Ymmärrän paremmin kuin luuletkaan.
murehdin enemmän kuin arvaatkaan.
En haluaisi enää kertaakaan
pudottaa sinua pilvistä ottamatta vastaan,
mutta tiedäthän,
että pudotessasi syliini
muserrat minut allesi.
Siksi minun on väistettävä.
murehdin enemmän kuin arvaatkaan.
En haluaisi enää kertaakaan
pudottaa sinua pilvistä ottamatta vastaan,
mutta tiedäthän,
että pudotessasi syliini
muserrat minut allesi.
Siksi minun on väistettävä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Anteeksi, mutta mielikuva tästä on hauska :)))))
vakava juttu varmaan...
Niin jos henkisesti ajattelee,
niin toisen ajatusten paino tietysti voi toisen painollaan uuvuttaa.
ole, että mikä tossa toisessa on niin musertavaa?
Ehkä se ei sit olekaan oikeeta rakkautta
jos pelkää ihmistä ja sen vaikutusta jo valmiiksi..
oppinut jo lukemaan häntä,eikä halua hukata
enää sieluaan näissä. Mistäs sen tietää, kysy kirjoittajalta itseltään.
No sitähän tässä yritin!!
ei runoilijakaan vastaa sitten meitille, moro!
Millälailla musertaisin sinut, voimakkailla tunteillaniko? I don,t understand what you want to say...Do,you still love me,anyway.
nauran tähän vähän :-DDDDDDDDDDDDD
Ei täällä kuulkaas saa
takertua jokaiseen sanaan,
vaan antaa jokaiselle
tilaa jakaa tunteitaan.
Ja eihän se ollut runokaan,
kun kerran kirjoittaja väitti
ettei ole runoilijakaan.
Kiitos vaan siis sanoista
jotka saivat noin
monen miettimään niiden tarkoitusta.
Kohdettaan eivät silti tavoittaneet
kai?
;)
mikä olikaan eilen niin varmaa,
onkin tänään niin täysin epävarmaa.
Putosit epäilyksen kuoppaan "ei runoilijakaan".
..syyllinen, tunnustan.
Oletko nyt tyytyväinen?
Tunnustus tuli aika helposti,
epäilyttää....
Helposti tunnustetaan pieniä ettei isoista....
kirjoitti tuon "runon"?
Sitä en siis tunnustuksella tarkoittanut...
"olen." sen kirjoitti. Tunnistit, tunnustit!
antaa armon käydä oikeudesta.
Tämän kerran....
En tule muuten enää takaisin.
Niin ja olethan täällä itsekin ;)
Ethän toki kyllä ole muuta luvannutkaan...
vielä tämän kerran.
Käyttäydytään, hyvin,
tavatessa!
....
Tunnin blackout?
Mutta minä lähden nyt paikkaan jota kodiksikin tavataan kutsua.
Enkä säiky vaikka ufoja näyttäisi tulevan vastaan.
En enää.
Oma mielikuvitus tekee vain tepposiaan.
Niinkuin tässäkin ketjussa.
Ei runoilijat kirjoittelemassa ei runoja.
Ei, kiellän koko ajatuksen mahdottomana;
epälooginen ja hmm..liian houkutteleva.
Jos se olisikin totta,
kyseenalaistaisin käyttäytymisohjeen antajan
pätevyyden....
Hyvä. Olen taas näköjään oma sekava ihana itseni. ;)
kun ei se ollut EDES runo... ajatus VAIN :)
Mutta kaipa siitä jotain voi mieleen tulla, jos oikein kovin ajattelee...
Ja kommentoin vasta nyt kiitokset, siitä että se herätti ajatuksia, hauskojakin. :)
jota ei täällä jostain syystä ymmärretä. Outoa.
S.
Näytitpä ymmärtävän :)
oikein kunnolla pulskistunut sitten viimenäkemän?
Tosi on että olen lihotuskuurilla mutta saat vielä kiinni kivasti kun syliisi hyppään...
Ole likellä!
Niin ,että varjosi pehmentää!
Pehmentää pudotuksen!
Pudotuksen viereesi!
Olethan kuitenkin lähellä!
Sekin on parempi kuin,
että västäisit kokonaan!
Silloin tietäisin !
Et välitä!
S.
Sinun runoja on ollut ilo lukea. Niissä on valtavasti tunnetta, Jotain.
en taida ottaa koppia... :)