Juutalaiskapinoiden jälkeen roomalaiset karkottivat juutalaiset Jerusalemista ja nimittivät Juudean Palestiinaksi. Farisealaiset raamatuntulkinnat kirjoitettiin muistiin ennen vuotta 217 Jamniassa, Palestiinassa, ja nämä muistiinpanot saivat nimen mishna. Seuraavien vuosisatojen aikana mishna varustettiin selityksillä. Selityksillä varustettuja mishnoja, talmudeja, syntyi kaksi: Galileassa syntynyt Jerusalemin talmud ja Persiassa syntynyt Babylonian Talmud.
Jerusalemin menetyksen jälkeen juutalaisten hengellisiksi keskuksiksi tulivat Pumbedita ja Susa. Babylonian Talmud valmistui noin vuonna 600 juuri ennen islamin syntyä. Arabit tunsivat kauhunomaista kunnioitusta hurskaanoloisia rabbeja kohtaan, ja omaksuivat juutalaisen saivartelun ilman kritiikkiä. Talmudin loputtomat sadut, saivartelut ja tarinat tulivat myös arabien omaisuudeksi.
Babylonia oli paitsi juutalaisen kulttuurin, myös syyrialaisen kristikunnan keskus. Arabian niemimaalla, Syyrian ja Babylonian eteläpuolella asuvista arabeista osa oli omaksunut kristinuskon ja osa kääntynyt juutalaisuuteen, kun alkoi tapahtumasarja, jonka kulku on ollut arvoitus aina viime päiviin asti. Vielä nytkin on tämän tapahtumasarjan yksityiskohdat selvittämättä, mutta Islamin synnyn pääkohdat ovat tutkijoille viime vuosikymmeninä selvinneet.
Hizra - Arabien ja juutalaisten yhteinen exodus
Aabrahamilla oli kaksi poikaa, arabien ja israelilaisten esi-isät Ismael ja Iisak. Riitaisat pojat olivat vihoitelleet toisilleen pari tuhatta vuotta, mutta Jerusalemin hävityksen jälkeen 70-luvulla oltiin taas lähtöruudussa: Iisakin jälkeläiset oli ajettu Israelista Arabian hikisen niemimaan syrjäisiin kyliin Ismaelin heimon luo. Pian he saivat seurakseen myös Jeesuksen seuraajat.
Juutalaisten päässä syntyi ajatus palata takaisin Israeliin. He saivat mukaansa joukon juutalaisuuteen kääntyneitä arabeja ja Jerusalem vapautettiin 640. Paikalle, jossa Aabrahamia oli koeteltu, rakennettiin uusi Jerusalemin temppeli vuonna 691, joka Suomessa tunnetaan kalliomoskeijan nimellä.
Kalliomoskeija (vrt. engl. "Dome on the Rock") ei ole mikään moskeija, vaan kahdeksankulmainen pyhättö, jolta puuttuu julkisivu, qibla. Sen kahdeksan sivua olivat samanlaiset joka suuntaan, ja sitä kohti kumartuivat rukoilemaan kaikki maailman juutalais-arabialaisen yhteisön alamaiset kaikista maista Atlantin rannikolta Intiaan asti.
Uusi välirikko
Ismaelin ja Iisakin jälkeläisten yhteisymmärrys ei jäänyt pitkäikäiseksi. Arabien johtajat riitautuivat juutalaisten kanssa, ryhtyivät puhdistamaan rivejään ja kirjoittamaan uusia. Oli selvää, että riidan jälkeen juutalaisten pyhät kirjoitukset ja kristittyjen Uusi Testamentti eivät enää soveltuneet arabialaisen uskonnon käyttöön, eivät ainakaan sellaisinaan. Myös keskuspyhäkön paikkaa oli muutettava.
