Halosen Punainen julistus

Tämä Tarja Halosen puheenvuoro vuodelta 1987 kuvaa hänen ajatusmaailmaansa erittäin hyvin. Itse asiassa hänen TV2:n Punainen lanka ohjelmassa oli aika lailla samaa julistusta.

PUNAINEN VISIO
Tarja Halonen

Vasemmiston haaveena ja utopiana on ollut ja on edelleen vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden yhteiskunta, yhteistyön ja rauhan maailma.

Vaikka punaisten ajatusten innoittamat ihmiset ovat vuosikymmenien aikana puolustaneet keskeisemmin oman yhteiskuntansa sorrettuja, on työväenliike jo syntymästään saakka ollut herkkä kansainvälisyydelle. Kaikkien maiden proletaarit yhtykää on ollut rakkaimpia taisteluhuutoja. Riiston näkeminen syynä myös sotiin antoi leimansa rauhanliikkeelle.

Punainen visio ei kuitenkaan vastaa nykypäivän todellisuutta, jos siihen ei liitetä huolta luonnon tuhoutumisen uhasta. Rauha, kansainvälinen oikeudenmukaisuus ja sopusointu luonnon kanssa ovat ihmiskunnan eloonjäämisen perusehdot.

YHTEISTYÖN, RAUHAN JA VAPAUDEN MAAILMA

Kansojen vastakkainasetteluun perustuva asevarustelu ei luo turvallisuutta. Ennen kaikkea ydinaseet on kiellettävä ja hävitettävä. Myös konventionaalisista aseista on päästävä eroon. Kansallisten aseitten varaan perustuvan turvallisuusajattelun tilalle on luotava siviilipuolustuksen ja kansainväliseen oikeuteen rakentuva maailman rauha.

Rauha ei ole vain sodan puuttumista tai edes aseettomuutta, vaan oikeudenmukaista kehitystä, luottamusta ja tasavertaista yhteistyötä. Se ei ole kansojen latistamista samanlaisiksi, vaan se on kansallisen itsemääräämisoikeuden ja kulttuuriperinteen kunnioittamista. Toisaalta on itsestään selvää, että kansainvälinen kanssakäyminen jossain määrin lisää kansojen toisiltaan saamia kulttuurivaikutteita ja siis myös tätä kautta samankaltaistaa kansallisia kulttuureja.

Kansainvälisen kaupan ei tarvitse olla ristiriidassa luonnon ekologisen tasapainon kanssa. Päinvastoin vasta rauhan ja kansojen välisen veljeyden vallitessa voidaan toteuttaa järkevää kansainvälistä työnjakoa pelkäämättä oman kansallisen itsenäisyyden menettämistä. Valistuneen, voimakkaan ammattiyhdistysliikkeen avulla voidaan nopeuttaa kansainvälisesti solidaarista tulonjakoa.

SOPUSOINTUUN LUONNON KANSSA

Sosialistit ovat toki aina tavoitelleet ihmisen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin aikaansaamista. Hyvinvoinnin ensimmäinen edellytys on nälästä, kurjuudesta ja puutteesta vapautuminen. Aineellisen kulutuksen jatkuva lisääminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Yksilöiden ja koko yhteiskunnan yhteinen etu on pyrkiä hyvään elämänlaatuun ilman luonnolle koituvaa uhkaa.

Meillä on edelleenkin kansallista puutetta, mutta siitä voitaisiin päästä nopeastikin eroon resurssien uudelleen jakamisella. Hyvin toimeen tulevien ihmisten itsekkyys ajaa näin meitä myös suurempaan kansalliseen kulutukseen. Uskomme voivamme poistaa puutteita suuntaamalla uuden kasvun puutteessa oleville. Mutta kerta toisensa jälkeen huomaamme, että kovin helposti parempiosaiset -- jos saavat siihen tilaisuuden -- haluavat kasvustakin samansuuruisen osan.

Teknologian kehitys voi ratkaista monia taloudenpidon ongelmia, mutta toisaalta on huomattava, että sen avulla voidaan myös harkitsemattomaksi [sic] aiheuttaa aikaisempaa huomattavasti vakavampia haittoja luonnolle. Näin voi tapahtua yhtä lailla energiataloudessa kuin teknologiassa. Työväenliikkeessä on ollut niin koneen särkijöitä kuin tekniikan vallankumouksen rakastajia. Luulisin, että viimeaikojen kehitykselle on ollut tyypillistä, että molemmat ilmiöt on nähty lähes rinnakkaisina. Ja minulla on tunne siitä, että tekniikka saattaa kasvattaa yhä kiivaammin suosiotaan mystisenä ongelmien ratkaisijana.

PÄÄOMAN VALLASTA TYÖN VALTAAN

Sosialistien ja siis myös sosialidemokraattien demokratiatavoitteen esteenä on ollut ennen kaikkea tuotantovälineiden epätasainen ja epäoikeudenmukainen jakautuminen ja sille perustuva pääoman valta sekä työpaikoilla että koko yhteiskunnassa.

