Kirjoitan tänne kun en muutakaan keksi, on niin raskas taakka sydämmellä. En tiedä, mistä aloittaisin kun tarinakin on niin pitkä ja monimutkainen. Ja tilanne ihan mahdoton, vaikka pitkään luulin muuta.
Aloitin vajaat 3 vuotta sitten opiskelut länsirannikon yliopistossa, alaa en nyt tarkemmin paljasta ettei kukaan tunnista minua. Opiskelemani ala ei ole varsinaisesti haavealani, koska minulla ei ole sellaista, mutta luulisin että sovin alalle siitä huolimatta. Opiskelut etenevät väliin hitaasti, ihan omasta syystäni enkä menesty joka osa-aluuella, mutta se ei ole ongelma, vaan ystäväni. Tutustuin tähän ystävään (naispuolinen kuten minäkin) toisena opiskeluvuotenani ja vaikka olemme aivan erilaisia, jotenkin vain huomasin meidän lyöttäytyneen yhteen. Ystäväni on hyvin omintakeinen ja usein rasittava kaikkine mielialanvaihteluineen, mutta hän on viehättävä ja pidän kovasti hänen aitoudestaan ja tavastaan ajatella asioita. No, alkuun kaikki sujui ok, mutta sitten huomasin kiintyneeni ystävääni liikaakin ja aloin jatkuvasti etsiä hänestä merkkejä kyllästymisestä. Ikään kuin hän välillä ei olisi halunnut ollaa kanssani tekemisissä, en tiedä vieläkään, kuvittelinko vain. Sitten mukaan astui vielä käytännön seikat; olin alkuun asunut n. 70 km päässä kotipaikkakunnallani sairaalloisen äitini luona ja käynyt sieltä käsin yliopistolla. Matkustamiseen liittyi kaikenlaista rasitusta, ja olin jo lukiovuosina haaveillut itsenäisestä elämästä ilman vanhempien kontrollia, mutta vasta kun nämä ongelmat ystäväni kanssa alkoivat, sain tehtyä päätöksen muuttaa omilleni lähes opiskelukaupunkini keskustaan (päätökseen vaikutti myös äitini yhä tihenevät, käsittämättömät ilkeilyt kaikkiin tekemisiini liittyen, ja itsekin käyttäydyin kuin pahainen teini). Myönnän, että ajattelin tämän olevan ystävällenikin iloinen asia, olisinhan nyt vapaampi käymään kahvilla ja kirjastossa ja opiskeluihinkin pystyisin panostamaan enemmän, kunhan toipuisin muuttohässäkän aiheuttamasta rasituksesta. Mutta ystävästäni ei saa mitään selvää, en tiedä, onko koko ratkaisullani mitään merkitystä hänelle. Tämä on saanut minut ajattelemaan, että olen liian kiinni tässä ystävyydessä ja että minun pitäisi keskittyä muihin ihmissuhteisiin ja antaa hänen kulkea omia polkujaan. Haluaisin vielä jutella meidän suhteestamme, mutta se on niin vaikeaa, koska hän puhuu epäselvästi ja vaihtelee tyyliäkin koko ajan, en tiedä, haluaako minun itkevän vai nauravan. Olen liian tosikko varmasti hänelle, ja hänellä on muitakin sydänystäviä (tiedän varmasti). Käyköhän hän kanssani kahvilla vain säälistä ? En uskalla kysyä enää (olen yrittänyt), koska hän vastailee usein tylysti kysymykseen kuin kysymykseen ja sitten menen lukkoon ja alan änkyttää, nolostun totaalisesti ja pelkään sen jälkeen näyttäytyä opinahjossani. Enkä haluaisi tässä vaiheessa vaihtaa opintosuuntaakaan kun on nämä muut ongelmat.
Onko neuvoja? Olenko ihan nyyhky, roikkuja?
vaikea ystävyys
9
829
Vastaukset
- viisaampi
Toi sun ystäväs kuulostaa ihan hullulta mutta taidat olla seko itsekkin :D
- kiinnostaa?
Tylsä sepustus. Vain luuserit tyytyy tommossiin ihmissuhteisiin. Hankkikaa elämä!
- myötätuntoa
Voi voi, sinulla on kovin vaikea tilanne. Oletkohan oikeasti yksinäinen ja keksinyt koko kaverin, siis sellainen ”mielikuvituskaveri” lienee kyseessä? Hakeudu hoitoon, kun taustalla tuntuu olevan vielä vaikea äitisuhdekin ja ties mitä muuta traumaattista. Mieti vielä, jaksatko opiskelujasi tuossa tilassa. Voisitko pitää esim. välivuoden ja tehdä jotain ihan muuta? Tsemppiä sulle!
