Onko jollakin täällä Coton de Tulear? Kertokaa minulle rodusta. Pitääkö trimmata? Luonne?
Onko "sylikoira"? Kuinka paljon suunnilleen painaa normaalikokoinen?
Olen lukenut rodusta ja kiinnostaa kovasti.
Haluaisin kuitenkin vähän omistajien omakohtaisia tietoja /mielipiteitä.
Minulla oli Chihuahua ja rakastin yli kaiken Tysonia (kuoli 1 vuoden vanhana toisen koiran puremana). Mutta en usko että samaa rotua voin hankkia.Toista Tysonia ei ikinä voi olla olemassa. Mutta haluaisin "lellikin" mitä hoivata kuitenkin ennenkuin kuolen tähän suruun. Meillä on myös Apollo. (länsigöötanmaanpystykorva-villakoira sekoitus).
Ihana koira, mutta ei mikään sylikoira. Kyllä sitäkin hellitään ja lellitään, mutta niinkuin sanoin, ei mikään koira joka nauttii pusuista ja harjaamisesta jne. (Tyson rakasti semmosta)
Kuinka nopeasti te olette hankkineet uuden koiran? oletteko hankkinut samaa rotua? kuinka on mennyt? oletteko kiintyneet koiraan kuitenkin?
Siis ihan hetihän en ole ostamassa , mutta
siis suunnittelen. minulla oli aikaisemmin Jessi (saksanpaimenkoira) 13 vuotta ja kesti monia vuosia ennen kuin uskalsin hankkia uuden koiran.
Se menettämisen pelko. Ja nyt menetin Tysonin.
Sillä en tiedä uskaltaako hankkia uutta vaikko
odottaa taas? Pelkoni on siinä että jos ei pystykkään kiintymään koiraan. Kertokaa minulle omista kokemuksista /ajatuksista. Ja sitten myös siitä Coton de tulearista.
Onko "sylikoira"? Kuinka paljon suunnilleen painaa normaalikokoinen?
Olen lukenut rodusta ja kiinnostaa kovasti.
Haluaisin kuitenkin vähän omistajien omakohtaisia tietoja /mielipiteitä.
Minulla oli Chihuahua ja rakastin yli kaiken Tysonia (kuoli 1 vuoden vanhana toisen koiran puremana). Mutta en usko että samaa rotua voin hankkia.Toista Tysonia ei ikinä voi olla olemassa. Mutta haluaisin "lellikin" mitä hoivata kuitenkin ennenkuin kuolen tähän suruun. Meillä on myös Apollo. (länsigöötanmaanpystykorva-villakoira sekoitus).
Ihana koira, mutta ei mikään sylikoira. Kyllä sitäkin hellitään ja lellitään, mutta niinkuin sanoin, ei mikään koira joka nauttii pusuista ja harjaamisesta jne. (Tyson rakasti semmosta)
Kuinka nopeasti te olette hankkineet uuden koiran? oletteko hankkinut samaa rotua? kuinka on mennyt? oletteko kiintyneet koiraan kuitenkin?
Siis ihan hetihän en ole ostamassa , mutta
siis suunnittelen. minulla oli aikaisemmin Jessi (saksanpaimenkoira) 13 vuotta ja kesti monia vuosia ennen kuin uskalsin hankkia uuden koiran.
Se menettämisen pelko. Ja nyt menetin Tysonin.
Sillä en tiedä uskaltaako hankkia uutta vaikko
odottaa taas? Pelkoni on siinä että jos ei pystykkään kiintymään koiraan. Kertokaa minulle omista kokemuksista /ajatuksista. Ja sitten myös siitä Coton de tulearista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
cotonia valitessa kiinnittää huomiota varsinkin PRA:n, cotoneilla esiintyy huolestuttavan "paljon" sitä. rotu on trimmattava mutta jos et käytä sitä näyttelyissä niin pääset suhtkoht helpolla vaikka rotu kuuluu myös näihin "katuharjoihin" eli keräävät likaa tehokkaasti.
en tiedä muuta, kuin että se on valkoinen pikkukoira, mutta siitä menettämisestä on kyllä kokemusta valitettavasti.
Itse olen aina ajatellut niin, että se uusi koira tulee jo ennen, kuin siitä toisesta joutuu luopumaan, ettei tule koiratonta vaihetta.
Tietenkään onnettomuuksia ja tapaturmia ei voi ennakoida mitenkään.
Jokainen tietysti ajattelee omalla tavallaan, mutta minä en halua ilman koiraa olla ollenkaan. Mulle jokainen koira on yksilö, eikä niitä edes pitäisi verrata siihen edelliseen.