Keskuspyhäkön uudeksi arabit valitsivat ulkomaailmalle täysin tuntemattoman pikkukaupungin Arabian niemimaan keskeltä. Rukoushuoneet, joita oli ehditty rakentaa eri puolille maailmaa, oli hävitettävä, koska ne oli suunnattu kohti Jerusalemia. Käskyä ei kuitenkaan kaikin osin noudatettu, ja siksi vanhimpien moskeijoiden julkisivut osoittavat kohti Jerusalemin kalliotemppeliä.
Välirikon jälkeen yksipuolisesti arabialaiseksi muuttunut liike tarvitsi uudet johtotähdet. Sotaretkien alkuaikojen johtaja Muhammed kelpasi hyvin, ongelmana oli vain, että 700-luvun alussa hänestä ei enää tiedetty juuri mitään. Liikkeen johtajat aloittivat muistitiedon keräämisen, ja ensimmäisenä syntyivät tarinat (arab. "maghazi") Muhammedin sotaretkistä. Näissä tarinoissa Muhammedia ei vielä kunnioiteta profeettana.
Muhammedin elämäkertoja (arab. "sira") alkoi ilmestyä noin 150 vuotta miehen kuoleman jälkeen ja samoihin aikoihin alkoi liikkeen alkuaikoja koskevan muistitiedon kerääminen. Kun arabialaisten kertojien muistitieto (arab. "hadith") oli saatettu kirjalliseen muotoon, huomattiin, että sitä oli aivan liian paljon ja että se oli aivan liian ristiriitaista ollakseen totta. Se täytyi käsitellä uudelleen. Muokatusta aineistosta syntyi kuusi versiota, niistä tärkein on al-Bukharin (k. 870) keräämä hadith-aineisto.
Koraani
Muhammedia koskevan aineiston kerääminen oli aloitettu aivan liian myöhään; se mitä oli jäljellä, oli aivan liian epäluotettavaa. Paikalliset sadunkertojat olivat ottaneet asian haltuunsa ja tosiasioiden erottaminen kertojakykyjen luomasta informaatiotulvasta oli jo mahdotonta. Mutta vielä huonommin oli liikkeen ideologisen perustan laita. Erämaan pojilla ei ollut hajuakaan siitä, mistä heidän kuulemansa jutut olivat peräisin. Muhammedin omia opetuksia oli todennäköisesti jäänyt jäljelle, mutta ne olivat ajalta, jolloin juutalaiset ja arabit olivat vielä kavereita. Nyt asiat olivat muuttuneet, ja Muhammedin aineisto oli korjattava siltäkin osin.
Nimeä Muhammed ei esiinny ennen vuotta 690 kirjoitetuissa, meille säilyneissä teksteissä. Koraanista kuulemme ensimmäistä kertaa vasta 750-luvulla. Muslimien oppineet väittävät kuitenkin, että koraani on Muhammedin 610-632 Jumalalta vastaanottamien sanomien kootut teokset, jotka Zaid ibn Thabit tarkisti Muhammedin kolmannen seuraajan, Uthmanin johdolla noin vuonna 650. Uthmanin koraanin pitäisi siis olla nykyisin käytössä olevan koraanin kanssa yhteneväinen.
Vanhin säilynyt koraanin on Sanaasta, Jemenistä vuonna 1972 löydetty teksti. Sen tutkimistuloksista ei ole vielä tietoa julkisuudessa. Muita säilyneitä koraaneja ovat Tashkentissa, Uzbekistanissa säilytettävä Samarkandin käsikirjoitus, Topkapin käsikirjoitus Istanbulissa ja Lontoossa, British Libraryssä säilytettävä käsikirjoitus. Näistä kolmesta viimeksimainittu on vanhin, joskus 700-luvun lopulla syntynyt, joten sekään ei selvitä, millainen alkuperäinen koraani oli. Hadith-kirjallisuus nimittäin antaa aihetta olettaa, että koraania täydennettiin aina, kun aihetta tuli.
