lähempänä 40 kuin 30. Iäntuomalle vanhenemiselle ei voi mitään eikä se minua haittaa. Ryttyjä ja veltostumia tulee meille kaikille, mutta tarkoitankin, että pukeutumisellakin saa ihmeitä aikaan.
Se mitä tarkoitan, että ottakaa kritiikki vastaan. Monesti sitä kangistuu tiettyyn tyyliin ja toista voi ihan oikeesti hävettää, kun 10-20 vuotta vanhempi henkilö alkaa näyttää nuoremmalta ja se oma vaimo rupeaa muistuttamaan omaa äitiä isoine mummonhousuineen. Ja antakaa myös omaa palautetta niille lökäpöksyille, jotka edelleen käyttää niitä samoja farkkuja kuin 10 v sitten ja jotka ei huomaa kun hiuksiin tulee harmaata ja osalla lähtee hiusraja taaksepäin. Ja voi sitä sanoa, että sinullakin on etureppu alkanut kivasti pyöristymään samalla lailla, kuin minulla silloin kun tuota keskimmäistä odotin;) (itse henk.koht. pidän hieman vatsakkaamista miehistä, kuin jostain six-pack vatsaisista ns. "hyväkroppaisista)
Mutta hei, nämä on minun mielipiteitä ja toistakin mieltä saa olla ja siinä olen samaa mieltä kuten aikaisemmin sanoin, että ilkeästi tai loukkaavasti sanottuna en minäkään sitä ymmärrä. Ja lisäksi ne ns. muodikkaat vaatteet ei loppujenlopuksi ole sen kalliimpia, kuin "mummon"vaatteetkaan.
Tuosta vaan, että en minä miehelleni viitsisi mitään sanoa siitä että hiuksia lähtee, se on miehelle aika arka paikka.. Muuten olen samaa mieltä kanssasi, jos mies sanoo jostain, pitää sitä vähän itsekseen miettiä että onko aihetta sanomiselle vai ei. Ja jos ei ole, niin sanoa miehelle että nyt kyllä loukkasit, ei kaikkea tarvitse niellä! Ja samoin voi antaa palautetta miehellekin.. Ihmettelen sitä miten naiset nöyränä ottaa vastaan kaiken vinoilun, vaikka mieskään ei useimmiten mikään täydellinen ole (tuttavapariskunnissa pari tapausta.. ilkeää kuunneltavaa.)
Minun mieheni sanoo että rakastaa vaikka painaisin mitä tai olisi mitä päällä, mutta kyllä sen huomaa miten iloinen hän on kun laitan itseäni ja kun laihdutin raskauskilot pois.. Onhan se varmasti kivempi kävellä kaupungillakin vaimon kanssa joka näyttää hyvältä kun jonkun perunasäkin kanssa!:D
Olen samaa mieltä. Jos asiat on kohdallaan ja parisuhde hyvä, niin tuollaiset asiat ei pitäisi vaivata noin paljon kuin joitain täällä nähtävästi vaivaa. Minun mielestäni sen lähimmän ihmisen (vaimo, mies) tehtävänä on kertoa, jos joku on vinksallaan. Tolkutonta varsinaista haukkumista ei kenenkään tarvitse kuunnella, mutta totuuden kertomista.
Mietin usein, lapsia, jotka ovat rumissa vaatteissa ja haisevat pahalta, että millaiset vanhemmat heillä on kun kukaan ei heille kerro miten kuuluisi olla. Sehän on huolehtimista ja rakastamista, ettei päästä toista ulos ihmisten kiusattavaksi kaamean näköisenä. En sano, että kaikkien pitäisi meikata ja ostaa muotivaatteita, vaan kauneus on minulle sitä, että pitää huolta itsestään ja näyttää myös siltä.
