Jatkuu...
Minun tuli pysäyttää hänet, joka viattomia riistää, joka kuolemaa hauduttaa, Tuohoja, palautan sinut sinne, missä sinun tulisi olla.
Luku 4: Kohtaaminen
Minä vaistosin hänen olemuksensa jo ennen kirkosta poistumista, hän oli siellä, hän olisi voinut tuhota minut jo siellä, hän on liian katkera tuhotakseen minut ilman, että minä tietäisin syytä, arvelin.
Kohtalo oli tehnyt tehtävänsä ja antanut Tuhoajalle tuntuvan etumatkan, mutta tässä pelissä sillä ei olisi mitään väliä.
seurasin tuota tunnetta suoraa Toijalan satamaan, hisoria toistaa itseään, ajattelin mielessäni.
Kävelin loppumatkan hiljaa, jotta olisin täydessä valmiudessa lopun aikaan.
Yhtäkkiä metsästä juoksikin minua kohti tuttu hahmo, tuttu hahmo Jonille, tuttu hahmo Suojelijalle, se oli Matti, Tuhoaja, kädessään sytisten palava miekka, joka yritti iskeä minua vatsaan.
Nostin jo ajoissa oman miekkani turvaksi, joten Matti ei saanut kunnon iskua aikaiseksi.
Vastasin iskuun äkäisellä lyönnillä vasemmalta puolelta, josta Matti taas selviytyi ottamalla askeleen taakse. Hän nosti kätensä ja lähetti sormuksestaan sinisen salaman kohti minua. Nostin miekkani nopeasti sähkön tielle, jolloin se hajosi ilmaan.
"De ja vu." sanoo Matti, minä en jää kuuntelemaan, vaan isken jälleen lujaa, mutta Matti tuntuu leikittelevän kanssani tyytymällä puolustamiseen.
yritin kutsua luonnonvoimia apuun, mutta keskittyminen oli mahdotonta Matin nauraessa vieressä.
Lopulta Mattin yritti jälleen käyttää kasvaneita voimiansa, mutta tälläkertaa minä olin nopeampi, ja sivalsin häntä kasvoihin, ennen kuin hän kerkisi latautua.
Matti tutki hetken kasvojaan ja lähti sitten raivoikkaaseen hyökkäykseen, hän yritti lyödä minua yläkautta, mutta minä väistin vasemmalta ja iskin Mattia lujaa selkään.
Matti kaatui eteeni, mutta hän palautui nopeasti ja ehti kadota jo ennen, kuin kerkisin sivaltaa häntä.
En lähtenyt Tuhoajan perään, koska tunsin olevani suuresti ruosteessa, vaan päätin myös vetäytyä.
Mutta pian, kohtalo kutsuu, sinua ja minua...
Minun tuli pysäyttää hänet, joka viattomia riistää, joka kuolemaa hauduttaa, Tuohoja, palautan sinut sinne, missä sinun tulisi olla.
Luku 4: Kohtaaminen
Minä vaistosin hänen olemuksensa jo ennen kirkosta poistumista, hän oli siellä, hän olisi voinut tuhota minut jo siellä, hän on liian katkera tuhotakseen minut ilman, että minä tietäisin syytä, arvelin.
Kohtalo oli tehnyt tehtävänsä ja antanut Tuhoajalle tuntuvan etumatkan, mutta tässä pelissä sillä ei olisi mitään väliä.
seurasin tuota tunnetta suoraa Toijalan satamaan, hisoria toistaa itseään, ajattelin mielessäni.
Kävelin loppumatkan hiljaa, jotta olisin täydessä valmiudessa lopun aikaan.
Yhtäkkiä metsästä juoksikin minua kohti tuttu hahmo, tuttu hahmo Jonille, tuttu hahmo Suojelijalle, se oli Matti, Tuhoaja, kädessään sytisten palava miekka, joka yritti iskeä minua vatsaan.
Nostin jo ajoissa oman miekkani turvaksi, joten Matti ei saanut kunnon iskua aikaiseksi.
Vastasin iskuun äkäisellä lyönnillä vasemmalta puolelta, josta Matti taas selviytyi ottamalla askeleen taakse. Hän nosti kätensä ja lähetti sormuksestaan sinisen salaman kohti minua. Nostin miekkani nopeasti sähkön tielle, jolloin se hajosi ilmaan.
"De ja vu." sanoo Matti, minä en jää kuuntelemaan, vaan isken jälleen lujaa, mutta Matti tuntuu leikittelevän kanssani tyytymällä puolustamiseen.
yritin kutsua luonnonvoimia apuun, mutta keskittyminen oli mahdotonta Matin nauraessa vieressä.
Lopulta Mattin yritti jälleen käyttää kasvaneita voimiansa, mutta tälläkertaa minä olin nopeampi, ja sivalsin häntä kasvoihin, ennen kuin hän kerkisi latautua.
Matti tutki hetken kasvojaan ja lähti sitten raivoikkaaseen hyökkäykseen, hän yritti lyödä minua yläkautta, mutta minä väistin vasemmalta ja iskin Mattia lujaa selkään.
Matti kaatui eteeni, mutta hän palautui nopeasti ja ehti kadota jo ennen, kuin kerkisin sivaltaa häntä.
En lähtenyt Tuhoajan perään, koska tunsin olevani suuresti ruosteessa, vaan päätin myös vetäytyä.
Mutta pian, kohtalo kutsuu, sinua ja minua...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.