Aikuisiän anorexia

on niin että jos vanhempana sairastuu siihen on todennäköisesti jonkin asteen anorexiaa sairastanut myös nuorempana. se kun jää johonkin takaraivoon niinkuin pikku piru ja "uusiutuu". näin myös mulla. oletan silti että varmasti niitäkin on jotka ei ole ennen sairastanut ja siitä huolimati sairastuu vanhempana. (hollywoodista saa lukea alvariinsa missä julkkis naiset on sairastunut).

Kun olin sairaalassa (siitä on yli kolmekymmentä vuotta) siellä oli viisikymppinen perheellinen naishenkilö hoidettavana anoreksian takia. Ei ole uusi ilmiö.

Mutta sairastuin ekan lapsen syntymän jälkeen. n. 22 vuotiaana. Että en nyt enää pikään teini ollut.

Sairastuin hoitokuntoon asti vasta kolmikymppisenä, mutta huomaamattomampaa oireilua oli ollut jo teininä, ja siinä välilläkin.

Kokonaan paranen tuskin koskaan.

Sairastuin 30-vuotiaana. Nyt 8 vuotta anoreksiaa ja bulimiaa takana. Vuosien terapia ei olet tuottanut tulosta eli olen pistessä nolla. Kroonikko. En enää edes odota paranevani.

Olen yli 40 ja kavereiden mielestä sairastan jo anoreksiaa. Itse en asiaa näe näin. Olen mielestäni timmissä kunnossa ja kehtaan esitellä vartaloani.

Monesti anoreksiaepäilyt ovat vain kavereiden kateutta. Niin ainakin minun kohdalla.

Laihuus kunniaan !

Olen ja alotin 52,2kg kuukausi sitte.nyt painan 47kg ja aion päästä ainaki 45kg. Olen vähentänyt ruoka annoksia paljon ja oon välil yksin koton ni laitan ruuat pönttöön ja sanon että oon syöny.mies on kyl jo sanonut mun luista mut sanon vaa johtuu stressistä mitä mul on kyl vaikka muille jakaa. ni ei ruoka maistu mitä mulla on kyl paljon...mulla on kaiken lisäksi kaksisuuntainenmielialahäiriö ja paniikki häiriö..syön paljon lääkkeitä...oon jo tottunu et pyörryttää..näläntunne lähtenyt..et tällaista..

Minä olen sairastanut erittäin pitkään sekä epätyypillistä laihuushäiriötä että akuuttia anoreksiaa.
Sairauteni alkoi epätyypillisenä laihuushäiriönä, eli vaikka muut anoreksian kriteerit painoni ei laskenut anoreksian puolelle vaikka hyvin laiha olinkin. Siitä se sitten eräitten elämäntapahtumien takia muuttui varsinaiseksi anoreksiaksi ja olin silloin jo aikuis iässä. Olin todella sairas. Kaksi kertaa sisätautiosastolla, kaksi kertaa psykiatrian puolella. Itse hakeuduin hoitoon mutta jätin sen sitten kesken ja keskityin laihduttamiseen.
Jostain syystä sitten vuosien kuluessa sairaus alkoi hieman hellittää otettaan, vaikka sairas suhde ruokaan ja painoon on säilynyt tähän päivään. Tänään sitten kävin lääkärin vastaanotolla muusta syystä, ja lääkäri halusi tietää painoni joten kävin vaakalla. Ja voi kauhea! Painan 54,3 kiloa ja olen 167 cm!
Vaakalla käynti oli suuri virhetikki, mutta en voinut sanoa lääkärille etten halua punnita, aikuinen nainen! Nyt olen koko iltapäivän vellonut ahdistuksessa ja paniikissa. Mitä teen!!?? Luultavasti alan laihduttaa. Se kauhea ääni heräsi ja vaatii taas.
Tämä on kauhea kauhea kauhea sairaus! Tästä ei pääse koskaan. Nyt se piru heräsi päässäni ja alkoi mellastaa. Nytkö sitten sairastun toden teolla taas?
Ja nuoret tytöt havittelee tätä! Hirvittää etteivät tiedä mitä tavoittelevat. Tästä on kaikki glamour ja glitteri kaukana...