Meikkauksen kesto on aika henkilökohtaista. Itseltäni kun menee jo naaman puhdistukseen ja rasvaamiseen jos aion meikata niin tuo 10 min. On iho sellainen ettei meikata voi jos ei kunnolla puhdistettu ja kosteutettu aiemmin. Muuten olen kyllä samaa mieltä siitä että asioista tulee voida puhua. Ja ei se mies aina huomauta liiasta painosta. Itse ostin mielestäni ihana hameen, melko lyhyen jota nyt kesäksi ajattelin (ostin tammikuussa). Kun näytin hametta miehelle sain kommentiksi: "Eiköhän ole vähän liian viileä näille pakkasille" Repesin totaalisesti nauramaan.
Ja meillä mainitaan myös positiivisista asioista esim. oletpa tänään kaunis tai onpa kiva tuo uusi paita.
Ei arvostele, koskaan. Ostaa tosin välillä vaatteita ja alusvaatteita ihan kuin pieneksi, kauniiksi vinkiksi.
Itsekin olen kolmen pienen lapsen äiti ja minusta ei kyllä ajan puute ole mikään selitys oman ulkonäkönsä laiminlyönnille. Jokaisella löytyy kaapista vähän kauniimpiakin vaatteita ja meikkauskaan ei kestä kuin muutaman minuutin.
Minusta on ihana katsella komeata, huoliteltua miestäni joten uskoisin hänestäkin olevan mukavampaa katsella minuakin laitettuna. Koen sen toisen huomioimisena.
Pikkuvihjeenä; anna miehellesi lappu, johon olet kirjoittanut kaikki mahdolliset kokosi, näin hän osaa paremmin ostaa sinulle sopivia vaatteita.
Meil oli avovaimo laittanut vaatekaappiin sellasen lehdestä leikatun taulukon mis oli kaikki hänen vaatteiden koot ja tärkeät päivät sun muut. Ja viimeisenä kohtana sormuksen koko...OLIKOHAN SE VIHJE??! ;)
kerta kun sellaista suustaan päästäisi ennen uuden osoitteen etsimistä! Olkoon hiljaa vaan jos ei miellytä ja tilaisuuden tullen voi kehua..
Eikö parisuhteessa toisen arvostamiseen kuulu myös toisen kunnioittaminen ja sitä ei toisen arvostelu negatiivisesti tai haukkuminen todellakaan ole!
Jos ulkonäössäsi on toivomisen varaa niin maksakoon ukkosi sinut kampaajalle ja kosmetologille, antakoon rahaa vaatteisiin jne. Onhan nyt jo jos ensin uhraat tulojasi, aikasi ja vaivojasi yhteisen perheen eteen ja saat siitä vaan haukkuja! Ehkä onkin todella miehen aika miettiä mitä hän voi asialle tehdä?
Minusta olisi mukavaa, jos mieheni joskus huomioisi ulkonäköäni. Pitäisi varmaan toden teolla rupsahtaa että hän tajuaisi miten paljon näen vaivaa miellyttääkseni hänen silmäänsä, mutta ei!
Itselleni huoliteltu ulkoinen olemus on työnikin puolesta olennaista ja pidän sitä tärkeänä itsetunnon ja sosiaalisuuden takia. Kyllä minä itse katselen päivät miellyttävän tuoksuista, siistiä, puhdasta työtoveria, kuin sellaista joka ei pidä itsestään huolta. Olisin myös mielissäni jos mieheni joskus yrittäisi miellyttää minunkin silmääni, vaikka kestän kyllä kaljamahankin.
Olisin ehkä tästä asiasta eri mieltä jos en olisi tyytyväinen itseeni ja saisin puolisoltani negatiivista kommenttia. Itseasiassa olen joskus saanutkin: hiuksistani. Se ratksesi sillä, että menin kampaajalle ja leikkautin ne. Mitä vain vuoksesi rakkaani :).