Koskaan en ole ottanut uutta koiraa korvaamaan edellistä, kun ei se kuitenkaan voi sitä tehdä, mutta se voi olla oma itsensä ja rakas omana itsenään.
Kyllä minä ainakin olen kiintynyt ihan jokaikiseen koiraani mitä mulla on/on ollut.
Kyllä mullakin silti oli se yksi koira ylitse muiden ja tiedän, että se oli mun elämäni koira, mutta silloin kun se kuoli ajattelin niin, että se ajanjakso elämää oli siinä ja eteenpäin on mentävä.
Painotan nyt vielä että Apollo on meille tosi rakas. Mutta kun minä haluan kuitenkin sen sylikoirankin. Apollo ei suostu siihen sylissä istumiseen ja pussailustakaan vähemmän välittää.
Saa ottaa sen syliin mutta äkkiä haluaa alas.
Tyson istui (makasi) sylissä kun kattelin telkkarii ja nukkui vieressä. Rakasti sitä harjaamista ja paijaamista.Kuunteli silmät suurena kun juttelin sille. Käpertyi viereen iltaisin niin tyytyväisenä. Odotti jo joskus iltaisin että pääsiskös nyt jo sänkyyn nukkumaan.
Mutta oletko sinä ottanut samaa rotua vai muita sitten? Enkä koskaan ole verrannut koiria toisiinsa. Kaikkia on rakastettu, mutta niin eri tavalla.
Tutullani on cottoni. Mutta ei se viihdy sylissä. Mutta mietinkin tässä onko sillä rodulla niin väliä.Meinaan sitä sylissä viihtymistä. Jotkut viihtyy ja jotkut ei. Meidänkin lk collie poika olisi sylikoira jos saisi itse päättää :)
Uskon kyllä että, kiinnyt uuteen koiraan, vaikutat niin lämminsydämelliseltä ihmiseltä. Kun pienen karvapalleron saat syliisi niin olet mennyttä naista :)
Tsemppiä sulle.
On kiinnytty heti ja hyvin. Esimerkiksi sheltti joka tuli meille aikuisena ja yllättäen ei ssanut minulta alkuun kovinkaan hyviä pisteitä (ei ollut sisäsiisti, karkaili jne.) kasvattaessa ja kouluttaessa kiinnyin väkisinkin vaikka en oikeastaan olisi edes halunnut, koska oli aikomus antaa se uuteen kotiin heti kun sellainen löytyisi. Mutta niin vein kävi että meille jäi. Viimeviikolla joku olisi sen halunnut, niin ihan kauhistuin. Kyllä samaan rotuun rotuun kiintyy, ja koiraan omana persoonanaan.
On muuten sylikoiria kaikki, collie joka rakastaa nukkua kainalossa, pää tyynyllä. Sheltti joka rakastaa sylissäoloa, Berniluulee olevansa sheltin kanssa saman kokoinen ja änkeää myös syliin. Sängyssä ei jaksa kyllä kauan olla kun tulee hiki.
Halikoiriksi sopivat kaikki nämä rodut.
saattaa jo jaloissa tuntua kun berni änkeää syliin hellittäväksi :)
eniten sylikoira ja halin kipeä on pekingeesi. En ole toisia vastaavia tavannut, könyävät luokea, heittävät selälleen ja sanovat, rapsuta minua...siitä ja siitä ja siitä...ja kauan:)
toinen, mistä on omaa kokemusta, on bichon havcanais, väsymätön leikkijä ja sylissä pörrääjä.
dogo argentinot jotka ei millään suostu ymmärtämään että painavat 50 kiloo eivätkä mahdu syliin..siinä ne pötköttää kun töllöö sohvalla katon millon mitenki päin sohvalle mahtuvat..rakastavat hellyyttä(osottavat sen jumalattomilla pussailukohtauksilla)rapsutuksia,halaamista,kaikenlaista huomiota..nukkuvat vieressä(nyt luojankiitos omistan parvisängyn)että mahdun sinne itsekkin nukkumaan..aina pennusta asti ovat olleet sylissä kun töllöö kattotaan ja päikyt nukutaan,yöt viekussa.kokoajan huomion keskipisteenä niin tulee koirasta tod hellyyden kipee.koosta ja rodusta riippuatta.olis saaanu näillekki pikkusen antaa omaa aikaa että olisivat vähä itsenäisempiä eikä aina kiehnäis kimpussa..mutta näin meillä.