Mitenkähän saisin emännän vakuutettua siitä, että kaksi kissaa olisi parempi kuin yksi? Hän kun ei millään halua toista kissa koska luulee kahdessa kissassa olevan paljon enemmän vaivaa. Olen puhunut asiasta, että olisi kaikkien osapuolien kannalta helpompaa jos kissallamme olisi leikkikaveri, varsinkin kun se on niin paljon yksin.
Olisiko jotain linkkiä tai artikkeliä jota voisin näyttää vai mikä nyt neuvoksi?
Olisiko jotain linkkiä tai artikkeliä jota voisin näyttää vai mikä nyt neuvoksi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meillä on ollut nyt 2 viikkoa 2 kissanpantua.Mun piti ensin ottaa yx,mutta ilmoituksessa luki,et mieluummin toisen eläimen kaveriksi myisi kissanpennun ja sanoin,et voin ottaa kyllä 2 pentua.Hain ne yli 100 km:n päästä ja maksoin vielä 10€/kpl ja ihan maatiaiskissoja ovat,mut luonteeltaan niin erilaisia,toinen on sylivauva ja toinen villimpi,ei paljon sylissä viihdy,he ovat siskokset.Ei niissä ole sen enempää hoitamista ja on kiva katsella,kun ne painii keskenään ja nuolee toisiaan ja nukkuu kylki kyljessä:)
Mieheni oli vastaan,et eikö yx nyt riittäisi,mut kyl hän nyt iloiten katselee niiden temmellystä.Minkä ikäinen kissa teillä on ennestään,pennunko olisitte ottamassa?
Niin mulla on yksi kissa, ja olemme molemmat vuorotöissä. Ei ole ollut mimmosiakaan vaikeuksia,
Misse kun on ulko/sisäkossa, Tehtiin sille terassille tyröksieristetty koppi(niin kuin ois koira)sinne se menee ootteleen meidän kotiin tuloa jos on jäänyt ulos. Pakkasilla ei sitä ulos päästetä jos molemmat ollaan täissä, hyvin on onnellinen yksikseen sisälläkin . on niin kiltti et ei revi eikä tarpeitaankaan tee kun hiekkalaatikkoonsa.
Kaveria sille aattelin ittekkin,mutta Misse on jo 2.5v niin on jo tottunut oleen ainut "vaua".
Siks toisekseen kaupanruualle tottunut kissa ei kuiteskaan oo ihan "halpa",vaikka tääkin kissa hiirestää mut tuo ne vaan näytille syö sit kaupan herkkuja vaan.ja onneton ei tarpeitaan tee ulos talvella, hiekkaakin siis menee..jos ois 2 niin oi voi.
Kissa ihminen olen mutta se on itte harkittava montako niitä ottaa..
Kyllä minä ainakin olen sitä mieltä että kissa tarvitsee kaverin jos joutuu aina viikot olemaan päivisin yksin.! Tästä on ihan henkilökohtaisesti koettu tarina:
Ensimmäinen kissamme oli kaksi vuotiaaksi asti yksin emmekä olleet ajatelleet sen olevan yksinäinen, sillä se vaikutti olevan luonteeltaan sellainen "erakko", joka on tottunut olemaan ja haluaakin olla yksin.(Se oli siis joka päivä varhaisesta aamusta klo 7-8 iltaan klo 16-17 yksin.) Asiat eivät kuitenkaan olleet sitä miltä ne päällisin puolin aluksi näyttivät..
Harkitessamme toista kissaa muodostui aluksi kompastuskiveksi juuri epäilys siitä että vanhempi kissamme ei hyväksy uutta tulokasta. Kysyimme toki omistajalta etukäteen ennen kissan hankkimista (hän oli tuttu, aiempi kissamme oli otettu samasta paikasta) että onhan meillä mahdollisuus tuoda pentu takaisin jos vanhempi kissamme ei millään hyväksy sitä.
Parisen viikkoa kissamme murisi pennulle (joka ei ollut huomaavinaankaan.!) ja vetäytyi korkeille paikoille "piiloon", minne pentu ei päässyt. Sen jälkeen vanhempi kissamme alkoi pikku hiljaa mutta varmasti hyväksyä uuden tulokkaan kaverikseen.
Kissojen alkuvaikeus saattoi johtua myös niiden erilaisesta luonteesta, kissat ovat nimittäin kuin yö ja päivä. Vanhempi kissamme on hyvin arka ja harkitsevainen luonteeltaan. Nuorempi taas oli pennusta pitäen erittäin rohkea, utelias ja itsenäinen (ei ollut moksiskaan ison kissan murinasta ja syrjinnästä.!).
