Hukkaan heitetyt vuodet

Ainakin opit jotain.

kuin helminauhaa. Tarkastelen, ihastelen ja kun kevät koittaa tiedän että taas elän kaiken uudelleen, kuin eilisen päivän. Nämä ovat elämäni kauneimpia muistoja.

Elät nykyhetkessä, et menneisyydessä. Silloin sulla oli kivaa, joten ei mennyt hukkaan, paitsi tylsät hetket päivästä mitä ei lasketa sillä ne tulee vakiona. Eikö?

Olen itse ollut kuusi vuotta sinkkuna. Olen mies, ihan hyvännäköinen, olen jopa saanut kehuja tytöiltä..

Mutta en ota yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen, sillä koen, ettei sitä oikeaa löydy sieltä, missä liikun. Nyt 28-vuotiaana alkaa toimettomuteni painaa jo itseänikin.

Toivoisin, että olisin "katsellut ympärilleni" vähän päälle parikymppisenä, niinkuin ex-tyttöystäväni silloin kehoitti.

Aikaa toki on vieläkin, mutta jokainen "hukattu" vuosi itsesäälissä murentaa minua, ja tulen yhä epävarmemmaksi naisten suhteen.

Olen sitä mieltä, että ihmisen elinvuodet n.16-n.26 on tarkoitettu pysyvän parittelukumppanin etsimiseen, eikä nykypäivän elämänrytmillä ole siihen mahdollisuutta (useimmilla meistä).

Toivon, että jokainen tämän lukenut kellistyy tyytyväisenä rakkaansa viereen sängylle ja suutelee tätä kiitollisena rakkaudesta, jota häntä kohtaan osoitetaan.

oppinut, kaiken tekisin uudestaan. Mitään ei tapahtunut, mutta sama toivo elää.

Koskaan ei ole väärin, että on rakastanut.

Elettävä oli. Ja nyt elän sen kanssa. Hän on mennyt, ja minun kohtaloni on hyväillä häntä
mielessäni koettaen tehdä hänet todelliseksi siihen. Se on minun kohtaloni.

siellä. Ja joskus hiljaa teitään kuljen, mietin kaikkea ja vain annan tunteiden tulla.