kirjallisuus vai taidehistoria???

"...kuullut joltain taidehistoriaa opiskelleelta että sillä koulutuksella ei saa töitä mistään."


No tässä on taas hyvä esimerkki alasta, jossa lähdetään jo alun alkaenkin siltä pohjalta, että kaikki tähtäävät akateemiselle uralle. Näin ei todellisuudessa ole, mutta jos ei ole ajatellut kouluttaa itseään tohtoriksi asti, voi työllistymiselle sanoa erittäin suurella todennäköisyydellä hei hei.

esim. kulttuurisihteerin ammatista. Taidehistoria yhdistettynä muutamiin muihin sopiviin aineisiin jotaa juuri himoitsemaani ammattiin..:)

alkup. kirjoitti:

esim. kulttuurisihteerin ammatista. Taidehistoria yhdistettynä muutamiin muihin sopiviin aineisiin jotaa juuri himoitsemaani ammattiin..:)

Nyt puhun mutu-tietoa, eli keskustelupalstalinjalla ollaan, mutta:

Kulttuuripuolen virkoihin pätevöidytään ennen kaikkea kontaktien, alan tuntemuksen ja omien projektien kautta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja on opiskellut yleistä historiaa Oulussa ja hänen gradun aiheellaan ei ole mitään tekemistä hänen nykyisen työnsä kanssa. Sen sijaan ko. hemmo on pienestä pitäen pyöriskellyt kulttuuripiireissä ja aktiivisesti hoidellut erilaisia projekteja, mm. Huutajat-kuoroa, ilmakitaransoiton maailmanmestaruutta ym.

Tämän takia kehottaisin harkitsemaan esim. markkinointia, hallintotiedettä tms. ja todella aktiivista kulttuuriharrastusta sekä sivuaineiden lukemista sen sijaan että lukisit taideaineita pääaineina. Sitä kautta sulla voisi olla paljon paremmat mahdollisuudet pärjätä kulttuurisihteerin hommissa.

Jos itse olisin kunnalla tai kaupungilla valitsemassa "puhtaalta pohjalta" kulttuurisihteeriä valitsisin itse koulutuksesta riippumatta sen, jolla on konkreettista näyttöä luovuudesta, projektihallinnasta, esiintymistaidosta ja kulttuurimarkkinoinnista teoriaosaamisen sijaan.

on akateeminen ala kirjoitti:

"...kuullut joltain taidehistoriaa opiskelleelta että sillä koulutuksella ei saa töitä mistään."


No tässä on taas hyvä esimerkki alasta, jossa lähdetään jo alun alkaenkin siltä pohjalta, että kaikki tähtäävät akateemiselle uralle. Näin ei todellisuudessa ole, mutta jos ei ole ajatellut kouluttaa itseään tohtoriksi asti, voi työllistymiselle sanoa erittäin suurella todennäköisyydellä hei hei.

Jep, moni suuntaa jollekin humanistiselle alalle koska on kiinnostunut siitä koulussa tms. ajattelematta kovinkaan paljon tulevaisuutta. Usein ammattiin, jossa vaikkapa kirjallisuuden tuntemuksella on käyttöä, on kuitenkin paljon paremmat mahdollisuudet päästä kun ei juutu siihen ajatukseen että juuri sitä ainetta pitäisi lukea pääaineena.

Suomessa yliopistojen humanistiset aineet toimivat toivottoman pienillä resursseilla,
(proffa/sisäänottomääräsuhde saattaa olla 1:15)
ja liian pienissä yksiköissä. (parin proffan ympärille ei synny tiedeyhteisöä) Usein vielä tämän kruunaa toivottoman pienissä kansallisissa, pahimmassa tapauksissa maakunnallisissa piireissä pyöriminen.

Esimerkiksi taidehistorian alalla parhaimmin resursoidussa yksikössä Helsingissä henkilökuntaa on 8 ja sisäänottomäärä 14. Kuinka monta virkaa avautuu vuodessa sen jälkeen kun olet väitöskirjan tehnyt voi itse kukin miettiä, jos "virkaputkeen" pääsee vaikkapa 35 vuotiaaana ja eläkeikä on 65,
kuinka monta virkaa avatuuu vuodessa yliopiston puolesta....

K-ehdotus kirjoitti:

Jep, moni suuntaa jollekin humanistiselle alalle koska on kiinnostunut siitä koulussa tms. ajattelematta kovinkaan paljon tulevaisuutta. Usein ammattiin, jossa vaikkapa kirjallisuuden tuntemuksella on käyttöä, on kuitenkin paljon paremmat mahdollisuudet päästä kun ei juutu siihen ajatukseen että juuri sitä ainetta pitäisi lukea pääaineena.

Suomessa yliopistojen humanistiset aineet toimivat toivottoman pienillä resursseilla,
(proffa/sisäänottomääräsuhde saattaa olla 1:15)
ja liian pienissä yksiköissä. (parin proffan ympärille ei synny tiedeyhteisöä) Usein vielä tämän kruunaa toivottoman pienissä kansallisissa, pahimmassa tapauksissa maakunnallisissa piireissä pyöriminen.

Esimerkiksi taidehistorian alalla parhaimmin resursoidussa yksikössä Helsingissä henkilökuntaa on 8 ja sisäänottomäärä 14. Kuinka monta virkaa avautuu vuodessa sen jälkeen kun olet väitöskirjan tehnyt voi itse kukin miettiä, jos "virkaputkeen" pääsee vaikkapa 35 vuotiaaana ja eläkeikä on 65,
kuinka monta virkaa avatuuu vuodessa yliopiston puolesta....

ja ei kannata kirjoittaa pohjien oton aikana...

K-ehdotus kirjoitti:

Nyt puhun mutu-tietoa, eli keskustelupalstalinjalla ollaan, mutta:

Kulttuuripuolen virkoihin pätevöidytään ennen kaikkea kontaktien, alan tuntemuksen ja omien projektien kautta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja on opiskellut yleistä historiaa Oulussa ja hänen gradun aiheellaan ei ole mitään tekemistä hänen nykyisen työnsä kanssa. Sen sijaan ko. hemmo on pienestä pitäen pyöriskellyt kulttuuripiireissä ja aktiivisesti hoidellut erilaisia projekteja, mm. Huutajat-kuoroa, ilmakitaransoiton maailmanmestaruutta ym.

Tämän takia kehottaisin harkitsemaan esim. markkinointia, hallintotiedettä tms. ja todella aktiivista kulttuuriharrastusta sekä sivuaineiden lukemista sen sijaan että lukisit taideaineita pääaineina. Sitä kautta sulla voisi olla paljon paremmat mahdollisuudet pärjätä kulttuurisihteerin hommissa.

Jos itse olisin kunnalla tai kaupungilla valitsemassa "puhtaalta pohjalta" kulttuurisihteeriä valitsisin itse koulutuksesta riippumatta sen, jolla on konkreettista näyttöä luovuudesta, projektihallinnasta, esiintymistaidosta ja kulttuurimarkkinoinnista teoriaosaamisen sijaan.

saivat ajattelemaan..:)