Hei!
Olen kaikin puolin onnekas kakskymppinen tyttö. Minulla on ihanat vanhemmat, mahtava ja rakastava poikaystävä ja arvostettu opiskelupaikka korkeakoulussa.
Olen muutaman viime kuukauden aikana kuitenkin tuntenut itseni väsyneeksi,stressaantuneeksi ja masentuneeksi, Yksi syy on jatkuva reissaaminen kaukosuhteen takia.
Olen puhunut oloistani hiema, mutta en ole täysin avautunut kenellekään. Kun tuntuu ettei minulla ole "tarpeeksi" paha olo ja ystäville olen aina ollut huono puhumaan.olen mieluummi se, joka kuuntelee.
Nyt väsymys yms. ovat aiheuttaneet minulle pakkoajatuksen. Minulla ajatuksia tulee yleensä yksi tai kaksi kerrallaan,mutta ne liittyvät usein intiimeihin asioihin ja ovat kiusallisia ja täten vaikuttavat myös seksuaalisuuteeni.
Onko mitään hyviä arkipäivän lääkeettömiä keinoja oloni parantamiseen ja pakkoajatusten karkoitukaeen?En halua tai koe tarvitsevani lääkitystä ainakaan tässä vaiheessa. Viimeeksi pakkoajatukseni vaivasi minua lähes vuoden välillä enemmän välillä vähemmän ja pääsin siitä itse eroon.Kenellekään en sitä ikinä kertonut. Miksi pitääkin olla tällaisia?:(Olo parani kyllä heti kun huomasin täällä etten ole yksin.
Olen kaikin puolin onnekas kakskymppinen tyttö. Minulla on ihanat vanhemmat, mahtava ja rakastava poikaystävä ja arvostettu opiskelupaikka korkeakoulussa.
Olen muutaman viime kuukauden aikana kuitenkin tuntenut itseni väsyneeksi,stressaantuneeksi ja masentuneeksi, Yksi syy on jatkuva reissaaminen kaukosuhteen takia.
Olen puhunut oloistani hiema, mutta en ole täysin avautunut kenellekään. Kun tuntuu ettei minulla ole "tarpeeksi" paha olo ja ystäville olen aina ollut huono puhumaan.olen mieluummi se, joka kuuntelee.
Nyt väsymys yms. ovat aiheuttaneet minulle pakkoajatuksen. Minulla ajatuksia tulee yleensä yksi tai kaksi kerrallaan,mutta ne liittyvät usein intiimeihin asioihin ja ovat kiusallisia ja täten vaikuttavat myös seksuaalisuuteeni.
Onko mitään hyviä arkipäivän lääkeettömiä keinoja oloni parantamiseen ja pakkoajatusten karkoitukaeen?En halua tai koe tarvitsevani lääkitystä ainakaan tässä vaiheessa. Viimeeksi pakkoajatukseni vaivasi minua lähes vuoden välillä enemmän välillä vähemmän ja pääsin siitä itse eroon.Kenellekään en sitä ikinä kertonut. Miksi pitääkin olla tällaisia?:(Olo parani kyllä heti kun huomasin täällä etten ole yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo olen itsekkin kärsinyt pakkoajatuksista monen vuoden ajan. Minulla koulukiusaaminen käynnisti ne ja pahimmillaan minusta tuntui että en itse enää voinut hallita sitä mitä ajatuksia päässä liikkui.
Osa ajatuksista liittyi myös seksuaalisuuteen (Olen mies). Siinä tilanteesssa en pystynut luomaan suhteita enkä juuri lähestymäänkään naispuolisia henekilöitä.
Millaisia ovat pakkoajatukset? Ovatko ne sellaisia asioita, jotka jatkuvasti ikään kuin kiertävät päässä, esimerkiksi yksi lause "Olen huono ihminen". Vai käsitteleekö ihminen niillä elämäänsä tai siihen liittyviä asioita ja luo itselleen näin esimerkiksi toimintamalleja ja hallintakeinoja vaikeisiin tilanteisiin?
Mun elämänohje jota pyrin noudattamaan on sellainen että täytyy pitää nk. itsestä kiinni, jos tajuat, mitä tarkoitan....
mielestäni kohdallasi ei ole mitään hälyyttävää, vaan kaikki on nornmaalia nuoren naisen kehitysprosessia. Älä ainakann toistaiseksi kuvittele olevan jotain pielessä, olet hyvin nuori, nuorena ajatukset ja tunteet ristiinrastiin seilailevat. Ole turvallisella mielellä.
käyntiä ja mielialalääkityksen aloittamista. Mene keskustelemaan oman terveydenhoitajasi kanssa, jos et tahdo mennä lääkäriin. Mutta apua sinun kannattaisi mielestäni hakea.
Hei!
Et ole ainoa! Naputteleppa itsesi sivulla tukiasema.net yleiseen keskusteluun ja sieltä avaa keskustelu: pakkoajatuksista. Siellä meitä pakkoajattelijoita on iso nippu ja saat vertaistukea itsellesi.