- Wolfgang
lammas-jr kirjoitti:
Kaikki kommentit jotai "hakeudu hoitoon" tyylisiä ja muuta vittuilua.
Mikä ihmisiä tänään vaivaa? Eikä huomata, kun joku on sekaisin ja maassa?
Auringonpaistetta sinulle, kyllä sinullekin vielä elämä hymyilee. Takuulla!
- ...
kirjoittamasi perusteella ei minulle tule mieleen, että ystäväsi ei haluaisi viettää aikaa kanssasi. Ehkä hänen luonteensa vain on sellainen, ettei tule ajatelleeksi miltä sinun silmissäsi ystävyyteenne näyttää tai ehkä hänellä on niin paljon mietittävää, ettei hän ole tullut ajatelleeksi millään tapaa "laiminlyövänsä" toveruuttanne. Mutta en voi tietää! Kuitenkin, jos hän haluaisi viettää enemmän aikaa kanssasi, hän kaiketi ehdottaisi sitä itse, joten hän saattaa tarvita enemmän tilaa kuin sinä tai tosiaan ne muut kaverit vievät hänen aikaansa niin paljon.
Jos vaan onnistuisit tapaamaan joitain muita kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Näin et vaikuttaisi vaativalta ja sinullakin olisi muuta ajateltavaa.
Toivottavasti asia selkiintyy, ajan kanssa :)- maple72
...että ystäväsi on enempi sellainen ihminen, jolla on paljon kavereita, mutta suhteet ovat pinnallisempia? Sinussa tunnistan vähän itseäni. Olet ehkä herkkä ja pohdiskeleva ihminen, ja sinulla on vähemmän ystäviä. Niihin, jotka ovat sinulle tärkeitä, saatat kiintyä kovinkin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea ystävyydellenne! Toivottavasti ystäväsi osaa antaa sinulle arvoa. - maple72
maple72 kirjoitti:
...että ystäväsi on enempi sellainen ihminen, jolla on paljon kavereita, mutta suhteet ovat pinnallisempia? Sinussa tunnistan vähän itseäni. Olet ehkä herkkä ja pohdiskeleva ihminen, ja sinulla on vähemmän ystäviä. Niihin, jotka ovat sinulle tärkeitä, saatat kiintyä kovinkin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea ystävyydellenne! Toivottavasti ystäväsi osaa antaa sinulle arvoa.vastaus oli tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle, sorry.
- minuakin ahdistamaan
maple72 kirjoitti:
vastaus oli tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle, sorry.
jos joku tekisi omaa elämäänsä koskevat päätöksensä sen perusteella, miellyttääkö se muita..
Onko sinulla jotain harrastuksia tai muita, ei ole ihan normaalia miettiä takertuuko toiseen, jos niin tuntuu itsestäsi niin todennäköisesti näin on.Harrastusten kautta voisit myös laajentaatuttavapiiriäsi. ystävien lisäksi on tärkeää hararstaa jotain mistä itse on kiinnostunut, samalla voi tutustua muihinkin samoista asioista kiinnostuneisiin.
Kaikista ihmisistä ei ole tarkoituskaan tulla sydänystäviä, on tärkeää myös omata tuttavia ja kavereita.
Voi myös olla, että vaikea äitisuhteesi on vienyt kaikki voimasi, tuosta kirjoituksestasi tuli mieleen, että olet varmasti kokenut monta muutosta viimeaikoina,muuttoja ja perhesuhteesi, yliopisto-opiskelijana voisit vaikkapa ottaa yhteyttä terveydenhuoltopalveluiden kautta lääkäriin ja sitäkautta kuuntelevaan psykologiin.
Hänellä on koulutusta antaa sinulle ratkaisun avaimia hankalaan tilanteesi, ei tuntemattomilla yleisellä keskustelupastalla, tai kavereillasi.
Kun oma elämäntilanteesi ja ajattelusi selkeytyy, välisi kaveriisi myös paranevat, uskoisin. Hoida nyt ensisijaisesti oma elämäsi kuntoon, äläkä mieti elämääsi kavereidesi kautta. Lykkyä pyttyyn!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1706824
- 594582
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s353853- 673135
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161925Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271656- 171640
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401553- 341419
- 1431197