ei sano pahaa koskaan, hyvää aika harvoin mutta valitsee sanansa niin hyvin että asia tulee ymmärrettyä :D
oon aina ollu tosi tarkka ulkonäöstäni (varsinkin painosta) ja huolehtinukkin siitä vähän liikaakin. Raskauden myötä hölmöyttäni annoin periks ja annoin itteni lihoa melkein kolmekymmentä kiloa. Nyt, 4kk synnytyksestä, kiloja on 66 (ennen 50) ja marisin vähän surkeana miehelle aika useinkin että ku tuntuu lihavalle ja tykkäätkö vielä niin se sano että ole kuule ihan minkä kokonen vaan kunhan ite tykkäät! se oli miusta aika ihanaa :) itseasiassa mies tykkää nykysestä vartalostani enemmän ku vanhasta, koska olin silloin "tyttömäisen pieni" ja nyt olen NAINEN :D:D:D
huippuykislö ja kaunis. täydellinen, jota naaurin miehet ym kaduntallaajat kateselevat, ja huikkaa perään etta vauuuuuuuuuu! Mieheni on mustis, ja rakastaa mua niin, ettei tulisi mieleenkään että sanoisi musta pahaa sanaa.
Olen ihan normaalipainoinen (165/60) ja vielä melkoisen liikunnallinen, joten ei pitäisi mitään isompaa vikaa kropassa olla, mutta ei se tietenkään täydellinenkään ole, joten siitä kuulen hyvin helposti ja vielä kavereiden kuullen. Raskausarvista kuulen, hiuksissa olevasta pyörteestä ja vaikka mistä. Mitään positiivista en sen sijaan itsestäni kuule koskaan omalta mieheltäni. Muilta satunnaisesti kyllä.
..annatte itseänne kohdella noin. Haukkuminen ja vielä toisten aikana kertoo enemmän itsestään kun haukkumisen kohteesta. Miehenne ovat itsekeskeisiä sikoja, jotka eivät arvosta teitä ollenkaan!!! Vaatikaa lopettamaan tuollainen ja jos ei sana kuulu niin äkkiä karkuun noin inhottavia miehiä, kunnollisiakin löytyy! Toiottavasti osaatte antaa edes samalla mitalla takaisin!!!
Eihän se arvosta, sen olen itsekin huomannut. Tuollainen on alkanut hiljalleen jossain vaiheessa vuosien kuluessa, joten lapset on ehditty jo tehdä, eikä heiltä haluaisi perhettä hajottaa. Joten minä vain hiljaa kuuntelen ja annan olla. Enkä anna samalla mitalla takaisin juuri siksi, että tuollainen kertoo toivottavasti muidenkin mielestä enemmän haukkujasta kuin kohteesta. Tosin ei se haukkuminen muiden kuullen kovin ilkeän kuuloisesti tule, ainoastaan naureskellen ja piikitellen. Kaverit siis tuntuvat suurimmalta osin kuvittelevan sen olevan vain meidän huumoria, vaikka minulta alkaa jo olla huumori kaukana. No, muutaman kymmenen vuoden päästä tuo mies kuolee vanhuuttaan ja sillä siitä päästään.
sua arvostelemaa muiden läsnä ollessa, niin ala kertoa kuinka surkean pieni kalu hänellä on ja kuinka surkea rakastelija, ettei edes orkkuja saa sulle aikaiseksi. Sitten voit lisätä, että on vanhentunut ja rupsahtunut, eikä ole enää niin stimmissä kunnossa kuin silloin kun menitte naimisiin. Hiukset ovat harventuneet ja tullut muutenkin helvetin vittumaiseksi mieheksi, pitäisi varmaan hankkia nuorempi ja fiksumpi mies ja laittaa tuollainen paskiainen kiertoon.
Jos repeää niin sano, että sä oot tyystin tympääntynyt sinun jatkuvaan ulkonäköni arvosteluun joten sinä aloitat samanlaisen helvetin sinulle. Sitä saat mitä oot tilannut, jos et ala aikuistua ja käyttäytyä ikäsi mukaisesti vanha mulkku.
Ei arvostele... Ja vaikka kysyn että miltä mikin näyttää niin kaikki on "ihan hyvä". Ei se mies ole muutenkaan kiinnostunu vaatetuksesta. Sitten kyllä jos vaatetta ei ole ;)
Ja saa niin tehdäkin. Olen hänen kanssaan aikanaan yhteen mennessä ollut hyvin itsestäni huolehtiva. Välillä aina repsahdan nykyään ja lihon, ihan hyvä, että huomauttaa.
