No niin, nyt lähden keräilemään sekä hyviä että huonoja puolia asiasta lapsen saaminen ja opiskelu.
Eli laittakaahan plussia ja miinuksia tännepäin.
Täytin juuri 23 vuotta, opiskelen yliopistossa toista vuotta (jäljellä siis aikataulun mukaan noin neljä vuotta). Mies duunari, käy työssä. Olemme olleet yhdessä yli 6 vuotta. Vauva olisi suhteeseen tervetullut, mietityttää vaan oma opiskelutilanne..
Eli laittakaahan plussia ja miinuksia tännepäin.
Täytin juuri 23 vuotta, opiskelen yliopistossa toista vuotta (jäljellä siis aikataulun mukaan noin neljä vuotta). Mies duunari, käy työssä. Olemme olleet yhdessä yli 6 vuotta. Vauva olisi suhteeseen tervetullut, mietityttää vaan oma opiskelutilanne..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsi saisi nauttia ehkä pidempään vanhemmistaan, mitä aikaisemmin lapsen tekee
Jaksaa luultavammin touhuta paremmin lapsen kanssa
Lapsi ehkä saa tuntea isovanhempansa ja iso,isovanhempansa
Oppii näkemään omaa napaansa pidemmälle ja oppii luultavammin, että luonnosta ym. pitää pitää huoli jo nyt ettei lapsi aikuisena tai hänen lapsensa tarvitse kulkea happinaamari kasvoilla ulkona
Lapsi tuo iloa ja rakkautta joka päivään ja jatkaa omaa rakasta sukua
-Opiskelut jäävät kesken
-Omaa aikaa ei ole enään juurikaan
-Vanhat ystävät saattavat jäädä taka-alalle tai kokonaan varsinkin jos heillä ei ole vielä lapsia
-Pitää elää lähinnä lapsen ehdoilla
-Ei pääse välttämättä mukaan työelämään
Olen siinä mielessä samanlaisessa tilanteessa, että olen myös 23-vuotias opiskelija. Itse pelkään kovasti lapsettomuutta: ei ole itsestäänselvää että lapsia saa! Jos lapsentekoa lykkää ja lykkää, vielä mulla 2,5 vuotta opintoja, sitten ois tietty hyvä saada vakituinen työpaikka ja kokemusta työelämässä, ostaa isompi asunto ja auto, siinä jo helposti yhteensä viidestä kuuteen vuoteen lykkäystä (ja kyllä, olisihan se järkevää...) MUTTA jo nyt hedelmällisin aika biologisesti on ohi parilla vuodella ja hedelmällisyys laskee tasaiseen tahtiin. Toki jotkut saavat lapsia 35-vuotiainakin, mutta kaikki eivät ilman hoitoja 30-vuotiaana saa! Jos ja kun lapsensaaminen on unelmista suurin, kannattaako ottaa riskejä siitä että kun olosuhteet vihdoin olisivat kaikinpuolin täydelliset, vauvaa ei vaan alakaan kuulua? Vaikka eihän sitä voi pelossa elää...