haave joka ei toteutunut

Otan osaa menetykseesi, mutta oletko tullut ajatelleeksi että noin puolet alkaneista raskauksista menee kesken. Sitä paitsi, nyt kun tiedät että sinulla on mahdollisuus saada kaksoset, se parantaa mahdollisuuksiasi seuraavalla kerralla.
Kaksosraskaus on aina kuitenkin riski verrattuna yhden vauvan kantamiseen. Monet kaksoset syntyvät ennen täysiaikaisuutta ja kahdesta pikkuisesta on kuitenkin tuplasti valvomista, hoitamista, pesemistä, pyykkäämistä, vahtimista..

Samantapainen juttu kuin mulla ollessani ekan keran raskaana. Aloin hiukan vuotaa ja menin ultraan, jossa havaittiin kaksi sikiöpussia, mutta ei muuta. Noin viikon kuluttua menin uusintatarkastukseen ultraan, jossa kerrottiin, etä sikiöpussit ovat tyhkät, eli mulla oli tuulimunaraskaus. Ei muuta kuin kaavintaan, ja se oli sen lorun loppu. Olin ihan maassa, koska olisin toki halunnut kaksoset ihan ekoiksi lapsiksi. Meillä ei ole lähisuvussa kaksosia. No, muutaman kuukauden kuluttua tulin uudelleen raskaaksi, ja terve tyttö syntyi n. 9 kuukauden kuluttua. Kun mulla oli jo kolme lasta, tahdoimme vielä neljännen, viimeisen. Ja kuinka ollakaan, ultraäänitutkimus osoitti, että odotan kaksosia. Se oli silloin pienoinen järkytys, koska muuta lapset olivat silloin 6-,4- ja 2-vuotiaat, kun kakoset syntyivät. Olen silti todella onnellinen kaksosistani. Nyt niistä toinen on neljäs, ja toinen viimeinen!! Onnesi voi kääntyä, siskoseni! Älä masennu!

Ystävä hyvä, kaikista raskauksista päättyy 30% keskenmenoihin raskauden alkuvaiheessa. Naisen elimistö poistaa ehkä epäkelvon alkion pois. Odottele nyt rauhassa muutama kuukausi ja yritätte sitten uudestaan. Kyllä se vauva sieltä tulee ajan kanssa. Jaksamista sinulle.

Itse olen myös aina unelmoinut kaksosista ja aina myös epäillyt että tulisin saamaan kaksoset, sillä ovulaation aikaan kipu on aina tuntunut molemmilla puolilla. Mutta kun viime vuoden vaihteessa sain tietää olevani raskaana ja odottavani kaksosia olin onnesta soikeena. Toiveeni oli toteutunut! Lapset syntyivät heinäkuussa keskosina ja pienempi lapsista (poika) oli alta 2 kiloinen. Elämä kuitenkin alkoi hymyilemään ja kun 3 viikkoa sairaalahoidossa oli kulunut niin pääsimme kaikki onnellisesti kotiin. Ristiäiset tuli ja meni ja kun lapset olivat 2,5 kk ikäisiä ei toinen lapsi enään koskaan herännyt yöunilta. Nyt kun aikaa tyttäremme kuolesta on kulunut jo n.5kk alkaa hieman ymmärtämään miksi näin kävi. Olemme ajatelleet asian näin että tämä meidän pieni enkelimme kävi vain saattamassa pienen ja heiveröisen veljensä maailmaan ja varmistamassa että sillä on kaikki hyvin. Tyttärellemme annettiin jo sairaalassa kahteen kertaan verta ja muitakin ongelmia oli. Mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen ymmärsimme että tämä tyttö oli koko ajan se heikompi vaikka toisin kuviteltiin. Tyttö oli koko ajan isompi ja muutenkin pirteempi kuin veljensä. Joten mitään tälläistä ei voinut aavistaa.Mutta aina ei näitä tapauksia voi ymmärtää. Nyt me kiitämme elämän pienistä iloista ja seuraamme rakkaudella kuinka toinen lapsemme varttuu ja voimistuu.