Ei se tarkoita, että aikoisi minut toiseen vaihtaa, mutta toki hänellä on oikeus siihen, mitä aikanaan sai. Mielestäni. Mutta enhän voi lähteä vaatimaan, että kaikkien niin pitäisi tuntea.
Minun mieheni ei arvostele minua vaikka olen nykyisin jo tosi ylipainoinen. Hän näkee miten paha mieli minulla itselläni on tästä ulkoisesta olemuksestani. Pukeudun kauniisti vartalolleni sopiviin vaatteisiin, käytän meikkiä ja hiukset ovat aina kivasti laitettuna mutta painoa siis löytyy. Monia laihtumis yrityksiä on takana mutta kyllä on kilot tiukassa ja itsekuria puuttuu. Kun on mieli maassa niin ruoka lohduttaa ja jälkikäteen aiheuttaa morkkiksen.
Minulla on ihana mies joka rakastaa minua kaikesta huolimatta. Kyllä hän sitten minua aina kannustaa kun yritän laihduttaa mutta ylipainostani ei huomauta koska fiksuna ihmisenä itsekkin tiedän painoa olevan aivan liikaa ja asialle yritän jotakin tehdä. Välillä kyllä harmittaa tosi paljon että mieheni joutuu "tyytymään" tämmöiseen plösöön kun itse on tosi komea ja hyvässä kunnossa.
Ei ainakaan hauku. Päin vastoin, aina silloin tällöin kehaisee vähän. Varsinkin vartaloa ja sen kunnossa pysymistä sekä fyysisesti reipasta olemusta. Joskus vertailee muihin ikäisiini (50 ) naisiin, joista moni on "päästänyt" itsensä rupsahtamaan . Silloin minua vähän keljuttaa toisten puolesta. Itselleni liikunta monessa muodossa on pakollinen osa työtä ja vapaa-aikaa ja tiukka ruokavalio hengissä pysymisen edellytys, niin että vartalo pysyy kunnossa niiden ansiosta. Ja naamassa saa ryppyjä ollakin - hänen sanojensa mukaan - koska ne ovat merkki eletystä elämästä.
Minusta mieheni kommentoi aivan liian vähän. Toki tietää sen että puen loppujenlopuksi päälleni sen mihin itse päädyn mutta kyllähän se hänenkin sana jotain voisi painaa :D
Joskus onnistun ileisen hyvin itsekkin päättämään vaatteet kun hän menee ihan hämilleen ja sanoo vain WAU! :)
Hauku hän ei koskaan mutta joskus nauramme yhdessä kun farkut ei taas mahdu jalkaan (olen jojo painon suhteen) tai paita näyttää kutistuneen päälle.
Meillä kaikki kommentointi on molemmin puolista oli se mitä tahansa. Mutta kun ei haukuta toisiamme sen ottaa postiivisena. Kun oikein toista rakastaa tulee joskus sanottua asioita väärissä sanamuodoissa mutta siitä ei loukkaannu koska tietää mitä toinen oikeasti tarkoittaa.
arvostele, vaikka olen reilusti ylipainoinen. Sanoo usein rakastavansa minua. Minua hävettää kun en itse ole niin avoin rakkaus tunnustusten kanssa ja kerro hänelle kuinka paljon häntä rakastan. Olen käynyt laihdutus ryhmissä ja pudottanut painoa ja saanut kilot takaisin korkojen kera . Silti hän rakastaa minua ja lapsia.
