...että tunsitkohan ja ajattelitkohan koskaan samalla tavalla kuin minä. Välillä tuntui siltä. Yhdessä vaiheessa olin siitä melko varmankin, mutta sitten aloin ajatella että kaikki on vaan pelkkää omaa kuvitelmaani. Minulla on kai liian hyvä mielikuvitus.
Mietin vaan...
Saara
141133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä minusta sitten ajattelit? :)
Ei ne ajatukset mihinkään ole kadonneet.
Sinusta minä aattelen suurinpiirtein, että voih! ku oot niin ihana ja vastustamaton, hyvä ja hieno ihminen, lahjakas, ihmeellinen, viisas ja voimakas. Tekee mieli itkeä ja nauraa yhtä aikaa. Ja muuta sellaista. :) .
Kylläpä jäi lyhyeen tämä keskusteluketju. Kukaan täällä olevista olioista ei taida aatella ketään Saara- nimistä...
Löytyy täältä takavasemmalta yksi..=)
Kerro lisää.
vielä mitään kertoa - vastahan vasta opettelen sua.
on sellainen aikuinen Nainen täynnä tyttöenergiaa, kaunis ja hyväsydäminen, antaa enemmän mitä on saanut osakseen, kolahtaako...? minuun kolahti..=)
Melkein tipuin tuolilta.
Voisitko se olla Sinä?
Ehkä...
Saan kohta varmaan sydänkohtauksen.
Olen ajatellut sinua joka päivä ja mulla on ollu aika hankalaakin kun oon ollu niin sekasin susta ja kaikesta.
Jos olet Se...kirjota mulle. Odotan viestiäsi.
ota tukeva ote tuolista ja kerro kaipuusi kohteesta, mun täytyy tietää varmasti olevani Se ennen kuin alan yhteyttä ottamaan, kyllähän tietyt kohdat ovat osuneet, mutta parempi muistella menneitä kuin huomata olevansa unohdettu, you know..=)
Ihan kamalan vahvasti tuntu eilen siltä, että sä oot varmasti just se henkilö, jota aattelen. Mutta niin, eihän sitä tietenkään varma voi olla.
En saanut ensin nukuttua koko yönä (kävin joskus klo viideltä aamulla lukemassa Hesaria ja juomassa lasin maitoa). Sitten kun näin unta, niin se tietenkin oli sinusta. :) . Välillämme oli jotakin hassua, vaikka lajittelimme vaan jotakin ihme papereita. Loputtomiin typeriä paperipinoja pienessä huoneessa. Mutta sä istuit mun viereen sohvalla ja laitoit kätesi ympärilleni, enkä mä lähteny pois.
Ihan hölmö uni sinänsä. Heräsin vasta just äsken ja vieläkin on ihan kumma olo. Tuli nukuttua liian myöhään, mutta se johtuu vaan siitä, kun uni ei meinannu millään tulla.
Mitenkähän sä voisit olla varma? Tiedätkö miten pelottavaa tämä on? Tavallaan haluaisi yhä pysyä vaan piilossa mutta toisaalta sitten taas halu löytää edes joku ratkaisu on suurempi. Mutta voinko taas vaan piiloutua? Enkö juuri luvannut itselleni, että haluan selvittää kaikki asiat elämässäni, enkä jättää mitään sisälleni lukkoon? Voi olla, että tämä "tunne" olisi jo loppunut, jos sillä ei olisi mitään merkitystä?
Pelkäsin jo aikaisemmin avautuneeni liikaa ja paljastaneeni itsestäni ihan liikaa, vaikka en kuitenkaan sitä koko totuutta. Olen niin epävarma siitä, saanko enää pitää sinuun yhteyttä, mutta tietyin väliajoin huomaankin taas avautuneeni sinulle ja painaneeni send- painiketta...
Viime tapaamisestamme on jo jonkin aikaa, mutta ei kuitenkaan niin kauan, että olisin unohtanut sinut. En uskalla paljastaa tässä liikaa, mutta toivon että tunnistat mut.
Näin mäkin unta ihastuksestani sunnuntai-illan leffan jälkeen, taisi tarina ja pääosan nainen vaikuttaa yöllisiin ajatuksiin, mukavaa ja mieltä nostattavaa, mutta silti niin kaukana todellisuudesta..
En ole enää viestejä saanut sinulta, enkä ole itse lähettänyt vaikka välillä on ollut aikoja jolloin olisin tahtonut sitä ylikaiken, mutta mikäpä tässä, ehkä joskus vielä tapaamme, sitä odotellessa ehkä sinäkin tapaat Sen..=)
Olen siis laittanut sulle sähköpostia. Viimeksi viime viikolla muistaakseni. En muista mikä oli tekosyy...
...Niin ja sitä ennen laitoin mailia varmaan kaks viikkoo siitä.
Näiden pitäisi olla jo todella hyviä vinkkejä, joten kerro jos oma "juttusi" ei ole tänne päikkään ettei minusta tule jotain nettinarkomaania kun käyn joka välissä kattomassa ootko ehkä kirjottanu jotain lisää :) .
Voi kurjuus. Olen ilmeisesti sekoamassa. Mahan pohjasta ottaa. Aivan kuin ajelisi huonolla autolla huonolla hiekkatiellä, missä on koko ajan pieniä mäkiä.
Ei tämä ole mun "juttuni", siitä on jo aikaakin niin paljon, tosin mielelläni muistelen häntä aika useinkin, kaikki vähäinen vain loppui sulassa sovussa ja siksi kai se "unohtaminen" tuntuukin vievän aikaa, jotkut unohtaa heti, toiset siirtyy seuraavaan, mulla vaan tunne kestää kaikesta huolimatta.....eli vastasin vaan kysymykseesi eikö kukaan kaipaa Saaraa..=)