on monenlaisia. Millaisista Sinä pidät tai et pidä? Olisi noin niin kuin itsesuojelumielessäkin hyvä tietää. Ei tulisi otetuksi niitä turhia pulttejakaan puolin ja toisin. - Muuten, kerrohan Repe, mitä se pulttien ottaminen oikein selkosuomella tarkoittaa?
Huumorinkukkia
Frederiikka
24886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei se sulle ollut tarkoitettu, eikä missään tapauksessa Ruuneperiäkään loukkaamaan.
Minulla saattaa olla omituinen huumorintaju, mutta olin todella huvittunut kun minulle sanottiin sillä tavalla. Tiedät, mihin viestiin viittaan.
Sen tokaisija oli tietysti entinen työtoverini, jonka kanssa ei koskaan ollut ollut edes sanaharkkaa.
ainakin siinä asiassa oltiin. Ei mitään syytä soritella, Annaseni. Odottelen kovasti Repen pulttiopetusta, jos vaikka minäkin jotain siitä oppisin. Olisikohan sillä jotain tekemistä tappelun kanssa?
opettivat minulle ystävät tänään. Onpas vekkulia, että OTTAA PULTIT = POLTTAA PÄREET = PALAA ROPUT. Opettakaa lisää. Tässähän alkaa tulla ihan tyttömäinen olo... (*:*)
on ensimmäinen hengenlahja, jonka vieras kieli tuhoaa.
tyhoaa?
Mulla ei ainakaan ole miksikään mennyt.
Vaikka voihan se olla valikoiva, kun ei kaikkia ihan jus ymmärrä .
Kun niitä vitsin kertojiakin on niin monen laisia.
Ja minä en kaikkia ymmärrä täysin?
Ne pikku yksityis kohtat kun joskus menee ohi.
Tätäkö tarkoitit?
Ajatus on Virginia Woolfin.
huumori on ok, ilman sitä seurustelu ja juttelu sekä kirjoitukset ovat tylsiä. Toisaalta kaikki ei ole huumoria, sen varjolla voidaan helposti loukata (irvailla, väheksyä, pilkata) toisenhenkilön persoonaa tai elämäntilannetta. Hyvän ja huonon huumorin välinen raja on veteen piirretty viiva, jokainen näkee sen oman elämäntilanteen mukaan, tänään kaikki saattaa mennä ja toisessa tilanteessa ei.
Mutta jatketaan vain huumorilla, jos loukataan vahingossa niin voidaanhan pyytää anteeksi. Se anteeksipyyntö (ja -anto) on suomalaisille joskus niin vaikeaa.
Huumori on ihmisen kuudes aisti. Vain inhimillisillä olennoilla on huumorintajua. Jokaisen ihmisen hymy, nauru ja huumorintaju on ainutkertainen. Huumoriin sisältyvät hymy, myhäily, hihitys ja nauru. Huumorin avulla voimme luoda iloa ja onnea elämäämme. Se käy helposti: hymyile, niin kaikki hymyilevät kanssasi, naura niin näet ympärilläsi iloisia kasvoja.
Sinullahan olikin aikaisemmin vitsejä noiden aforismien sijasta.
mitäs pidit? Onhan vitsipalstakin tosin olemassa, mutta minusta vitsit ja hauskat jutut piristävät ja elävöittävät tätä 65 aa siinä missä runotkin. Mutta eihän niitä yksikseen viitsi kirjoitella. Lukijoita kyllä riitti. Kai ne sitten toisiakin kiinnostivat, ehkä. (*:*)
tähän palstaan, olen lukenut kaikki mitä kukin on kirjoittanut.
Minun suhtautumiseni kirjoituksiin on usein sen huomioimista, mitä kirjoittaja itse on pitänyt aiheellisena kirjoittaa.
Olen vasta tutustumassa sinuun yhtenä kirjoittajista, enkä kunnolla tunne vitsiesi kieltä.
Sosiaalisesti lahjakas vaikutat olevan, sen voin sanoa omana mielipiteenäni.
Hyvää päivän jatkoa! Toivottavasti sulla ei ole työpäivä, jotta jaksaisit kirjoitella.
