mieskaveri ei kestä masennustani

Multa lopetettiin jokin aika sitten lääkitys ja varoitin miestäni jo etukäteen, että saatan olla muutamia päiviä todella kipeä ja masentunut, sekä itkuinen ja mielettömän herkkä.

Mies vakuutteli pysyvänsä rinnallani, mutta eillen hän ei enään kestänyt, kun joka pikku vastoinkäynnistä rupesin itkemään, lähes aivan syyttä.

Nyt mies sitten lähti eillen juomaan ja jätti mut yksin.
Ennen lähtöään huusi ja kairjui mulle, että "SUN ELÄMÄ ON TÄYSIN PASKAA, SUN ELÄMÄSSÄ EI OLE MITÄÄN!"

Mies on pettänyt mut, en halua häntä takaisin.

En päästänyt häntä kotiinkaan yöksi vaan laitoin turvaketjun, enkä päästä tänäänkään tai koskaan enään (asunto on mun).

Rakastan miestä koko sydämestäni, mutta mitä se sellainen rakkaus on, jos toinen ei seiso tukena vaikeina hetkinä vaan tekee siitä vaikeampaa.

Ymmärrän kyllä, että miehelläkin varmaan oli todella tuskastuttavaa katsella mua näin sairaana, mutta ei hänen olisi tarvinnut karjua mulle...

Nyt olen aivan yksi...itken vaan, enkä meinaa keksiä syytä miksi jatkaisin tätä paskaa elämää.
5592
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Tuollaiset miehet eivät olet sinun arvoisia. Sinä tarvitset kunnollisen miehen, joka oikeasti kestää sinun tilannettasi. (valitettavasti niitä ei kyllä löydy helposti)

Tarvitset ainakin ystävän jolle voit avautua ja jonka kanssa voisit yrittää unohtaa ongelmat.
Masennus on joskus kovin vakavaa ja tuollainen mies vain pahentaa sitä.

Koita pärjätä ja jutella miehesi kanssa asiasta.
Miksi lääkkeesi lopetettiin?

Äänestä

miksi lopetettiin lääkkeet????! vaikutat tosi masentuneelta. itselläni on myös mennyt kaikki miesasiat päin p:tä saman takia ja olen ollut nyt yli kolme vuotta yksin (kivaa) koska syön ennemmin lääkkeeni ja pysyn tasapainossa kuin lopetan ne jonkun tyhmän äijän takia. tidän ,että ko. lääkkeet vie seksuaaliset halut yms. mutta silti on parempi pysyä järjissään kuin vaipua synkkyyteen. ymmärrän miestäsikin koska läheinen tuntee itsensä tosi voimattomaksi tilanteessa. koita jaksaa

Äänestä

Lääkäri ei olisi millään halunnut lopettaa lääkitystä, mutta itse koin, että lääkkeistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tuntui, että elin jossain usvassa, kaikki tuntui niin epätodelliselta ja mikään ei tuottanut pahemmin iloa kuin suruakaan, olin vaan ihan turta.

Tosin nyt alkaa pikku hiljaa kaduttamaan lääkkeiden lopetus, sillä en mä tälläinkään halua elää pidempään, mut toivottavasti nää on vain vieroitusoireita ja menee muutamassa päivässä ohitse.

Se mies nukkuu nyt rapussa...toiseaalta haluaisin sen päästää sisään, mutta järki sanoo, että kun se on noin kamalan kännissä se alkaa vaan huutaa ja raivoamaan ja sitä mä en kestä.

Äänestä
  • totta, että masennuslääkkeet voivat tehdä epätodellisen olon, itse kokeilin useampia mutta minulle eivät sopineet, oli turta ja tosi väsynyt olo, elin kuin koomassa. Nyt ilman ja pirteä olo, tosin masennusta vielä on.
    Olet aivan oikeassa, että miehesi tulee tukea sinua, keskustelkaa lisää, muttei postiluukun kautta..

    Äänestä

lopettaa mieliala lääkkeiden syönti? Mielestäni sinun kannattaisi sopia miehesi kanssa asiat. Jos mitään pahempaa pettämistä ei tapahtunut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


onneton taapertaja kirjoitti:

Multa lopetettiin jokin aika sitten lääkitys ja varoitin miestäni jo etukäteen, että saatan olla muutamia päiviä todella kipeä ja masentunut, sekä itkuinen ja mielettömän herkkä.

Mies vakuutteli pysyvänsä rinnallani, mutta eillen hän ei enään kestänyt, kun joka pikku vastoinkäynnistä rupesin itkemään, lähes aivan syyttä.

Nyt mies sitten lähti eillen juomaan ja jätti mut yksin.
Ennen lähtöään huusi ja kairjui mulle, että "SUN ELÄMÄ ON TÄYSIN PASKAA, SUN ELÄMÄSSÄ EI OLE MITÄÄN!"

Mies on pettänyt mut, en halua häntä takaisin.

En päästänyt häntä kotiinkaan yöksi vaan laitoin turvaketjun, enkä päästä tänäänkään tai koskaan enään (asunto on mun).

Rakastan miestä koko sydämestäni, mutta mitä se sellainen rakkaus on, jos toinen ei seiso tukena vaikeina hetkinä vaan tekee siitä vaikeampaa.

Ymmärrän kyllä, että miehelläkin varmaan oli todella tuskastuttavaa katsella mua näin sairaana, mutta ei hänen olisi tarvinnut karjua mulle...

Nyt olen aivan yksi...itken vaan, enkä meinaa keksiä syytä miksi jatkaisin tätä paskaa elämää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu