mihin olemme menossa?
hei!
älä kerro
en halua tietää
nyt mennään
aavikko kuivana ennen yötä
aamun koittaessa on onni myötä
sinisen taivaan humalaiset pilvet
kun kuningas hallitsee vihaiset ihmiset
ja epäonnisille viinitarhoille
säät kahleet ovat luoneet
kun pilvet alkoholin imee
ja kansa janoinen kuolee
runoilija yksinäinen mäen päällä
kertoo kuun kierrosta yksin siellä
viiniä maistaisi jos kuningas jakaisi
ei runoilija kirveineen kestä
pian kaatuu ylhäisyyden metsä
viinitarhat reheviksi kasvaneet
ja palanneet pilvet viinisateineen
kun kuningas juo kaiken,
koreine alamaisineen
niin ei kansa mitään saa
juokoot vettä kasvaakseen
vaan terve on kansa
vettä juotuaan
mutta se on liikaa
nyt kaikki humalaan haluaa
pian kuningas hukkuu
tyyneenviinimereen
pois menkööt muut,
näin näytän kuka hallitsee
runoilijan kirves oveen kolahtaa,
ei ovi kaadu,
mutta hovi kohahtaa
nouskaa kaikki nyt vierelleni,
tämä linna on myös teidän koti
runoilija huutaa kun
uni kuninkaan ajatukset valtaa
huono on hänen inhimillisyyden taju
ei raotu viinikellarin ovi
ei kansa sammu
mutta yllättäen humalapilvet
runoilijan avuksi rientää
nyt myrskyyn kaatuvat muurit
ja rutto linnaa kiertää
pois mene musta surma,
pysy edes minusta loitolla
kuningas huokaa
kun maasta ei taida löytyä
kuin kaksi viinin juojaa
näin humalapilvet ja runoilija
yhdessä riimejä vääntää
ja viiniä kurkkuunsa humalaksi
asti heittää
mutta kuninkaan maksa jo halki
ja kasvaa mätää
ei riittänyt hälle arki
piti viihdyttää liikaa itseään
hei!
älä kerro
en halua tietää
nyt mennään
aavikko kuivana ennen yötä
aamun koittaessa on onni myötä
sinisen taivaan humalaiset pilvet
kun kuningas hallitsee vihaiset ihmiset
ja epäonnisille viinitarhoille
säät kahleet ovat luoneet
kun pilvet alkoholin imee
ja kansa janoinen kuolee
runoilija yksinäinen mäen päällä
kertoo kuun kierrosta yksin siellä
viiniä maistaisi jos kuningas jakaisi
ei runoilija kirveineen kestä
pian kaatuu ylhäisyyden metsä
viinitarhat reheviksi kasvaneet
ja palanneet pilvet viinisateineen
kun kuningas juo kaiken,
koreine alamaisineen
niin ei kansa mitään saa
juokoot vettä kasvaakseen
vaan terve on kansa
vettä juotuaan
mutta se on liikaa
nyt kaikki humalaan haluaa
pian kuningas hukkuu
tyyneenviinimereen
pois menkööt muut,
näin näytän kuka hallitsee
runoilijan kirves oveen kolahtaa,
ei ovi kaadu,
mutta hovi kohahtaa
nouskaa kaikki nyt vierelleni,
tämä linna on myös teidän koti
runoilija huutaa kun
uni kuninkaan ajatukset valtaa
huono on hänen inhimillisyyden taju
ei raotu viinikellarin ovi
ei kansa sammu
mutta yllättäen humalapilvet
runoilijan avuksi rientää
nyt myrskyyn kaatuvat muurit
ja rutto linnaa kiertää
pois mene musta surma,
pysy edes minusta loitolla
kuningas huokaa
kun maasta ei taida löytyä
kuin kaksi viinin juojaa
näin humalapilvet ja runoilija
yhdessä riimejä vääntää
ja viiniä kurkkuunsa humalaksi
asti heittää
mutta kuninkaan maksa jo halki
ja kasvaa mätää
ei riittänyt hälle arki
piti viihdyttää liikaa itseään
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.