Ensinnäkin, minun lapsillani on todella hyvät ja yhteistyökykyiset opettajat, siinä ei ole valittamista.
Mutta, ettekö itse mollaa/vähättele muiden ammatteja koskaan? Mistä voi tietää, että opettajan ammatti on vaativampi kuin jonkun toisen, jos sitä ei ole koskaan tehnyt?
Huomautan, että tiedän jonkun verran ihmisiä, jotka ovat vaihtanee alaa aikuisiällä jostain muusta opettajaksi. Osa pitää opettajan työtä paljon helpompana kuin entistään, osa taas vaativamapana, mutta mielenkiintoisempana. Ainakin yksi on ollut tietotekniikan alan hommissa ja sanoo, että paljon vähemmällä stressillä opettajan pääsee. Muistakaa, että kun sanotte, että ei sitä työtä voi tietää millaista se jos sitä ei tee, niin kyllä se sama pätee ihan joka ikiseen työhön!
Mutta, ettekö itse mollaa/vähättele muiden ammatteja koskaan? Mistä voi tietää, että opettajan ammatti on vaativampi kuin jonkun toisen, jos sitä ei ole koskaan tehnyt?
Huomautan, että tiedän jonkun verran ihmisiä, jotka ovat vaihtanee alaa aikuisiällä jostain muusta opettajaksi. Osa pitää opettajan työtä paljon helpompana kuin entistään, osa taas vaativamapana, mutta mielenkiintoisempana. Ainakin yksi on ollut tietotekniikan alan hommissa ja sanoo, että paljon vähemmällä stressillä opettajan pääsee. Muistakaa, että kun sanotte, että ei sitä työtä voi tietää millaista se jos sitä ei tee, niin kyllä se sama pätee ihan joka ikiseen työhön!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemukset ovat aina subjektiivisia ja se täytyykin ottaa huomioon arvioitaessa eri töiden vaativuuksia. Joku toinen kokee saman työn raskaana, kun taas jollekin toiselle samainen työ ei tunnu lainkaan raskaalta. Mielestäni on vaarallista tehdä yleistyksiä tämän asian suhteen.
Opettamisesta työnä vielä sen verran, että opettajana voi olla mm. esikoulussa, alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa, ns. opistoasteella, ammattikorkeakoulussa, yliopistossa tai erittäin monella saralla erityisopetuksen parissa. Lisäksi mukaan tulee ottaa vielä vapaa sivistystyö, esim. kansalaisopistot jne. Kohderyhmät ovat erilaiset, toiset opettaa lapsia, toiset aikuisia ja siltä väliltä. Näissä kaikissa työn kuva vaihtelee aika radikaalisti ja sen mukana myös erilaiset kuormittavuustekijät. Mielestäni opettajan työtä ei voi arvioida vain sillä, että puhutaan yleisesti opettajan työstä/opettajuudesta, vaan olisi hedelmällisempää kohdentaa kysymykset juuri siihen opettajaryhmään, jota itse kulloinkin tarkoittaa. Asiallisiin keskustelemisiin.
Siis anteeksi, jäi pois. Mutta aiheen otsikko on lapsi koulussa, joten silloin jo otsikko rajaa että kyse on nimenomaan peruskoulun opettajista. Itse ihan mututuntumulta voisin ajatella, että pahimpia opetettavia ovat peruskoulun 8-luokkalaiset ja sitten vaikeasti vammaiset erityislapset ovat jotain, mitä ei voi kuvitellakaan.
Mutta itse osoitan kysymykseni peruskoulun ja erityisesti luokanopettajille. Olen tavannut myös ainakin yhden aineopettajan, joka on siirtynyt yläasteen perusopetuksesta aikuispuolelle. Hän sanoi, että tuntuu siltä kuin olisi helvetistä taivaaseen päässyt.
Parhaillaan käydään keskustelua, jonka aloittaja kysyi, onko opeilla omia lapsia. Vastasin siihen, että tietysti on, olemmehan ihan tavallisia ihmisiä. Tähän kysymykseen voi vastata samalla tavalla. Monilla meistä luonnollisesti on kokemusta myös muista hommista ihan niin kuin muillakin.
Minulla on kokemusta asiakaspalvelutyöstä tiskin takana, siivoamisesta teollisuuden palveluksessa, taloushallinnon toimistotöistä ja muutamasta muustakin duunista. Tästä valikoimasta opettajan työ on ilman muuta raskain. Muissa töissä olin työpäivän jälkeen puhtia täynnä; nyt en usein jaksa kuin kaatua sohvalle. Toisaalta taas tämä on ehdottomasti myös hauskin, vaihtelevin ja antoisin työ, jossa olen ollut, enkä vaihtaisi sitä pois.
