Saanko kysyä,en tuomitakseni,syyttääkseni,mutta mikä on sinun stoorisi päihteissä?
Kirjoituksissasi on kohtia jotka kuulostaa siltä että olet käynyt (nuoruudessa)läpi rankan jutun?
Vanhempasi eivät ole ollut mukana asiassa kuin tuomitsemassa?
Mitä sinulle sitten tapahtui?
Olet kuitenkin kirjoituksissasi viestitellyt,vanhempien huonommuutta käsitellä lastensa ongelmia,vai olenko ymmärtänyt väärin?
Kirjoituksissasi on kohtia jotka kuulostaa siltä että olet käynyt (nuoruudessa)läpi rankan jutun?
Vanhempasi eivät ole ollut mukana asiassa kuin tuomitsemassa?
Mitä sinulle sitten tapahtui?
Olet kuitenkin kirjoituksissasi viestitellyt,vanhempien huonommuutta käsitellä lastensa ongelmia,vai olenko ymmärtänyt väärin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
edelleenkään ole halunnut missään vaiheessa viestittää vanhempien huonommuutta, mutta haluan vain hillitä älytöntä ylireagointia johonkin pilvenpolttoon tms. ettei kokeilijaa kohdella kuin rappionarkkaria.
Jos oikeasti kiinnostaa, kirjoita [email protected], jos ei kiinnosta niin antaa olla.
johtuuko hillintä ylireagointiin omasta kokemuksesta?luulosta?
omasta kokemuksesta. Toistetaanpa vielä:
Kun olin 13, mun äiti sai nimettömän kirjeen jossa kerrottiin että mä käytän "huumeita", edes erittelemättä mitenkään mitä ainetta. Mutsi oli sitten itkenyt ja kironnut plus penkonut mun tavarat ja lukenut päiväkirjaa, ja sitten vielä itki ja huusi mulle. Mä olin eniten järkyttynyt siitä, että ihminen jonka pitäisi olla mulle "tukipylväs", oli niin pahasti pois kontrollista. Kesti piiiiitkään että sain mutsin tajuamaan etten ole sitten ikinä edes nähnyt mitään huimeita, enkä kokeillut edes olutta tai tupakkaa...
Sitten taas vuosia myöhemmin kun olin kokeillut piriä ja mulla oli hirveä ahdistus-vainoilu-kohtaus, mä soitin faijalle joka ei suuttunut tai huutanut, ainoastaan rauhoitteli mua ja sanoi ettei kannata ottaa enää, kertoi jotain sen tuntemista piripäistä jotka on kuskattu pöpilään yms. MUTTA EI MISSÄÄN VAIHEESSA TUOMINNUT TAI MORALISOINUT. Se sai mut tuntemaan että päätös jättää poretus lopullisesti siihen on mun oma päätös, eikä jonkun ulkopuolisen auktoriteetin määräys jota haluaisi uhmata.
Ja huom huom mun faija ei millään tavalla HYVÄKSY minkään laittomien päihteiden käyttöä, ei sitten yhtään. Se vaan osaa reagoida just niinkuin pitää eikä menetä malttiaan.
Tosin kokemukseni (ikäväkyllä)pohjautuu äitinä koettuun,mutta kuitenkin,siinä olen samaa mieltä että ei tulisi syyttää ja tulla hysteeriseksi siksi että epäilee.Tukipylväänä olo tilanteessa jossa omasta lapsesta on kyse,onkin vaikeampi juttu.ihmiset tuntee niin erilailla?
Kerroit äitisi lukeneen sinun päiväkirjat?löysikö äitisi niistä mitään?Mistä perätön soitto johtui?ettekö keskustelleet asiasta lainkaan?
Rautaisia hermoja vaatiikin totuuden selvitys,itse kerroin lapselleni tietoni vasta kun asia oli jo ihan varma,mutta se varmuuden hakeminen tms:oli kyllä yksi rankemmista ajoista minulle,oli silti ehkä oikea päätös.Kysymys kuitenkin sinulle,mitä jos äitisi olisi ollut oikeassa?Eikö äidin tule kuitenkin saada näyttää tunteensa?pelkonsa?jopa tietämättömyys.Eihän nuoretkaan oikeastaan kerro kaikkea,ehkä kaunistellun tarinan.Aika harvahan lopettaa pirin ynm käytön jos isä/äiti pyytää.Se liene monesta asiasta kiinni.
Saako kysyä,miksi sitten joskus otit/käytit piriä?Oliko turhilla syytöksillä vaikutusta?Nimittäin usein kuultu on että kun syytetään kuitenkin.
1. Vaikka tuntisi mitä, ei ole tarvis suuttua ja hermostua. Se on kaikkein huonoin toimintamalli, ja pahimmillaan saa aikaan lisää kapinaa. Ymmärrän kyllä että itsehillintä voi olla aika tiukassa, mutta jos ymmärtää kokeilun ja käytön eron sekä sen, että mitä todennäköisimmin tilanne ei tule kehittymään vakavaksi ongelmaksi, voi olla helpompi pysyä rauhallisena. Keskustella saa, haitoista saa kertoa, saa kysellä lapsen elämästä, saa kertoa mitä tietää mutta suuttuminen on turhaa ja sen paljastaminen että on kaivellut lapsen tavaroita ja lukenut päiväkirjaa, on idioottimaista.
2. Mitä löysi äippä päiväkirjasta? Tietoja mun ihastuksista ja seksifantasioista, ja olen yhä edelleen äärimmäisen katkera siitä ettei edes päiväkirja ollut pyhä ja salainen paikka, johon voi tunnustaa tekonsa ilman että tarvitsee pelätä mitään.
