Nuoruudessa haaveilin perheestä, ammatista ym. Sitten ne toteutui. Arkisessa aherruksessa haave kääntyi itseään vastaan. Jossakin, aika varhaisessa vaiheessa aloin muistella huumaavaa nuoruuttani. Lienekö "pallo jalassa" hellan nurkkaan sidottuna sen aiheuttanut.
Ihmis-ikä sen jälkeen, erään traumaattisen kokemukseni jälkeen huomasin eläneeni unelmassa. Traumaattisessa kokemuksessa unelmani meni sirpaleiksi. Sitä ei enää ollut.
Unelmani oli antanut minulle voimaa kestää arki, koska en voinut tehdä niitä asioita, mitä kaipasin.
Olen melko kiitollinen, että heräsin Prinsessa Ruususen unesta. Käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin. Ei niin, että toteuttaisin vieläkin nuoruuden haaveitani, vaan huomasin kasvaneeni henkisesti. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Ihmis-ikä sen jälkeen, erään traumaattisen kokemukseni jälkeen huomasin eläneeni unelmassa. Traumaattisessa kokemuksessa unelmani meni sirpaleiksi. Sitä ei enää ollut.
Unelmani oli antanut minulle voimaa kestää arki, koska en voinut tehdä niitä asioita, mitä kaipasin.
Olen melko kiitollinen, että heräsin Prinsessa Ruususen unesta. Käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin. Ei niin, että toteuttaisin vieläkin nuoruuden haaveitani, vaan huomasin kasvaneeni henkisesti. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ole käynyt vähän samalla lailla.Ei se elämä mene niinkuin näytelmän käsikirjoitus.
asiasta. Sitten luin jonkun kirjoittaman jutun, jossa hän haaveili 10 vuotta sitten kokemastaan laivaromanssista. Hän oli sitä mieltä että se toinen vielä muistaa hänet, ja että he kohtaavat jossain. Sitten joku selvän näkijä pudotti hänet maanpinnalle sanomalla, 'ettei se edes muista sinua enää.' Miten on mahdollista että joku voi elää "unessa" 10 vuottakin? - Pakenemmeko todellisuuden karuutta, vai mikä vietävä sen aiheuttaa? (Etsin varmaan vastausta selvään asiaan).
luulen että sitä leikittelee ajatuksella miten asiat olis jos ois käynyt toisin kun muistelee kaiholla jotain mennyttä romanssia oisko kaikki paremmin. sanotaanhan" ihminen ei kadu tekemisiään vaan tekemättä jättämisiään"?
Ihmisellähän on aika monta tietä valittavanaan nuorena. Kuitenkaan sitä ei voi kun yhtä polkua kerrallaan kulkea. Valintojahan se elämä on, siitä ei mihinkään pääse. Osaisi vaan katsoa nytkin tulevaisuuteen, eikä menneisyyteen niinkään. Mitään siitä ei voi parantaa. Mutta jos voisi tehdä paremman huomisen...alkaen tästä päivästä....
uskoa jonkun katsovan lähes 30 vuoden päähän ja siitä ammentaa itselleen voimaa... Eikä tämä oo pelkkä illuusio, vaan totinen ihana tosi. Jaksan rallatellen tätä nykyistä aikaa, palatakseni aina sillointällöin kauas eiliseen...Kiitos sulle joka suot minulle tämän.
kadu nuorena solmittua avioliittoani vaikka olisin voinut ehkä opiskella vielä enemmän. Ollaan erottu jo mutta liitostaon 2 ihanaa aikuista lasta. Ehkä olisi voinut käydä niinkin että olisin vain hengaillut baareissa eikä opiskelut olisi maittaneet senkään vertaa ja olisin nyt yksinäinen ja katkeroitunut ihminen ilman lapsia. Ajattelen asian näin.
ihminen kuulemma katuu eniten elämätöntä elämää.