Koraani ilmoittaa olevansa kaikkien kirjojen äiti. Todellisuus on kuitenkin paljon maanläheisempi. Kirja on sekava kokoelma kehnompaa babylonialaista tarinakirjallisuutta. Sen kansien sisältä löytyy osia Jonathan ben Uzziahin Targumista, Rabbi Eleazarin kirjasta, Jerusalemin Targumista, Mishna Sanhedrin 4:5. Aabraham-tarina on sekin Raamatun ulkopuolisesta lähteestä, tarkemmin Midrash Rabbah-nimisestä juutalaisesta kansansadusta, kts. Suura 21:51-71. Salomonista kertova pätkä, koraanin 27:17-44 on melko suora lainaus juutalaisesta Esterin II targumista.
Koraanin kertomukset Jeesuksen elämästä on otettu satukirjasta, jonka nimenä on "Jeesuksen Kristuksen lapsuuden evankeliumi Tuomaan mukaan". Koraani kertoo myös, että Jeesus osasi puhua jo kätkyessä. Tämä satu on kulkeutunut Arabiaan Egyptistä, jossa sitä levitettiin "Jeesuksen Kristuksen lapsuuden ensimmäisessä evankeliumissa".
Helvetin kuvauksessa Koraanin kirjoittaja on uskonut Efraim Syyrialaisen asiantuntemukseen, mutta muslimien paratiisi on persialaista mallia.
Googin ja Maagogin maan vastaisella rajalla on rautaportti pidättelemässä tuomiopäivän enkeleitä. Tämä satu on Aleksanteri "Suuren" sotaretken tulosta, ja kiertää maailmaa monessa eri muodossa. Aleksanteri "Suuri" esiintyy koraanissa nimellä Zul Qarnain - kaksisarvinen. Koraanin kertomukset ovat vain lainaa aiemmista saduista, joita niin juutalaiset kuin kirkollisetkin levittivät.
Jerusalemin menetyksen jälkeen juutalaisten hengellisiksi keskuksiksi tulivat Pumbedita ja Susa. Babylonian Talmud valmistui noin vuonna 600 juuri ennen islamin syntyä. Arabit tunsivat kauhunomaista kunnioitusta hurskaanoloisia rabbeja kohtaan, ja omaksuivat juutalaisen saivartelun ilman kritiikkiä. Talmudin loputtomat sadut, saivartelut ja tarinat tulivat myös arabien omaisuudeksi.
Babylonia oli paitsi juutalaisen kulttuurin, myös syyrialaisen kristikunnan keskus. Arabian niemimaalla, Syyrian ja Babylonian eteläpuolella asuvista arabeista osa oli omaksunut kristinuskon ja osa kääntynyt juutalaisuuteen, kun alkoi tapahtumasarja, jonka kulku on ollut arvoitus aina viime päiviin asti. Vielä nytkin on tämän tapahtumasarjan yksityiskohdat selvittämättä, mutta Islamin synnyn pääkohdat ovat tutkijoille viime vuosikymmeninä selvinneet.
Hizra - Arabien ja juutalaisten yhteinen exodus
Aabrahamilla oli kaksi poikaa, arabien ja israelilaisten esi-isät Ismael ja Iisak. Riitaisat pojat olivat vihoitelleet toisilleen pari tuhatta vuotta, mutta Jerusalemin hävityksen jälkeen 70-luvulla oltiin taas lähtöruudussa: Iisakin jälkeläiset oli ajettu Israelista Arabian hikisen niemimaan syrjäisiin kyliin Ismaelin heimon luo. Pian he saivat seurakseen myös Jeesuksen seuraajat.
Juutalaisten päässä syntyi ajatus palata takaisin Israeliin. He saivat mukaansa joukon juutalaisuuteen kääntyneitä arabeja ja Jerusalem vapautettiin 640. Paikalle, jossa Aabrahamia oli koeteltu, rakennettiin uusi Jerusalemin temppeli vuonna 691, joka Suomessa tunnetaan kalliomoskeijan nimellä.