Nykyään kissat tulevat äärimmäisen hyvin toimeen keskenään ja olemme vasta jälkeenpäin huomanneet kuinka masentunut ja yksinäinen vanhempi kissamme tosiaan oli ennen ollessaan yksin. Nykyään kun palaamme kotiin, ovat matot usein rullalla kissojen yhteisten leikkien jäljiltä ja ne nukkuvat kylki kyljessä tyytyväisinä =) Vanhempi kissamme on selvästi elämäniloisempi kuin yksinään ja se on myös muuttunut luonteeltaan rohkeamman kissan rinnalla. Se ei enää juokse sängyn alle maha maata laahaten kun meille saapuu vieraita, vaan pysyy näkösällä ja antaa joskus vieraiden silittääkin hieman. Se jopa makoilee avarilla paikoilla rennosti, mitä se ei yksin ollessaan koskaan tehnyt. Se nukkuikin aina sellaisissa asennoissa joista pystyi nopeasti pakenemaan. Rohkeampi kissa on tässäkin rohkaissut sitä, sillä se kyllä makaa missä tahansa selällään tassut osoittaen jokaiseen ilmansuuntaan eikä pelkää ketään eikä mitään.. :)
Tästä yhteiselosta pakko ihan laittaa pari kuvaa näytille kun nyt tuli muisteltua tuota alkuajan vaikeutta..eipä enää uskoisi..;) Voi keskustelun aloittajakin näyttää vaimolleen todisteita :D
http://photobucket.com/albums/d169/SpaceCat_101/kisut/?action=view¤t=Kisut_halivat.jpg
http://photobucket.com/albums/d169/SpaceCat_101/kisut/?action=view¤t=Torkkuvat_kisut.jpg
Voithan vaikka näyttää täältä jotain asiallisia keskusteluita hänelle.
Mutta todellakin: minulla on tällä hetkellä 3½ ja 4kk ikäiset tyttöpennut, eivät ole sisaruksia. Tulivat melkeinpä alusta alkaen aivan loistavasti toimeen. Vähän aikaa oli kolmaskin, mutta kissa ei oikein meille sopinut. Kahdesta kissasta ei ole sen enempää vaivaa kuin yhdestäkään.
Minä olen päivät koulussa, ja kissat ovat keskenään kotona. Niillä on sillä aikaa seuraa toisistaan, ja toki olen niille järjestänyt virikkeitä. Koskaan ne eivät ole järjestäneet jotain todellista katastrofia poissa ollessani, eli kissat eivät osaa tehdä pahojaan yhdessä, vaan enemmänkin yksin mieltä osoittaakseen ja tekemistä keksiäkseen (ellei sitä ole muuten järjestetty tarpeeksi).
Ruokaa kuluu tietysti noin kaksinkertainen määrä, mutta sopivalla ruokinnalla kustannukset eivät ole päätähuimaavat. Kannattaa ostaa laadukkaita ruokia, minulla on nyt kestänyt 200g ruokaa noilla kahdella kissalla kohta 5 päivää. Lisäksi lihaa. Hiekkalaatikoita on kaksi, mutta näyttää riittävän kun kerran kuukaudessa tyhjentää hiekat kokonaan jos välillä aina lisäilee.
Hoitaminen ei ole kaksinkertainen urakka, elleivät kissat ole pitkäkarvaisia. Niiden kanssa ei tarvitse välttämättä leikkiä juuri ollenkaan, sillä ne yleensä ainakin pentuina leikkivät keskenään. Ulkoillakin voi molempien kanssa yhtä aikaa valjaissa, jos mahdollista. Minä ulkoilutan erikseen, mutta näin talvella siihen ei mene kuin 20min päivässä. Kesällä kun ovat isompia, hommaan toiset valjaat ja vien yhdessä pidemmäksi aikaa ulos.
Ottakaa ihmeessä kaksi kissaa! Vaimosikin tulee vielä huomaamaan kuinka onnellinen kissa on kun sillä on lajitoveri. Ja niiden puuhia on mukava seurata vierestä.
ensinnäkin kun on kaveri niin ei tule pitkästymään yksin eikä sitten itse tarvitse olla koko aikaa leikittämässä sitä, ja varsinkin jos joutuu paljon olemaan yksin. eikä kahden hoitaminen yhtään sen rankempaa ole kuin yhden. mukavaahan se on katsella kun yhdessä touhuuvat ja temmeltäävät. meillä alunperin että 2kissaa ehdottomasti, kolmannen kanssa oli jo tiukempi keskustelu, mutta oikeus voitti:). siinä missä 2, menee jo kolmaskin:).
