Olen 15-vuotias ortodoksi, ja ensikesänä olisi kai tarkoitus lähteä leirille,meneväthän kaveritkin, tosin ovat ev.lut. eli heidän on vähän pakko käydä.Ongelma vaan on siinä, etten tunne ketään ikäisiäni ortodokseja, ja leirit ovat jossain hevonkuusessa keskellä Suomea, jonne ei todellakana huvittaisi lähteä ventovieraiden kanssa.Toisaalta jos en lähde jään pois kaikesta hauskasta, jos sellaista tulee olemaan.Kaverit puhuvat innoissaan mitä kaikkea hauskaa he ovat jo tapaamisissa tehneet.
Tämän lisäksi sekä uskonnonopettajani, että pappi ovat suositelleet minua kaikenlaisiin kerhoihin yms., olenhan lapsirakas ja hyvin toisten kanssa toimeentuleva persoona.
Kuitenkaan viikon jeesustelu-leiri jossain metikössä tuntemattomien kanssa ei kiinnosta,osasyynä myös poikaystävä joka lähtisi ihan toiseen ilmansuuntaan omalle riparilleen.
Nyt tahtoisinkin mielipiteitä, miksi KANNATTAA lähteä kristinoppileirille tai miksi EI KANNATA.
Olen ihan avuttomana, ja nämä viikot olisivat otollisinta aikaa ilmoittautua mahdollisille ensikesän leireille.
Tämän lisäksi sekä uskonnonopettajani, että pappi ovat suositelleet minua kaikenlaisiin kerhoihin yms., olenhan lapsirakas ja hyvin toisten kanssa toimeentuleva persoona.
Kuitenkaan viikon jeesustelu-leiri jossain metikössä tuntemattomien kanssa ei kiinnosta,osasyynä myös poikaystävä joka lähtisi ihan toiseen ilmansuuntaan omalle riparilleen.
Nyt tahtoisinkin mielipiteitä, miksi KANNATTAA lähteä kristinoppileirille tai miksi EI KANNATA.
Olen ihan avuttomana, ja nämä viikot olisivat otollisinta aikaa ilmoittautua mahdollisille ensikesän leireille.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Leirejä on monessa eri paikassa Lällyssä eli Lopen Läyliäisten Kaunisniemessä, