Iiiiihania tapauksia! :) Ja lisää samaa rotua haluaisi. Itselläni jo pari kuukautta ollut yli 4-vuotias punatabby kolli ja enpä olisi pois annetusta pelokkaasta kisulista uskonut kuinka 'koira' se osaakaan olla. Ja pienen koiran kokoinen Kassu kyllä onkin kun kymmenen kiloa painaa. Aamuisin jos ei herää kun herätetään ruokkimaan niin sen massan tunteekin sitten rintakehän päällä, lisävivahteena armotonta leipomista jättimäisillä tassuilla. Kynsistä puhumattakaan... >)
Mutta kymysys olisi tällä kertaa sellainen, että miten aikuista kissaa voisi totuttaa uuteen tulokkaaseen? Asustelen yksin kerrostalossa ja päivät on toisinaan aika pitkiä ja uutta kaveria Kassulle olen siis ajatellut. Aikaisemmin poju on kuulemma kissaseurasta pitänyt paljon ja kämpässä tilaa riittää. Veljen n. 6kk maatiaiskolli on kerran käynyt kääntymässä ja hyvin rauhallisissa merkeissä kisut tutustuivat. Pentu yritti ensin vähän sähistellä mutta loppu aika menikin sitten makeilukurinalla ja keikistelyllä kun iso kisu sen ainoan kerran suunsa avasi. :)
Silti epäilyttää miten nykyinen kissa suhtautuisi uuteen kissaan jos nimenomaan ottaisin pennun eikä aikuista mikä pärjää omillaan.. Kokemusta kun ei ole niin en tiedä kumman sopeuttamisesta tulisi vaikeampaa. Mutta miksi haluaisin pennun, siihen on yksinkertainen syy: aikaisemmin kesällä minulla ehti olemaan vain viikon ihana, iso ja hurmaava sinitabby coonin pentu nimeltä Boba. Sitten se kuolikin sydänkohtaukseen. :( Mutta suuri onni onnettomuudessa että Kassun entinen omistaja oli etsimässä sille jo uutta kotia. Ja sehän löytyi! :D
Mutta kymysys olisi tällä kertaa sellainen, että miten aikuista kissaa voisi totuttaa uuteen tulokkaaseen? Asustelen yksin kerrostalossa ja päivät on toisinaan aika pitkiä ja uutta kaveria Kassulle olen siis ajatellut. Aikaisemmin poju on kuulemma kissaseurasta pitänyt paljon ja kämpässä tilaa riittää. Veljen n. 6kk maatiaiskolli on kerran käynyt kääntymässä ja hyvin rauhallisissa merkeissä kisut tutustuivat. Pentu yritti ensin vähän sähistellä mutta loppu aika menikin sitten makeilukurinalla ja keikistelyllä kun iso kisu sen ainoan kerran suunsa avasi. :)
Silti epäilyttää miten nykyinen kissa suhtautuisi uuteen kissaan jos nimenomaan ottaisin pennun eikä aikuista mikä pärjää omillaan.. Kokemusta kun ei ole niin en tiedä kumman sopeuttamisesta tulisi vaikeampaa. Mutta miksi haluaisin pennun, siihen on yksinkertainen syy: aikaisemmin kesällä minulla ehti olemaan vain viikon ihana, iso ja hurmaava sinitabby coonin pentu nimeltä Boba. Sitten se kuolikin sydänkohtaukseen. :( Mutta suuri onni onnettomuudessa että Kassun entinen omistaja oli etsimässä sille jo uutta kotia. Ja sehän löytyi! :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikkelis!
Kiva kuulla, että täällä käy muitakin cooni ihmisiä!! Kirjoitit ex-kissastasi Bobasta. Kenen kasvattaja Boba on? Kysylen ihan siitä syystä, että oma kisulimme nimi alkaa myös B:llä eli Bonni! Ettei vin olisi niin, että kisumme ovat sisaruksia.
Pentu on todennäköisesti Halden coon Igorista, ikänsä ja värityksensä perusteella.
Harmi, että pennulla ilmeni perinnöllinen sydänvika.
Kysyin kyllä ihan muuta kuin mihin tuli vastausta mutta eipä mitään. :) Epäilen että olisin ensimmäinen joka samoja juttuja kysyy.
Mutta Boba oli lempinimi Jättitassun Blue Baronista ja en nyt yhtäkkiä muista isän tai emon nimeä. Mutta jälkeenpäin kuulin että molempien puolelta tulee lattarintaisuutta ja knikkejä..