En kuitenkaan usko, että open työ olisi maailman raskain ja vaikein homma. On sekä helpompia että vaikeampiakin tapoja ansaita elantonsa, ja puolensa on joka työssä. Ja kuten joku toinen kirjoitti, se mikä on yhdelle vaikeaa, voi olla toiselle helppoa.
Olen jo pitkään tajunnut olla hiljaa toisten ammateista. Kuuntelen mielelläni juttuja toisten töistä ymmärtääkseni kokonaiskuvaa ihmisestä paremmin.
Oman ammattini hyvät ja honot puolet tiedän kattavasti, en muiden. Ja arvo annettakoon sille, joka kortensa yhteiseen kekoon työpanoksellaan tuo. Lisäksi myös arvo annettakoon silti muillekin, jotka jostain syystä aivät voi olla työelämässä. En minä ole mikään heitäkään arvostelemaan.
Minä en kuitenkaan voi hirveästi panostaa näin ollen heidän työoloihinsa. Panostan siihen, minkä tunnen ja tiedän. Yritän parhaan kykyni mukaan valottaa muille sitä, mitä oikeasti luokassa/koulussa olen kokenut ja nähnyt.
Sen kummemmin nyt vaahtoamatta totean kuitenkin, että yleisiä epäkohtia luokanopettajan työssä on palkkauksen jälkeenjääminen koulutuksen ja työmäärän koko ajan lisääntyessä. Jos vielä vanhemmat käyttäytyvät ikävästi vähättelemällä, niin työuupumus on taas jollain lähellä. Ja ketäpä se sitten hyödyttäisi?
Minä haluan vain tehdä työni -opettaa ja kasvattaa - rauhassa. Toki yhteistyö on tärkeää, mutta molemminpuolinen kunnioitus ja jopa varovaisuus sanoissa on tärkeää.
En vähättele muiden ammatteja enkä myöskään kuvittele, että oma työni olisi vaativampaa kuin jokin muu ihmistyö. Ja muissa töissä toki erilaiset vaatimukset, jos nyt ei ihmisongelmien kanssa joudukaan painiskelemaan (tai saa painiskella, miten sen nyt ottaa).
Uskoisin, että esimerkiksi mielisairaanhoitajan ammatti on rankempi kuin omani - ja monta muutakin rankkaa ammattia tulee mieleen.
Mielestäni koko kysymyksesi on ihan omituinen.
On ihan selvä, että jotkut ammatit ovat vaativampia kuin toiset. Tämän tunnustaminen ei kuitenkaan todellakaan merkitse, että vähättelisin näitä ammatteja puhumattakaan että vähättelisin näiden ammattien harjoittajia. Kaikkia tarvitaan ja jokainen saa itse valita, ryhtyykö helpompaan vai hankalampaan hommaan.
Tällä palstalla ei eräiden pääasiallinen ongelma ole ollenkaan se, että he pitävät opettajan ammattia helppona. Tuskinpa se ihan maailman vaikein työ onkaan. Se, mikä ihmetyttää ja ärsyttää, on opettajien kollektiivinen mollaaminen huonoiksi työssään. Joku jopa väitti, että 90% opeista on työssään surkeita. Opettajat myös kuulemma ovat omahyväisiä ja laiskoja ja kiusaavat lapsia jne.
Tällaisella ajattelulla on paljon yhteistä rasismin kanssa. Itselleni ei ole tullut mieleenkään, että jonkin ammatin harjoittajat olisivat lähtökohtaisesti huonoja tai epäilyttäviä tai tämän tai tuonlaisia. Jokainen on varmaan ihan omanlaisensa ihan ammatista riippumatta.
Enkä koskaan ole tällaisia rasistisia mielipiteitä kuullut kasvokkain käydyssä keskustelussa, en omasta enkä mistään muustakaan ammatista. Se johtunee siitä, että tällä tavoin ajattelevat tietävät olevansa pahansuopia ja asenteellisia, eikä kukaan halua paljastaa sellaista itsestään; mieluummin esitetään poliittisesti korrektia. Täällä netissä sen sijaan heitetään näköjään estot nurkkaan ja ollaan valmiita leimaamaan koko ammattikunta.