Olen nyt avioliitossani joutunut olemaan viimeiset 2 vuotta ilman oikeaa seksiä vaimoni tekosyiden takia. Tekosyynä mm. raskauden pelko, vaikka on jo 51-vuotias. Ei myöskään "luota" kumiin, joten sekään vaihtoehto ei hänelle ole kelvannut.
Jo viimeiset 10 vuotta on seksimme ollut vähäistä ja mä aina tyytymätön.
Hän on yrittänyt pitää minut tyytyväisenä tyydyttämällä käsin kerran viikossa. Sekin aina samalla tavalla - sunnuntaiaamlla klo 9:00.
Sen turvin oon jaksanut kituuttaa näinkin kauan.
Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja meillä on 13 -vuotias tyttö ja 16 v poika.
Olen rankasti pohtinut asumuseroa viimeiset 5 vuotta.
Mitä tekisitte tilanteessani? Miltä tämä kuulostaa sivullisen korvin?
Erosta olen jo puhunut kotona ja voi olla, että ensi viikolla alkaa tapahtumaan.
Vielä: mitkään puheet asiasta eivät ole saaneet, kuin vaan riitaa aikaan.
Muuten arki menee ilman riitoja, eikä perheessämme ole alkoholi- eikä väkivaltaongelmaa.
Kommentoikaa!!!
Jo viimeiset 10 vuotta on seksimme ollut vähäistä ja mä aina tyytymätön.
Hän on yrittänyt pitää minut tyytyväisenä tyydyttämällä käsin kerran viikossa. Sekin aina samalla tavalla - sunnuntaiaamlla klo 9:00.
Sen turvin oon jaksanut kituuttaa näinkin kauan.
Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja meillä on 13 -vuotias tyttö ja 16 v poika.
Olen rankasti pohtinut asumuseroa viimeiset 5 vuotta.
Mitä tekisitte tilanteessani? Miltä tämä kuulostaa sivullisen korvin?
Erosta olen jo puhunut kotona ja voi olla, että ensi viikolla alkaa tapahtumaan.
Vielä: mitkään puheet asiasta eivät ole saaneet, kuin vaan riitaa aikaan.
Muuten arki menee ilman riitoja, eikä perheessämme ole alkoholi- eikä väkivaltaongelmaa.
Kommentoikaa!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhu nyt kuitenkin vielä kerran asiasta oikein kunnolla vaimosi kanssa. Kerro mitä tunnet ja sano kuinka paljon asia sinua rassaa. Viettäkää kahdestaan, vaikka viikonloppu jossakin, pois kotoa ja keskustelkaa. Ymmärrän hyvin turhautumisesi, mutta jos aikomuksesi on ottaa ero hänestä, niin kannattaa tehdä asiat ensin täysin selväksi.
Eli voisi olla apua muillekin, jos kertoisit oman tarinasi. Vaihdevuodet ovat naiselle iso mullistus, pääsitkö hormoonihoidolla tmv. jotenkin tasapainoon?
Vaiko pelkästään keskustelemalla miehesi kanssa?
Olen nelikymppinen nainen. Tarinasi on tuttu. Minun mieheni ei halua, jaksa, yms. Hän suutelee kaljapullon suuta mieluummin kuin minua, vaikka hän sanoo rakastavansa.Kyllästynyt olen tilanteeseen. Haluan mieheltäni läheisyyttä ja yhteisiä hetkiä, mutta toiveeksi ne taitavat jäädä. Olen kiltti vaimo, en riitele, en nalkuta, pukeudun ihan kivasti ja joku on sanonut nätiksikin. Olen vaan ehkä itsestäänselvyys miehelleni.
Jospa vamollasi käy kipeää yhdynnässä. Ei raskauden pelko ihan turha ole vaikka ikääkin on. Niin kauan kuin kuukautisia tulee voi tulla raskaaksi. Kannattais keskustella asioista, vaikka jonkun asian tuntijan kanssa vaikka netin kautta jos ei muuten kehtaa "live" tapahtumassa. Tulee uutta näkökantaa asiaan. Itselläni kans ollut raskauden pelko joka syntyi toisen lasen syntyessä ja poistui kolmannen lapsen synnyttyä. En itse pysty kättämään ehkäisyä, hormoonit tekevät gramppeja, oksentelua ja äkäpäisyyttä. Perheeni ei sitä kestä. Kondoomit kuivattavat saan ainaista hiivaa. samoin liukuvoiteet kuivattavat.
Yhdyntään tarvitsemme todella pitkän esileikkivaiheen, romanttista ruokaa, hieman juomaa,todella hienoa hellää koskettelua melkein kutittavaa, helliä puheita. Ja EHDOTTOMASTI täytyy AJATELLA muuttaa asioita. Jos mikään ei auta. Kaikkea täytyy yrittää
Keskustele vaimosi kanssa. Hän varmaan ajattelee et , kaikki on hyvin kun et ole sanonut asiasta. Tilanne tyydyttää kummatkin tai on sellainen et menettelee, ei oo liian paha. Ette ole vain saaneet sanotuksi. PAREMMAN ELÄMÄN PUOLESTA
Mä olen kolmekymppinen ja "pihtaa".Seksi tuntuu mun mielestä jotenki turhalta puuhalta!Kyllä mä välillä haluan,mutta sitten sekin vähänen tunne menee ohi.Tätä on jatkunu kohta pari vuotta.Ittelleni olen ainakin asian selittäny sillä että selvittämättömät asiat meidän parisuhteessa mättää ja saa mut haluttomaks.Voi kyllä mä haluaisin kovasti miellyttää mun miestäni ja että se olis onnellinen.Mutta minkäs teen kun en vaan halua???Ja kyse ei ole siitä ettenkö mä nauttis seksistä sillon harvoin kun sitä on.Mun vaan on vaikea päästä "vauhtiin".Varmasti sun puolisos sua rakastaa.Mutta ei uskalla/osaa selvittää sulle mikä on ongelman nimi...JUTELKAA! niin meidänkin täytyy tehdä...