Sosialidemokraatit sanovat uudessa periaateohjelmassaan, että "valtiovallan on luotava taloudellisen toiminnan puitteet, järjestettävä yhteisten palvelujen tuotanto, omistettava etenkin avainalojen yrityksiä ja ohjattava markkinoiden toimintaa. Yksityisen voiton tavoitteluun perustuvia markkinoita on säädeltävä monopolisoitumisen ja luonnon turmeltumisen estämiseksi sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden ja tasapainoisen alueellisen kehityksen turvaamiseksi".

Luulen, että kaikki suomalaiset punavisiot -- sävystään riippumatta -- hyväksyvät tuotantovälineiden sekä yhteiskunnallisen että yksityisen omistamisen, ja että omistamiseen perustuvaa valtaa on tuotantotoiminnassa säädeltävä yritysten omistuspohjasta riippumatta.

Yhteiskunnallista omistusoikeutta on vaadittu nimenomaan pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin.

Valtiojohtoinen yritystoiminta kuuluu siis olennaisena osana punavisioon. Mutta sen rinnalle mahtuvat myös kunnalliset ja osuustoiminnalliset -- sekä tietysti pienyritykset.

Osallistumismuodoista riippumatta tulee pääomaan perustuvaa valtaa rajoittaa. Se tapahtuu sekä lainsäädännöllä että työntekijöiden osallistumisella. Välineitä ovat nykyistä pidemmälle tasa-arvoiseksi kehitetty työehtosopimustoimintaa [sic] ja erilaiset yritysdemokratiamallit.

OSALLISTUVAAN KANSALAISVALTAAN

Työväenliikkeen ihmiset ovat yleensä tukeneet vahvaa valtiota. Se ei ole ollut tarpeen niinkään ihmisten toisiltaan kuin pääomavallalta suojaamiseksi. On kuitenkin ollut pakko havaita, että monista edistysaskeleista huolimatta, taloudellinen epädemokratia ei kadonnut tätä kautta, vaan että se päinvastoin heijastuu myös julkiseen valtaan. Tämänkin vuoksi olisi taloudellisen demokratian kehittäminen tärkeää.

Kansanvalta edellyttää, että kansalaisten vapausoikeudet suojataan ja että ne toteutetaan täysimääräisesti. Vapausoikeuksien rinnalle kansalaisille on kuitenkin turvattava perustuslaissa sosiaaliset, taloudelliset ja sivistykselliset perusoikeudet. Vain siten voivat vapausoikeudetkin toteutua ehjästi.

Yhteiskuntakehityksessä on poliittisella demokratialla keskeinen tehtävä. Tässä visiossa on arvonsa myös edustuksellisella demokratialla, parlamentarismilla ja monipuoluejärjestelmällä. Se saa kuitenkin täydennyksekseen uusia suoran vaikuttamisen keinoja kuten kansanäänestyksen. Erityistä painoa tulee erilaisille alueellisille ja itsehallinnollisille muodoille. Punavisiossa jopa virkamiehet tuntevat itsensä demokratian tukijoiksi ja toteuttajiksi. Aktiivinen kansalaistoiminta kukkii.

TASA-ARVOISEEN SIVISTYSYHTEISKUNTAAN

Sosialidemokraattisessa tulevaisuudessa yhteiskunnassa työ on edelleen hyvinvoinnin perusta. Tässä visiossa uskotaan edelleen täystyöllisyyteen ja ihminen hankkii pääasiallisesti toimeentulonsa työllä.

Sen sijaan tekninen kehitys muuttaa perusteellisesti työn luonnetta ja määrää. Työtä jatketaan [sic] uudelleen ja työn sisältö muuttuu. Jatkuva koulutus astuu kuvaan.

Työn käsitettä on laajennettava koskemaan myös erilaisia itsensä toteuttamisen, kanssaihmiset palvelun ja yhteiskunnan rakentamisen muotoja. Tähän tullaan tarvisemaan joustavaa toimeentuloturvaa.

Tulevaisuuden yhteiskunnassa pidetään itsestään selvänä, että tiedon epätasainen jakautuminen aiheuttaa eriarvoisuutta. Elinikäisen koulutuksen lisäksi se merkitsee erityisen huomion kiinnittämistä tieto- ja tiedonvälitysjärjestelmiin. Jokaisen ihmiset ilmaisuvapautta tasapuolisesti toteuttava viestintäjärjestelmä on kansanvallan edellytyksenä. Omaehtoinen kulttuuritoiminta on osa arkipäivän ylellisyyttä.

"Sininen, punainen, vihreä - Seitsemäs Suomi tulevaisuudessa" seminaariin Siikaranta-Opistolla 1987 otsikolla "Punainen visio"