Varattuun ihastuminen?

Ihastukseni varattuun on nyt kestänyt noin puoli vuotta ja tunne on vain vahvistunut koko ajan. Näemme päivittäin ja olemme tekemisissä työn merkeissä, mutta aloitetta muuhun en ole tehnyt ja yritän olla tekemättä tulevaisuudessakin. En halua rikkoa omaa parisuhdettani enkä hänenkään omaansa, sillä toivon että tämä on sittenkin vain pelkkä pitkäksi venynyt mutta ohimenevä ihastus eikä mitään sen kummempaa.

hah, mulla ihan sama ongelma. Kovin ihastunut oon erääseen varattuun tyttöön...puoli vuotta tässä jo kohta ollu.
Puolisen vuotta sitten kun ihastukseni alkoi, päätin kertoa siitä hänelle(pää oli niin räjähtämäisillään että oli aivan pakko tehdä asialle jotakin), toki tyttö oli jo silloinkin varattu mutta ei kai siinä mitään niin kamalaa ole jos kertoo toiselle mitä ajattelee :) Niinhän siinä sitten kävi että kavereitahan meistä tuli, hyviä sellaisia...

Aina vähän väliä nähdään ja aina on tosi hauskaa :) En tosin voi kieltää etteikö nämä tunteet välillä häiritsisi kun hänen seurassaan olen. Haluaisin todellakin unohtaa hänet SIINÄ mielessä, mutta kun en vaan ihan pysty. Ei kaverista saisi ajatella sillä lailla, mutta minkäs minä tunteilleni mahdan =/
Mutta eiköhän nämä tunteet jo kohta jonnekin häviä...toivottavasti..

Minun ihastumiseni varattuun työkaveriini on jatkunut jo vuoden päivät eikä osoita minkäänlaisia loppumisen merkkejä. Tunne on yhtä piinaa. Työkaverini tietää tunteistani, mutta omistaan hän ei ole kertonut. Käyttäytymisestä voisin päätellä ettei hänkään täysin tunteeton minua kohtaan ole. Asialle ei siis ole tehty mitään, mutta alun ihanuuden jälkeen tämä on täyttä helvettiä ja toivoisin, etten ikinä olisi häneen ihastunutkaan!

Puolisen vuotta sitä on nyt kestänyt ja jatkuu edelleen. Välillä on helpompi olla välittämättä, kun en tapaa häntä, mutta sitten taas tavataan ja tunteet nousevat pintaan.
Mitään en tälle tee, pieninkään osa minusta ei tahdo perheitä rikkomaan. Kunhan haaveilen ja yritän nauttia ystävyydestä.;)

mitä on tehtävissä. siellä se ihan tyytyväisenä ja onnellisena hoitelee vaimoaan..ihan minun on
mitään kuvitella.ei hän varmaan edes tiedä että näin kävi mulle.

Kyllä pitää itsekin jakaa näitä omia kokemuksiani...

Olen ollut hullusti ihastuneena erääseen koulusta tuttuun naishenkilöön jo puolitoista vuotta. Hän oli mitä ilmeisimmin sinkku ihastuksen alkaessa, mutta samaan aikaa kun päätin kertoa tunteistani, nainen alkoikin seurustelemaan. Toivoin itseni puolesta, että tunteeni olisivat vain ohimeneviä...

Mutta kun ei. Tämä jumalainen naishenkilö on pyorinyt mielessä jo iät ja ajat. Hän on kaikkea, mitä naisesta voi toivoa: jumalaisen kaunis, hauska, älykäs, ystävällinen, seurallinen...listaa voisi jatkaa loputtomiin. En ole pystynyt juttelemaan kenenkään toisen naisen kanssa yhtä luontevasti kuin hänen kanssaan.

En ollut puhunut tunteistani kenellekään. En ennen eilistä(ja pitkälle tämän päivän puolelle venähtäneestä) abiristeilyä.
Pyysin häntä viinahöyryissä vähän sivummalle ja kerroin tunteistani. Kerroin myös tietäväni että hän on varattu.
Hän otti asian vastaan yllättävän asiallisesti ja ihanan ymmärtäväisesti(alkoholilla saattoi tietenkin olla vaikutusta asiaan:) ).
Puhuimme asiat halki ja hän lohdutti minua. Keskustelustamme tuli ilmi, ettei nainen halua katkaista kaikkia siteitämme. Meillä on samoja ystäviä, mutta koulun ulkopuolella liikumme pääsääntöisesti eri piireissä.

Nyt en tiedä mitä tehdä. Minulla ei ollut koskaan ketään kohtaan näin voimakkaita tunteita. Ja koska ihastumisen tunne on kestänyt jo näin kauan, välitän oikeasti tästä henkilöstä. En kuitenkaan ole pelkkää ilmaa naiselle. Hän mielellään aina juttelee minulle, kyselee kuulumisia ja nauraa jutuilleni. Liikumme siis samalla aaltopituudella. Yksi asia on kuitenkin varma: tällä hetkellä hän on jonkun toisen oma.

Jollei tarinani saa satumaista päätostä, pitää toivoa, että lukion päättyminen saa minut unohtamaan hänet. Jos hän päätyy elämään jonkin toisen miehen kanssa, toivon että hän saa jonkin ihanan miehen. Sen hän toden totta ansaitsee.