Aivan ihmeellinen miesl
mulla kun on pärstä jokseenkin edustuskuntoinen niin miehet on haukkuneet vaan luonnetta kun se ei ole yhtä sopusuhtainen kun keho. Olen kaunis ja näytän ikäistäni viisi vuotta nuoremmalta. eli olen heti lapsellinen kun kuulevat oikean ikäni. en tiedä onko totta mutta jos kaikki käyttäytyy kuin olisin nuorempi niin kai se luonteessakin näkyy. Näytän kiltiltä mutta en käyttäydy oletetulla tavalla joten sekin on iso pala. näytän tyttöystävältä mutta olen liian menevä äidiksi. Jotenkin kaikki odotukset on ulkonäköni takia miehillä yli suuria ja siihen ne jutut aina on jäänytkin.. Nyt on mies joka pitää vaaleaveriköistä joten en täytä onneksi sitä ulkonäöllisiä vaatimuksia vaan saan olla aidosti oma itseni. Itsekin kyllä pidän enemmän vaaleahiuksisista. nykyinen mies kun muistuttaa aivan liian paljon veljeäni, mutta kai siihen tottuu.
olen häne silmissään ainutlaatuinenm, kaunis, eikäyksikään nainen maailmassa voi korvata ulkonäköäni. Mies kehuu joka tunti.
Mää oon aika usein sanonut miehelle että mun pitäis laihduttaa, mies on siihen sanonut että ei mun sen takia tarvi laihduttaa, koska se rakastaa mua tämmösenä kuin olen ja painoin mää sitten kuinka paljon tahansa.
Mies ei oo ikinä arvostellut mun pukeutumista tai ulkonäköä. Tietää sen että mää esim. pukeudun miltä musta tuntuu, enkä mää välita muiden mielipiteistä, mutta mies on siihenkin sanonut että hänellä siihen mitään sanomistakaan olis, koska mää osaan sen mielestä pukeutua hyvin.
miehesi sitten ostaa sinulle?
Ei arvostele. Mutta ei se sitä tarkoita, että parisuhteessa voi esim. lihottaa itsensä. Kyllä parisuhteen hoitoon kuuluu myös omasta ulkonäöstä huolehtiminen. Minusta se on toisen aliarvioimista, jos alkaa ränsistyttämään itteään. Vaikka olen pienten lasten äiti, pyrin laittamaan itseäni. Huolehdin liikunnasta, hygieniasta, ehostamisesta luonnollisesti, kauniilla vaatteilla ja ylipäänsä kun lähdemme kodin ulkopuolelle, niin laitan kivat vaatteet jne. kuten lapsillenikin. Ja huom, en koe mitään paineita siitä tms. stressiä. Kotona voi olla vapaammin. Kyllä en jaksaisi itseäni kattoa, jos ottaisin esimerkkiä naapurin rouvasta, joka lihottanut itsensä yli 100 kiloiseksi ja vielä vain ostaa naksuja kaupasta kassitolkulla. Ei sitä jaksaisi pyörittää lapsiperheen arkeakaan liikapainoisena. Tämä on vain yksi esimerkki ja mielipiteeni.
"kun lähdemme kodin ulkopuolelle, niin laitan kivat vaatteet jne. kuten lapsillenikin. Ja huom, en koe mitään paineita siitä tms. stressiä. Kotona voi olla vapaammin."
Ei arvostele. Mutta ei se sitä tarkoita, että parisuhteessa voi esim. lihottaa itsensä. Kyllä parisuhteen hoitoon kuuluu myös omasta ulkonäöstä huolehtiminen. Minusta se on toisen aliarvioimista, jos alkaa ränsistyttämään itteään. Vaikka olen pienten lasten äiti, pyrin laittamaan itseäni. Huolehdin liikunnasta, hygieniasta, ehostamisesta luonnollisesti, kauniilla vaatteilla ja ylipäänsä kun lähdemme kodin ulkopuolelle, niin laitan kivat vaatteet jne. kuten lapsillenikin. Ja huom, en koe mitään paineita siitä tms. stressiä. Kotona voi olla vapaammin. Kyllä en jaksaisi itseäni kattoa, jos ottaisin esimerkkiä naapurin rouvasta, joka lihottanut itsensä yli 100 kiloiseksi ja vielä vain ostaa naksuja kaupasta kassitolkulla. Ei sitä jaksaisi pyörittää lapsiperheen arkeakaan liikapainoisena. Tämä on vain yksi esimerkki ja mielipiteeni.