Toivottavasti! Koukussa ja loukussa olemisella on eroa, eikö? Koukussa voi rimpuilla, liikkua, hyppiä, potkia, tanssia ja ties mitä muuta luovaa, sanallistakin liikuntamuotoa harrastaa. Mutta loukussa ei ole vapautta. Luova ilmaisu on rajattua, kahlehdittua. Jotain tällaista eroa niiden välillä aistin. En nyt tarkoita kirjoittelua tällä palstalla. Vaan noin niin kuin asiasta kuin asiasta - koukussa ja loukussa olemisen eroista. Ihminen kun helposti itsensä molempiin saattaa. Olisikohan kysymys jonkinlaisesta riippuvuudesta molemmissa kumminkin? - Kiitos ystävällisistä sanoistasi! Onhan minulla aikaa tänään kirjoitella. Mutta mistä? Siinä pulma. Keksisiköhän joku kiinnostavan aiheen, tavallisten ihmisten tavallisista asioista. Eihän kukaan jaksa aina syntyjä syviä fundeerata. Ei edes Frederiikka... (*:*)
loukussa olemisen tunnettasi ja haluaisin ymmärtää sen yhtä hyvin kuin sinäkin ymmärsit minua edellisessä viestissäsi.
En silti ymmärrä.
Taakse jääneestä ketjusta huomioin jotain ja arvailen loukkuun joutumisen tunteesi syntymisestä:
Ihmettelit asioita, joista minä ja eräs toinen palstalla vakinaisesti kirjoittava uskalsimme avoimesti kirjoittaa ( syvyyspommiksi nimittämäsi aihe ). Itse pelkäsit ilmaista todellista itseäsi ja olin huomaavinani, että sinä halusit jutella kevyemmistä, itsesi ulkopuolella olevista aiheista.
Sitten kekkasitkin nuo aforismit, joiden takana piileksit, mutta sinut löydettiin.
Oma loukkusihan tämä on, jossa olet - jos olet.
Jos olen käsittänyt sinut väärin, niin pahoittelen jo etukäteen. Loukku vain kuulosti hienonhienolta vihjeeltä, että joku muu olisi sinut sinne teljennyt.
Toivon, että keskustelu jatkuu. Jos ei tästä aiheesta, niin jostain muusta sitten.
Yhtä lämpimästi kuin ennenkin
anna
Lääkkeen tavoin se vaikuttaa sekä mieleen, ruumiiseen että tunteisiin. Vanha kansa sanoo, että se joka on onnellinen on myös terve. Toisin sanoen juuri onni tuo mukanaan terveyden. Meille on opetettu, että voimme olla onnellisia vasta silloin, kun meillä on sekä rahaa että terveyttä. Se ei ole totta! Ihmisiähän on kahdenlaisia: onnellisia ja niitä, jotka etsivät syitä olla onnellinen. Huumori avaa kaikki ovet onneen. Vain huumori pystyy sulattamaan yhteen tragedian ja komedian.
- silmin ei voi olennaisinta nähdä. Sinulla on sellainen näkevä sydän, Viisas Anna-Ystäväni! Olen huomannut kuitenkin, että loukusta löytyy AINA pieni ikkuna, josta näkee pilkahduksen sinistä taivasta. Joskus on kyllä vaikeaa tuon pienen ikkunan hoksaaminen, mutta ajan kanssa sen kyllä löytää. Sellainen sisimpäni piilottelijahan minä taidan olla. Ja loukkuun jääminenhän on pitkälti ihmisen oma valinta, uskoisin. Syytkin ovat moninaisia - itse kullakin. Iloitsen keskusteluistamme. Toivottavasti jatkuvat - lämpimästi - vaikka joskus piilotellenkin! * Hymyilee *(*:*)
että sydämellä näkee hyvin, ja että sinähän se sydämellä tutkailet.
Vaaran ennakoiminen ja siitä elimistölle menettelyohjeiden ”sähköttäminen” lienee myös selvänäköisen hommaa.
