Tekee pahaa kävellä kaduilla, kun näkee rakastuneita pareja.
Oon 19 v likka 09-arealta, enkä oo eläissäni seurustellut. Nyt varmasti kaikki 14-v teiniäidit nauraa itsensä kuoliaaksi, mutta se on totuus.
Nuoruuteni olen viettänyt vain ja ainoastaan uimahallilla, koska kilpauimarin status velvoittaa tiettyyn harjoitteluun. Kaikki kaverini ja tuttavani on hallilta ja niin myös kaikki puoliihastukseni. Mutta jotenkin olen aina väärässä seurassa, tai kukaan ei vain yksinkertaisesti voi sietää minua.
Olen aika ujo ja hiljainen lukuunottamatta muutamia raivonpuuskia. En käy hirveästi ulkona, enkä koskaan notkunut missään kavereiden kanssa, koska ei ole ollut yhtään kaveria. Nekin muutamat ovat vuosien mittaan lopettaneet uinnin ja lakanneet pitämästä yhteyttä.
Joten nyt - mitä tästä uintiharrastuksesta ja siihen liittyvästä ajankäytöstä jäi käteen? Helvetin tylsä elämä, johon kuuluu vain yksi kunnon kaveri, (hänkin uimakavereita) ja muutama päivän piristyttäjä hekin uimahallilta. Mutta valitettavasti hieman nuorempia.
Nyt olisi aika lopettaa hallilla roikkuminen ja alkaa elämään, mutta pelottaa aloittaa sitä yksin. Mies vierellä olisi paljon helpompi, mutta ei sitä oikeaa varmasti koskaan löydy, kun en liiku missään. Nämä kaakelinkelaajat ryhmästäni ovat niin keskittyneitä toisiinsa, että läsnäoloni vain tuottaa kummeksuntaa.
Tässä pieni tarinan palanen elämästäni.. Toivottavasti ei kukaan tunnistanut :(
Oon 19 v likka 09-arealta, enkä oo eläissäni seurustellut. Nyt varmasti kaikki 14-v teiniäidit nauraa itsensä kuoliaaksi, mutta se on totuus.
Nuoruuteni olen viettänyt vain ja ainoastaan uimahallilla, koska kilpauimarin status velvoittaa tiettyyn harjoitteluun. Kaikki kaverini ja tuttavani on hallilta ja niin myös kaikki puoliihastukseni. Mutta jotenkin olen aina väärässä seurassa, tai kukaan ei vain yksinkertaisesti voi sietää minua.
Olen aika ujo ja hiljainen lukuunottamatta muutamia raivonpuuskia. En käy hirveästi ulkona, enkä koskaan notkunut missään kavereiden kanssa, koska ei ole ollut yhtään kaveria. Nekin muutamat ovat vuosien mittaan lopettaneet uinnin ja lakanneet pitämästä yhteyttä.
Joten nyt - mitä tästä uintiharrastuksesta ja siihen liittyvästä ajankäytöstä jäi käteen? Helvetin tylsä elämä, johon kuuluu vain yksi kunnon kaveri, (hänkin uimakavereita) ja muutama päivän piristyttäjä hekin uimahallilta. Mutta valitettavasti hieman nuorempia.
Nyt olisi aika lopettaa hallilla roikkuminen ja alkaa elämään, mutta pelottaa aloittaa sitä yksin. Mies vierellä olisi paljon helpompi, mutta ei sitä oikeaa varmasti koskaan löydy, kun en liiku missään. Nämä kaakelinkelaajat ryhmästäni ovat niin keskittyneitä toisiinsa, että läsnäoloni vain tuottaa kummeksuntaa.
Tässä pieni tarinan palanen elämästäni.. Toivottavasti ei kukaan tunnistanut :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heip...
Se todella tuntuu pahalta katella rakastuneita pareja.. Itellä en kans koskaan sellaista kokenut.. Sen siitä saa ku ujo kovin on... Ei vaan rohkeus riitä mihinkään.. Mulla kans kaverit on oikeastaan vaan harrastamani lajin parista.. eikä ainoatakaan hyvää kaveria.. Mutta kyllä kai tämä tästä.. Eiköhän tällainen ujo poikanenkin joskus jonkun löytää.. Toivottavasti..
Mä oikeesti mietin mitä piristävää sanottavaa mä sulle keksisin, mut sitte tajusin et ei se pahemmin auttais. Itte oon 17v jätkä ja mulla on tyttökaveri, mut oon alkanu epäileen meidän suhteen vakavuutta. Mut yks juttu, älä ala notkuun kaupungilla, ainakaan joka viikonloppu. Ei niitä äijiä sieltä oikeesti löydy. Mulla on pari sun ikästä kaveria, ihan tavallisia pekka virtasia molemmat, ei ne kumpikaan kaupungilla viihdy. Uskon et sä etit äijää joka välittäs susta oikeesti. Ja voin kertoo et 80% niistä kaupunkiluuta äijistä tähtää tasan yhteen asiaan, arvaat kyllä mihin. Eli pää pystyyn! Kyllä joku tajuaa kuinka kaunis ja haluttava sä oikeesti oot. Hyvää jatkoo sulle!
Mutta ajatellaas asiaa näin että jos neiti uitia harrastaa niin kroppakin varmaan aika namissa kunnossa joten neiti hilaa sen peppunsa jonnekkin missä tapaa ihmisiä. Minähän olen täysin väärä henkilö tuota sanomaan kun himassa istuja olen..joten tavallaan ymmärrän sun tilannetta erittäin hyvin. Mutta mutta tarttisit jonku kaverin jonnekki meet jonku kans johonki missä tapaa kivoja jätkiä.