Niin mulla on itsekkäni kissa ja nyt on ollut tyttäreni 2 kissaa kaksiviikkoa hoisossa..eli
3 kissaa, ja mulla on aika iso hiekkalaatikko niille
ja se pitää tyhjentää joka päivä ja kerran 2 viikossa pitää vaihtaa ia pestä koko laatikko,
Tai niin minä teen et eivät sit mielen osoitujsesta pasko muualle, eivät nämä oo viel niin tehneet,
mutta aatteles ittekkin vaik mökin ulkohuussia..jos sitä ei tyhjennä sillon tällön ittekkin menisit "nurkan taa"
Mulla on 2 norjalaista metsäkissaa ja 1 tavallinen
aika vilskettä välillä, kivoja ovat, karvaa niistä lähtee "tuppoina" siitä tavallisesta normaalisti..
Ruokaa menee hiekkaa menee, mutta ne on söpöjä
mitään niistä en antais pois kaikki sisäkissöja.
Kiipeilypuu katosta lattiaan lisäksi rääpimapuu,
hyvin on pärjäilty jo 3 vuotta ilman mitään isompii vahinkoja ja ne on päikseen kotona kun ollaan töissä,minusta tuntuukin et nukkuvat kun ollaan poi ja sit se "rumba" alkaa kun tullaan kotiin. Mutta tykkään kissoista, ja jopa mun mieskin on alkanut sanoo itteensä niille "isiks"
vaikka alussa oli niitä vastaan.
Niin siks toisekseen maksoin noista 2`s 100 e kappale
Ostin Helsingin läheltä
Luulisi että ns. murrosikä mikä tulee puolivuotiaana, menisi helpommin kun on 2 kisua,
voivat leikkiä toistensa kanssa.
2 kissaa voi jättää pidemmäksi aikaa yksin kuin yhden. Toki oltava hiekkaa, vettä ja ruokaa (kuivaruoka säilyy).
Kauanko kestää kun vanhuskissa tottuu uuteen tulokkaaseen (pentuun)?
Pitääkö minun vahtia heitä kokoajan, voiko vanha murjoa pikkuista tai syödä sen ruoat? Varmasti on aluksi mustis pennusta.
Meillä on neljä kissaa, kaikki eri aikaa otettuja. Ei meillä mennyt aina kun noin viikko, jonka jälkeen kissat jo nukkuivat vierekkäin. Kannattaa antaa tutustua rauhassa, eikä väkisin viedä toisen kissan luokse. Ensimmäisenä päivänä niitä hieman vahdin, mutta toisena päivänä olen voinut jättää ne jo keskenään. Ei meillä kukaan ole uusien kissojen kimppuun hyökännyt, ennemmin sitten pysyneet kaukana ja välillä käyneet haistelemassa. Tietysti myöhemmin kokeilevat varmasti kuka on pomo, mutta se kuuluu asiaan. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että kaksi kissaa kannattaa ottaa. Jos otetaan samaan aikaan, tottuvat luultavasti toisiinsakin nopeammin.
MUlla on 8 vuotta vanha kolli,eka kertaa kun otin hoitoon kaverin sisäkissan kolli /ulko sisä kissä
niin aattelin et nyt se mun kissa otti nokkiinsa kun ei vuorokauteen kotiin herraa kuulunut,sit tuli sisälle ja sähis ja muris sille tulokkaalle mut aatteli varmaankin et se jää niin antoi periksi ja muutaman päivän päästä jo nukkuivat samalla sohvalla.
että miltä tuntuis itse olla yksin... ilman sinua.. päivät pitkät. Se on melkein eläinrääkkäystä pitää yhtä kissaa. Ok. Jos on vaikka koira kaverina niin sitten ok.
Meillä siis tosiaan on jo tämä yksi kissa. n. puolivuotias ja murrosikä menossa. Kyse ei kuitenkaan minulle ole siitä, että kaksin olisi helpompaa minulle hoitaa, vaan haluaisin, että kissani olisi onnellinen ja siten myös me olisimme onnellisia. Valitettavasti kissamme on nyt suunnilleen 7-8 tuntia päivittäin yksin kotona.
Haluaisin tarjota kissalleni mahdollisimman onnelliset oltavat ja hyvän olon. Kuinka hyvin tämä onnistuu ilman toista kissaa? Oletteko sitä mieltä, että pärjää hyvin yksinäänkin?
Yksinäinen kissa on aika onneton näky. Hoitokin on huomattavasti helpompaa, kun kissoja on enemmän. Kissat leikkivät keskenään, jolloin ei tarvitse itse olla koko ajan keksimässä uusia virikkeitä ja leikittämässä. Kissa virkistyy silmissä, kun se saa kaverin (tietenkin vasta totutusajan jälkeen). Ihminen ei voi koskaan korvata millekään eläimelle lajitoveria.
