Tiedän pitäväni hänestä ja tiedän hänen pitävän minusta, mutta mitään ei tapahdu. Mitään en tee asioiden eteen. En vaan jostain syystä tee. Olen vaan kai sitten niin ujo. Jos en tee mitään, en häntä ansaitse.
Sinulle rakkaudella
Sinulle rakkaudella
Mikä mulla on?
Istuvainen
7925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaupungissa :
ja ihan helsingin kupeesta - niinku se toinen, mut silti eri kaupungista.
jotain tehdä - kunhan vain uskoisin ja uskaltaisin uudelleen.
vuonna xxxx, kun sinulle (tai hänelle) selviää mitä haluat. Ehkä aika ei ole vielä, en tiedä.
Asiat eivät ole miettimällä selvinneet, ehkä ne selviävät vain elämällä. Joskus joku antaa vastauksen johonkin kysymykseen, toinen toiseen. Voihan olla, että vielä tulee joku, joka antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.
Ehkä sinä.
Olen kyllä ihan samassa tilanteessa. En todellakaan ymmärrä, miksi en kykene tekemään mitään asioiden eteen. Päivittäin ajattelen häntä ja yritän saada itseni tekemään jotain, mutta ei niin ei. En ymmärrä mikä siinä on, kun ei pysty.
Olen myös alkanut ajattelemaan, että hän ansaitsee jonkun paremman, jonkun joka saa jotain aikaiseksi ja tekee hänet onnelliseksi. Ajatukset tuntuvat pahalta, mutta tärkeintä on, että edes hän on onnellinen.
En tiedä, mikä minussa on vikana, olen aina ollut tälläinen aikaan saamaton surkimus. Minun on vain totuttava vähitellen ajatukseen, että elän tylsän ja yksinäisen elämän ja lopulta kuolen pois kenenkään huomaamatta.
En tiedä edes, miksi tänne avaudun. En ole hakemassa täältä mitään vastauksia, joissa käsketään ryhdistäytyä ja samalla todetaan, että en siinä mitään menetä, jos kerron hänelle tunteistani. Ei ne minua auta. Ei minusta ole siihen, tiedän sen, ei minusta taida olla mihinkään.
No tulipahan taas tilitettyä, vaikka en edes tiedä lukeeko tätä kukaan ja mitä sitten, jos lukee. Nyt on aika jälleen upottautua syvälle peiton alle rypemään itsesäälissä. Se taitaakin olla ainoita asioita, johon tässä surkeassa elämässäni kykenen.
Niin itsesäälihän on näissä tapausissa melkeinpä parasta mahdollista laatua...
Itselläni kanssa kovasti samantuntuisia ajatuksia ihastukseni suhteen. Tiedän myös että hänellä on jotain minua kohtaan kun olemme jossain tilanteissa olleet yhdessä, niin hän on sen osoittanut että olisi mahdollisesti tunteita myös minua kohtaan. Mutta viimeistä sanaa en vain saa ulos suustani asian suhteen hänen lähettyvillään.
Usein iltaisin mietin, että jos vaikka huomenna, mutta ei se sitten toteudu. Nään jo uniakin että sanon asiat hänelle suoraan...
Olen jo melkein luovuttanutkin. Ryven kuitenkin itsesäälissä ja puran tunteitani ystävälleni joka uskollisesti kuuntelee päivästä ja viikosta toiseen ja yrittää luoda minulle hyvän olon sanomalla, että kyllä se siitä ajan kanssa ja eihän tunteilleen mitään mahda. Niin ei tunteille ehkä, mutta että saisi sanotuksi, niin sille kylläkin. Miksi se on niin hemmetin vaikeeta?
ja miettiä vielä.Ei ole ainakaan sitä pelkoa että tulee takkiin ja pahasti.