Jokaisessa voi olla molempia ja lisäksi voi olla muitakin näköelimiä, vain vähän eri suhteessa ja vaihtelevasti eri tilanteissa.
Juuri kun kerkiän todeta elävästä jotain, se ei hetkeä myöhemmin enää pidäkään paikkaansa.
En oikeastaan tarkoittanut arvostella sitä, että piilottelit, totesin vain. Voi olla viisastakin olla kertomatta kaikkea.
Minun tapauksessa ei ole niin. Saatan olla loukussa ja koukussa, mutta koukun pitää vetää loukusta.
siinä mitään perää?
Kun olen kuullut että monet ihmiset menettää terveytensä hankkiessaan varallisuutta, ja menettävät varallisuutensa koittaessaan hankkia terveyttä?
Huumori vois olla halvempaa??
Minuun kolahtaa ns. verbaalihuumori, sanaleikit, assosiaatiot.
Tilannehuumori on hauskaa sellaisessa porukassa, jossa uskaltaa nauraa vaikka ääneen.
Työpaikalla on esim. sellaista "sisäpiirin huumoria" joka elää vain siinä yhteisössä, liittyen työtehtävien suorittamiseen, esiin tuleviin "pikku ongelmiin", ja eri henkilöiden tapaan suoriutua niistä päivän mittaan.
Kaksimielisyydet naurattavat myös, mutta niiden liiallinen viljely vie niistä maun ja terän. Suorasukaisista rivouksista en pidä.
Joku tuossa aiemmin jo mainitsi, että huumorintaju on kuin veteen piirretty viiva. Olen samaa mieltä.
Joillakin ihmisillä on sellainen erityinen "lahja" kertoa vitsi niin, että nauruaan saa pidätellä jo, kun katsoo kertojan ilmeitä. Sama tarina taas toisen suusta kuultuna ei saa samaa hytkettä aikaan.
Leikinlasku keventää arkipäivää, mutta hieman kannattaa aina kuulostella ja katsastella millaisella tuulella vastapuoli on.
Täällä palstalla kirjoitellessammehan emme näe toistemme ilmeitä tai kuule äänensävyä. Siksipä jonkun kirjoittajan huumorilla laukaisema teksti saattaa "polttaa hihat" joltakulta lukijalta.
(WT) eli nefroblastooma on yksi tavallisimmista lasten pahanlaatuisista munuaiskasvaimista (esiintymistiheys noin 1/10.000 syntynyttä kohti). Se edustaa karkeasti 7% kaikista lasten kiinteistä kasvaimista. Erittäin pahanlaatuinen alkiovaiheen tuumori kehittyy 2 - 5 vuoden iässä.
alkaessaan kertoa vitsiä, ensin osoittaa sopivasti ilmeillään kyseessä olevan vitsin, niin ohjattava tietää nauraa oikeassa kohdassa.
elää onnellisena. Hänellä on tarpeeksi lapsenmieltä voidakseen elää vailla kiireitä ja turhia huolia. Ketään ei opetettu lapsena nauramaan - eikä sen puoleen itkemäänkään. Nauroimme ja itkimme aivan luontevasti ja vapaasti. Sekä nauru että itku tuovat meille kyyneleet silmiin. Nauru ja itku ovat kolikon vastakkaiset puolet. Ellemme osaa nauraa sydämemme pohjasta, emme osaa itkeäkään aidosti. Nauru ja itku ovat eräänlaista puhdistautumista ( itseterapiaa ). Molemmat jättävät jälkeensä hyvänolon tunteen.
Niin ilon kuin surunkin kyynelillä on "sama lähde", syvä tunnetila, vaikkakin erilainen.
voi ostaa apteekistakin.
on neljänlaista.
1. Kevyttä naurunkiherrystä tai hiljaista itkua.
2. Sydämellistä naurua tai haikeaa nyyhkytystä.
3. Hörönaurua tai katkeraa itkua.
4. Hysteeristä naurua tai itkua.
Itku ja nauru vapauttavat ylimääräistä energiaa sekä ruumiista että mielestä. Kymmenen minuutin nauru tai itku vastaa tunnin terapiaa tai mietiskelyä.