Kaksi kissaa menee siinä missä yksikin (ja kaksi siinä missä 6 jne..). Sanoisin, että vasta kolmannesta kissasta alkaa olla enemmän vaivaa kuin yhdestä. Hiekan ja ruuan kulutus ei kasva paljoakaan, eivätkä edes eläinlääkärikulut välttämättä kaksinkertaistu, kun saa alennusta viedessään useamman kerralla.
Tulikin tuo viesti tuonne väärään väliin niin laitan tähän uudestaan että viestiketjunaloittaja varmasti hoksaa.. =)
Kyllä minä ainakin olen sitä mieltä että kissa tarvitsee kaverin jos joutuu aina viikot olemaan päivisin yksin.! Tästä on ihan henkilökohtaisesti koettu tarina:
Ensimmäinen kissamme oli kaksi vuotiaaksi asti yksin emmekä olleet ajatelleet sen olevan yksinäinen, sillä se vaikutti olevan luonteeltaan sellainen "erakko", joka on tottunut olemaan ja haluaakin olla yksin.(Se oli siis joka päivä varhaisesta aamusta klo 7-8 iltaan klo 16-17 yksin.) Asiat eivät kuitenkaan olleet sitä miltä ne päällisin puolin aluksi näyttivät..
Harkitessamme toista kissaa muodostui aluksi kompastuskiveksi juuri epäilys siitä että vanhempi kissamme ei hyväksy uutta tulokasta. Kysyimme toki omistajalta etukäteen ennen kissan hankkimista (hän oli tuttu, aiempi kissamme oli otettu samasta paikasta) että onhan meillä mahdollisuus tuoda pentu takaisin jos vanhempi kissamme ei millään hyväksy sitä.
Parisen viikkoa kissamme murisi pennulle (joka ei ollut huomaavinaankaan.!) ja vetäytyi korkeille paikoille "piiloon", minne pentu ei päässyt. Sen jälkeen vanhempi kissamme alkoi pikku hiljaa mutta varmasti hyväksyä uuden tulokkaan kaverikseen.
Kissojen alkuvaikeus saattoi johtua myös niiden erilaisesta luonteesta, kissat ovat nimittäin kuin yö ja päivä. Vanhempi kissamme on hyvin arka ja harkitsevainen luonteeltaan. Nuorempi taas oli pennusta pitäen erittäin rohkea, utelias ja itsenäinen (ei ollut moksiskaan ison kissan murinasta ja syrjinnästä.!).
Nykyään kissat tulevat äärimmäisen hyvin toimeen keskenään ja olemme vasta jälkeenpäin huomanneet kuinka masentunut ja yksinäinen vanhempi kissamme tosiaan oli ennen ollessaan yksin. Nykyään kun palaamme kotiin, ovat matot usein rullalla kissojen yhteisten leikkien jäljiltä ja ne nukkuvat kylki kyljessä tyytyväisinä =) Vanhempi kissamme on selvästi elämäniloisempi kuin yksinään ja se on myös muuttunut luonteeltaan rohkeamman kissan rinnalla. Se ei enää juokse sängyn alle maha maata laahaten kun meille saapuu vieraita, vaan pysyy näkösällä ja antaa joskus vieraiden silittääkin hieman. Se jopa makoilee avarilla paikoilla rennosti, mitä se ei yksin ollessaan koskaan tehnyt. Se nukkuikin aina sellaisissa asennoissa joista pystyi nopeasti pakenemaan. Rohkeampi kissa on tässäkin rohkaissut sitä, sillä se kyllä makaa missä tahansa selällään tassut osoittaen jokaiseen ilmansuuntaan eikä pelkää ketään eikä mitään.. :)
me otettiin miehen kanssa just puolivuotiaalle tyttökisulle toinen 3kk vanha kissanpentu kaveriksi. Itseäkin hieman jännitti, että mitä tästä tulee, mutta jo toisena päivänä ne olivat mitä parhaat kaverit. Kannattaa todellakin ottaa!! Tietysti kakkoja joutuu siivoamaan tuplasti useammin, mutta muuten ei ylimääräistä vaivaa koidu. Ja vaikka koituisikin, niin se ei haittaa, kun palkintona on se, että saa katsella kahden kissan nauttivan toistensa seurasta. Miten ihania ne on kun ensin ajetaan toisia takaa, sitten syödään yhdessä, kunnes mennään nukkumaan vieretysten ja miten ne peseekään toisia ja huolehtii toisistaan!! =) eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa kotoa lähtiessä, on melkein eläinrääkkäystä jättää kissa yksin päiviksi. Ne antavat niin paljon, vaimosi ei tule kyllä katumaan, jos toisen pipanan ottaa=) Meillä oli nimittäin mieheni kanssa sama juttu. Mutta sain hänet ylipuhuttua ja nyt hän on ihan myyty! =)