kuinka moni on hakeutunut hoitoon abortin jälkeen? itse lähdin hakemaan apua vuoden päästä omast abortistani. tuntui että asian käsittely itsellä alkoi vasta sillon kunnolla, arki tuli niin vaikeaksi kun tunteet rupesivat vyörymään ja epämääräinen paha olo täytti jokaisen päivän. onko muilla kokemuksia?
sairaalasta lähdettyäni en tajunnutkaan mitä tulee eteen myöhemmin. nyt toivon että olisin jo silloin saanut vaikka jonkun listan paikoista tai numeron johon soittaa jos tulee vaikeeta että mistä saa apua. hoitajien ja lääkäreiden tyyli oli vähättelevä - tyyliin kyllä se siitä, äläkä jää sitä miettimään liikaa. nyt kun terapiassani olen käynyt asioita läpi ja saanut selvyyttä omista syyllisyyden ja muista tunnoista tuntuu että olen tukevammalla pohjalla oman elämäni suhteen.
sairaalasta lähdettyäni en tajunnutkaan mitä tulee eteen myöhemmin. nyt toivon että olisin jo silloin saanut vaikka jonkun listan paikoista tai numeron johon soittaa jos tulee vaikeeta että mistä saa apua. hoitajien ja lääkäreiden tyyli oli vähättelevä - tyyliin kyllä se siitä, äläkä jää sitä miettimään liikaa. nyt kun terapiassani olen käynyt asioita läpi ja saanut selvyyttä omista syyllisyyden ja muista tunnoista tuntuu että olen tukevammalla pohjalla oman elämäni suhteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on pitkä aika abortista.
Ajattelin asian valmiiksi jo ennen toimenpidettä.
Olin helpottuneella mielellä enkä ole katunut.
Abortistani on nyt aikaa yli vuosi, ja olen asian saanut käsiteltyä läpi. Ei se minulle edes ollut vaikea päätös, koska olen aina tiennyt etten lapsia halua, varsinkaan keskelle nuoruuttani. Joillekin se on helpompaa ja joillekin vaikeampaa. Voimia sinulle, kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu.
olen harkinnut vakavasti. abortista kuukausi. kauheaa..
tuolla aiemmassa keskustelussa pääsimme vaiheeseen jossa tuli tämä terapian tarve esiin. Mikäli et ole sama kirjoittaja eri nimimerkillä niin haluaisin todella kuulla oliko abortti ainoa ongelmasi vai oliko tilanteesi kuten yleensä mielenterveyspuolen palveluja tarvitsevilla se, että se oli se viimeinen pisara joka katkaisi kamelin selän? Miksi päädyit edes aborttiin?
Vastaat tai et niin olet apua saanut ja se auttaa sinua saamaan elämäsi kuntoon ja se on se tärkein asia?
Abortista on saattanut kulua vain hetki ja joillain tulee hirveät ongelmat päälle. Toisille tulee valtava helpotuksen tunne. Usein sen jälkeen nainen joutuu kieltämisen vaiheeseen. Hän saattaa ajatella, että kyseessä oli vain kudoksen palanen tms.
Monille naisille tulee prosessit päälle vasta siinä 50 vuoden vaiheilla. Olenpa kuullut 80-vuotiaastakin, jolle tehty abortti tuli hyvin raskaaksi sydämelle ja pakotti sen läpikäymiseen.
Olen iloinen, kun joillain ei tunnu mitään oireita, mutta haluan myös kertoa, että saatat jossain elämäsi vaiheessa joutua mitä kummallisten psyykkiisiin juttuihin mukaan: masennus, riippuvuudet, vaikeus läheiseen suhteeseen kumppanin kanssa, jopa itsemurha-ajatukset.
Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että kun niitä ilmenee, kyseessä saattaa olla abortti, jonka olet joskus kauan sitten käynyt läpi. Näitä oireita kutsutaan nimellä post-abortion-stress, jos haluat netistä käydä lukaisemassa. Ituprojektin sivuilla kerrotaan vertaistukiryhmistä, jollaiseen voi hakeutua, jos oireet paukahtaa päälle.
Toivon että abortista huolimatta saat viettää rauhallisia vuosia.
On tilastoitu, että noin joka viides nainen tarvitsee terapeuttista puintia abortin jälkeen. Syyt miksi Abortti "epäonnistuu" on, että päätös oli tehty liian hätäseen tai ulkopuolisen pakottamana, tai naisella on jo aiemmin ollut mielenterveydellisiä ongelmia.
Eli et ole ainut, mutta olet vähemmistössä. Jos Suomessa tehdään noin 10 000 aborttia vuosittain tarkoittaa, että apua tarvitsee sinun tavoin pari tuhatta naista vuodessa.
kiitoksia vastauksista, mutta ei tainnut olla joukossa ketään joka myös olisi terapiassa käynyt...?
tein abortin siksi, että koin olevani epäkypsä äidiksi. tuntui etten olisi jaksanut. suhde isään oli sekava ja epämääräinen. meidän kommunikaatio ei toiminut. tuntui etten jaksa yksin kantaa vastuuta lapsesta. ristiriitaa tuli siitä kun tajusin, että tämän miehen kanssa kuitenkin haluaisin lapsen. ajoitus oli vain väärä. nyt olemme selvitelleet välejämme tämän miehen kanssa. uskon että abortti tosiaan oli viimeinen pisara terapiaan hakeutumisessa. mutta aborttiakaan en varmasti olisi tehnyt jos olisin ollut "kunnossa". tosiaan jos joku sattuu lukemaan tämän kuka olisi myös käynyt terapiassa setvimässä aborttiaan, olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia!!!