Kalliomoskeija (vrt. engl. "Dome on the Rock") ei ole mikään moskeija, vaan kahdeksankulmainen pyhättö, jolta puuttuu julkisivu, qibla. Sen kahdeksan sivua olivat samanlaiset joka suuntaan, ja sitä kohti kumartuivat rukoilemaan kaikki maailman juutalais-arabialaisen yhteisön alamaiset kaikista maista Atlantin rannikolta Intiaan asti.
Uusi välirikko
Ismaelin ja Iisakin jälkeläisten yhteisymmärrys ei jäänyt pitkäikäiseksi. Arabien johtajat riitautuivat juutalaisten kanssa, ryhtyivät puhdistamaan rivejään ja kirjoittamaan uusia. Oli selvää, että riidan jälkeen juutalaisten pyhät kirjoitukset ja kristittyjen Uusi Testamentti eivät enää soveltuneet arabialaisen uskonnon käyttöön, eivät ainakaan sellaisinaan. Myös keskuspyhäkön paikkaa oli muutettava.
Keskuspyhäkön uudeksi arabit valitsivat ulkomaailmalle täysin tuntemattoman pikkukaupungin Arabian niemimaan keskeltä. Rukoushuoneet, joita oli ehditty rakentaa eri puolille maailmaa, oli hävitettävä, koska ne oli suunnattu kohti Jerusalemia. Käskyä ei kuitenkaan kaikin osin noudatettu, ja siksi vanhimpien moskeijoiden julkisivut osoittavat kohti Jerusalemin kalliotemppeliä.
Välirikon jälkeen yksipuolisesti arabialaiseksi muuttunut liike tarvitsi uudet johtotähdet. Sotaretkien alkuaikojen johtaja Muhammed kelpasi hyvin, ongelmana oli vain, että 700-luvun alussa hänestä ei enää tiedetty juuri mitään. Liikkeen johtajat aloittivat muistitiedon keräämisen, ja ensimmäisenä syntyivät tarinat (arab. "maghazi") Muhammedin sotaretkistä. Näissä tarinoissa Muhammedia ei vielä kunnioiteta profeettana.
Muhammedin elämäkertoja (arab. "sira") alkoi ilmestyä noin 150 vuotta miehen kuoleman jälkeen ja samoihin aikoihin alkoi liikkeen alkuaikoja koskevan muistitiedon kerääminen. Kun arabialaisten kertojien muistitieto (arab. "hadith") oli saatettu kirjalliseen muotoon, huomattiin, että sitä oli aivan liian paljon ja että se oli aivan liian ristiriitaista ollakseen totta. Se täytyi käsitellä uudelleen. Muokatusta aineistosta syntyi kuusi versiota, niistä tärkein on al-Bukharin (k. 870) keräämä hadith-aineisto.
Koraani
Muhammedia koskevan aineiston kerääminen oli aloitettu aivan liian myöhään; se mitä oli jäljellä, oli aivan liian epäluotettavaa. Paikalliset sadunkertojat olivat ottaneet asian haltuunsa ja tosiasioiden erottaminen kertojakykyjen luomasta informaatiotulvasta oli jo mahdotonta. Mutta vielä huonommin oli liikkeen ideologisen perustan laita. Erämaan pojilla ei ollut hajuakaan siitä, mistä heidän kuulemansa jutut olivat peräisin. Muhammedin omia opetuksia oli todennäköisesti jäänyt jäljelle, mutta ne olivat ajalta, jolloin juutalaiset ja arabit olivat vielä kavereita. Nyt asiat olivat muuttuneet, ja Muhammedin aineisto oli korjattava siltäkin osin.
Nimeä Muhammed ei esiinny ennen vuotta 690 kirjoitetuissa, meille säilyneissä teksteissä. Koraanista kuulemme ensimmäistä kertaa vasta 750-luvulla. Muslimien oppineet väittävät kuitenkin, että koraani on Muhammedin 610-632 Jumalalta vastaanottamien sanomien kootut teokset, jotka Zaid ibn Thabit tarkisti Muhammedin kolmannen seuraajan, Uthmanin johdolla noin vuonna 650. Uthmanin koraanin pitäisi siis olla nykyisin käytössä olevan koraanin kanssa yhteneväinen.