Mutta voi hyvin neitonen ja hyvää syksyä.
Kyllä se siitä ehkä.
Mut mä voisin kertoo sulle ihan vaan tämmösen tosi tarinan meikäläisestä.
oon 18v. ja sinkku,niiku sinäkin. tapasin yhen kundin joka oli niin ihana ja kaikkee,puolenvuoden seurustelun jälkee se alko hakata mua kun en antanu sille ja sit se petti mua.
Jos tuntuu siltä ni ala seurustelee.
Se aino oikee ei löydy etsimällä vaan se tulee kadulla vastaan joku päivä!!!!=)
Ota vaik vapaata joku vikonloppu ja lähe bailaa siellä tapaat uusia ihmisiä ja paljon.
PÄÄ PYSTYYN JA BAILAAMAAN!!!!
luulempa että kaltaisiasi on monta tässäkin maassa.(jos yhtään lohduttas) :)
"se oikea" tulee vastaan silloin ku sitä vähiten odottaa.nauttisit nyt elämästä eka ihan yksin (siis sinkkuna) ja sit jos "se oikee" tallustelee vastaan ni siitähän se sit lähtee :) ei se kuule niin herkkua aina tämä seurustelukaan ole..ja pitäshän niitä muitakin kavereita olla ku se oma äijä.. :)
mutta mikäs minä olen neuvomaan.. :)
Murehtiminen ei auta mitään(paraskin sanoja...)!
Usko pois, kyllä sen oikean vielä löydät! Ajattele positiivisia asioita elämässäsi ja keskity niihin. Kaikki aikanaan, kärsivällisyyttä!
elämä potkii päähän, heittää kuraa niskaan ja nauraa päälle.
seitsemäntoista vuotiaana voin sanoa että mieluummin olisin ollut seurustelematta jos olisin tiennyt mikä kiitos rakastamisesta on!!!
elämä on sieltä&syvältä ja rakkaus on ylimainostettua. =(
ilmeisesti vain ne jotka eivät aidosti rakastu pärjäävät.
mä harrastan ite jääkiekkoo ja en hirveesti voi hilluu ulkon jos seuraavan päivän on matsii ja en oo itekkään seurustellu viimeisen 3v:n aikan kertaakaan, koska harjotukset puskee päälle...
Ps. koita selvitä kyllä sitä kerkeään vielä rakastumaan ja seurustelemaan...
Olet valitettavasti yksi niistä "esimerkki tapauksista", joilla harrastus vie ilmeisesti koko elämän..
Jospa pyytäisit noin alkuun sieltä hallilta jotain tyyppiä kanssasi vaikkapa baariin?? Itse olen sieltä saanut montakin ystävää ja sitäkin enemmän tuttavia! Sekä nais- että miespuolisia. En sitten tiedä, että olenko vain jotenkin "helposti lähestyttävän" näköinen, mutta usein tuntemattomat tulevat kanssani jutskaamaan ihan huvikseen. Miksipä ei siis sinunkin kanssasi? Ja jos ei tule niin hyppele itse pulisemaan mitä sattuu :) Ja jos et saa ketään sieltä mukaasi, niin ota itse rohkeasti yhteyttä niihin entisiin ystäviisi. He varmasti ilahtuvat kun kuulevat sinusta! :)
Ja vaikka et olisikaan vielä seurustellut niin mitä sitten, älä ota siitä ainakaan mitään painetta, ei ole moni muukaan ikäisesi :)
Mietippä, että mitä sinä sitten oikeastaan loppujen lopuksi pelkäät ns."elämän aloittamisessa"? Uutta ja outoa? Sitä, että jotenkin epäonnistut? No, se ei ainakaan ole mahdollista, usko pois! =)
Rohkeutta! Kyllä se siitä! :)
Mulla oli aikoinaan haaveena lentopalloilija ura. Yhdeksi vuodeksi lähdinkin kotoa sen takia.. Mutta sitten löysin itseni ja ymmärsin etten mä halua kuluttaa elämääni jonkun pallon hakkaamiseen kun on niitä paljon tärkeämpiäkin asioita. Sain siis itseluottamusta ja aloin ELÄMÄÄN. Nyt olen vaihtanut lajia ja pelaan sitä ihan omaksi ilokseni. Se on kivaa vaihtelua läksyihin , eikä harjotuksia ole kuin parit viikossa. Mulla ei ole enää tarvetta päästä lajissani millekään tasolle, kunhan vaan saa aina paremman fiiliksen :)
Nyt ku luin lehdestä et jotkut lentispelaajat harjottelee joka päivä ja tietyn verran niin mua alko kauhistuttamaan.En voi uskoa et olisin ollut aikoinaan valmis uhraamaan aikaani niin paljon johonkin harrastukseen jota se myöhemmässä vaiheessa olisi vaatinut. Ei ei. Itseni myötä sain myös paljon lisää kavereita kun palasin kotiin :) Mutta se vuosi muualla auttoi minua paljon. Opin itsestäni jotain. :)
Lopeta vain se uiminen jos siltä tuntuu.Äläkä pelkää elämää.. Älä odota että kaikki ihmiset heti tulisivat sinun luoksesi , vaan anna asioiden edetä omalla painollaan niin kyllä niitä kavereita alkaa löytyä. Ja se mienpuolinenkin :)
Mutta tosiaan sulla kannattaisi olla muitakin kamuja (kuten joku jo mainitsi) ettei kaikki olisi ns. yhden kortin varassa. Mutta tsemiä!:)
Mä oon 16, enkä ole myöskään koskaan seurustellut....enkä koskaan edes suudellut.