3. Jos äiti olisi ollut oikeassa... Olisin toivonut että hän olisi reagoinut kuten isäni olisi tehnyt siinä tilanteessa. Pysynyt rauhallisena ja osannut keskustella, ja muistanut että mä olen myös ihminen jolla on ihmisarvo ja oma yksityinen reviiri. Se tiedon urkkiminen sitten olisi tapahtunut tuota reviiriä kunnioittaen, niin että olisi luotu sellainen luottamus ja yhteys, että mä olisin voinut kertoa asioistani pelkäämättä suuttumista tai rangaistusta.
Miten ihmeessä lapsi voisi tunnustaa töppäykensä vanhemmilleen, jos vanhempi järkyttyisi ihan totaalisesti ja vielä laittaisi lapsen kotiarestiin? On paljon hedelmällisempää pitää itsensä sellaisena luotettavana ja fiksuna tyyppinä, jonka sanaan uskaltaa luottaa, joka ei kerro asioita eteenpäin ja joka auttaa kun on tarvis.
Suosittelen lukemaan John Grayn kirjan Mars ja venus vanhempina. Se vastaa hyvin noihin sun kysymyksiin.
4. Sanot että harva lopettaa pirin käytön pyynnöstä. Sanohan, onko silti parempi että vanhempi on tilanteesta tietoinen ja voi neuvoillaan ohjata lasta oikeaan suuntaan, kuin viedä mukula pakkohoitoon, josta vapauduttuaan se jatkaa pirin kiskomista? Tiedän yhden tällaisen tapauksen (mun isän avovaimon työkaverin lapsi...)
5. Miksi otin piriä? a) halusin tietää miten se vaikuttaa, kun kannabiksen kokeilun vuoksi olin lakannut pitämästä hUUmeita kauheina demoneina jotka nappaavat lonkeroillaan kiinni ja tappavat kerrasta, b) koska tuttu diileri tarjosi ilmaiseksi ja piti vielä pitkät mainospuheet.
Mua oltiin kerran aiemmin syytetty pirin käytöstä turhan takia, poliisin toimesta. Sen syytöksen kuittasin nauramalla. Kukaan ei olisi voinut todistaa mun käyttäneen, koska en ollut käyttänyt. Ei ollut mitään pelättävää. Enpä usko että tuolla oli vaikutusta.
Joka tapauksessa piri ei anna sitä mitä päihteeltä haluan. Ei myöskään alkoholi. Lähinnä kannabis, mutten koe oikeastan mitään tarvetta päihtyä.
Tää on Päihdelinkin Sauna-palstalta:
Miffy
Vahvasti panostava
Jäsen # 1304
Lähetetty 13-09-2002 18:36
--------------------------------------------------------------------------------
Olen kannabiksen suuri ystävä.
ja kertoisit myös asiayhteyden. Tuossa keskustelussa oli kyse siitä minkä aineen vaikutuksista kukin pitää, ja mä pidän hyvin paljon pilvessä olosta. En silti ole aikoihin enää sitä harrastanut.
Inhottaa kun joku irroittaa yhden lauseen jostakin jutusta ja saa sen kuulostamaan ihan toiselta....
Siinä samassa pätkässä oli myös lueteltu aineet joita olen kokeillut ja joista en tykkää.
Olet kannabiksen ystävä. Onko se väärin? Miten asiayhteys tuohon lauseeseen vaikuttaa? Joko olet kannbiksen ystävä tai et ole. Jos olet mitä pahaa siinä on? Miksi se sinusta kuulostaa muulta kuin mitä sen lauseen sisältö on?
Olenko ilkeä?
vaan lähinnä typerä.
Kun sanoo "kannabiksen ystävä" se kuulostaa siltä että polttelisi säännöllisesti. Ehei, siitä ei ole kyse vaikka haluat sen vaikutelman antaa.
Onko jotain pahaa siinä että pitää kannabiksen vaikutuksesta? Olisiko mun pitänyt inhota sitä ja nyt itkeä täällä kuinka kamala aine kannabis on ja kuinka mä en käsitä miten joku voi sitä ottaa?
kun et pidä minua ilkeänä, kun en sellainen haluaisi olla. Mutta huomaan, että, Miffy, sinä tykkäät nimitellä täällä ihmisiä typeriksi, kun he ovat eri mieltä sinun kanssasi. Ja nyt minuakin, kun tosin omasta mielestänikin takerruin pikkuseikkaan.
Sanot: "Kun sanoo 'kannabiksen ystävä' se kuulostaa siltä että polttelisi säännöllisesti. Ehei, siitä ei ole kyse vaikka haluat sen vaikutelman antaa."
Ei se siltä minusta kuulosta, vaan siltä, että sanoja on kannabiksen suuri ystävä. Laventava tulkinta on sinun omasi. Käsittääkseni olet useassakin viestissä - myös tällä forumilla -tuonut esille kannabiksen käyttähistoriasi. Siihen en puuttunut.
Ja sellaista vaikutelmaa en todellakaan ole halunnut antaa, vaan tiivistää ehkä hieman ironisella tavalla tällä lainauksella Miffyn asennoitumisen kannabiskysymykseen.
Toki myönän, että toiselta forumilta lainaaminen voi olla arveluttavaa, mutta kun kyse on aivan samasta aihepiiristä, en nähnyt sitä epäeettisenä.
Ehkäpä mä ylireagoin...
Tuo sonja/jasu on vaan opettanut ettei tällä palstalla ystävällisyydellä pääse kovinkaan pitkälle. Pyydän anteeksi jos loukkasin, kuulosti vain siltä että halusit antaa musta mahd. negatiivisen kuvan...