Vanhin säilynyt koraanin on Sanaasta, Jemenistä vuonna 1972 löydetty teksti. Sen tutkimistuloksista ei ole vielä tietoa julkisuudessa. Muita säilyneitä koraaneja ovat Tashkentissa, Uzbekistanissa säilytettävä Samarkandin käsikirjoitus, Topkapin käsikirjoitus Istanbulissa ja Lontoossa, British Libraryssä säilytettävä käsikirjoitus. Näistä kolmesta viimeksimainittu on vanhin, joskus 700-luvun lopulla syntynyt, joten sekään ei selvitä, millainen alkuperäinen koraani oli. Hadith-kirjallisuus nimittäin antaa aihetta olettaa, että koraania täydennettiin aina, kun aihetta tuli.
Koraani ilmoittaa olevansa kaikkien kirjojen äiti. Todellisuus on kuitenkin paljon maanläheisempi. Kirja on sekava kokoelma kehnompaa babylonialaista tarinakirjallisuutta. Sen kansien sisältä löytyy osia Jonathan ben Uzziahin Targumista, Rabbi Eleazarin kirjasta, Jerusalemin Targumista, Mishna Sanhedrin 4:5. Aabraham-tarina on sekin Raamatun ulkopuolisesta lähteestä, tarkemmin Midrash Rabbah-nimisestä juutalaisesta kansansadusta, kts. Suura 21:51-71. Salomonista kertova pätkä, koraanin 27:17-44 on melko suora lainaus juutalaisesta Esterin II targumista.
Koraanin kertomukset Jeesuksen elämästä on otettu satukirjasta, jonka nimenä on "Jeesuksen Kristuksen lapsuuden evankeliumi Tuomaan mukaan". Koraani kertoo myös, että Jeesus osasi puhua jo kätkyessä. Tämä satu on kulkeutunut Arabiaan Egyptistä, jossa sitä levitettiin "Jeesuksen Kristuksen lapsuuden ensimmäisessä evankeliumissa".
Helvetin kuvauksessa Koraanin kirjoittaja on uskonut Efraim Syyrialaisen asiantuntemukseen, mutta muslimien paratiisi on persialaista mallia.
Googin ja Maagogin maan vastaisella rajalla on rautaportti pidättelemässä tuomiopäivän enkeleitä. Tämä satu on Aleksanteri "Suuren" sotaretken tulosta, ja kiertää maailmaa monessa eri muodossa. Aleksanteri "Suuri" esiintyy koraanissa nimellä Zul Qarnain - kaksisarvinen. Koraanin kertomukset ovat vain lainaa aiemmista saduista, joita niin juutalaiset kuin kirkollisetkin levittivät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suur kiitos tietoiskusta ! :)
http://kotisivu.dnainternet.fi/poeysti/katsaus.htm
http://kotisivu.dnainternet.fi/poeysti/
vielä suurkiitos linkeistä!
Saisinko kysyä mistä sait nämä tiedot Islamin synnystä???Vai kirjoititko omasta päästä?? enpä usko. Kuitenkin jokaisella on oma sananvapaus ja mielepide. Mun mielesta tämä sinun kirjoitus on yhden tai monen ihmisen mielipide islam uskonnon synnystä. Olen pahoillani ettei monet ihimiset tiedä Islamista paljon mitään,ja uskovat esim. Bobon kirjoitukseen. Mielestäni ei ole hyvä tapa, puhua asiasta tai kirjoittaa, mistä ei ole varma. Kannattaa etsiä hyviä, totuuden läheisiä lähteitä, sen jälkeen tehdä johtopäätöös ja laittaa toisille luettavaksi. Jos haluat tietää Islam uskonnosta lisää, tämä olisi hyvä sivu: www.islamopas.com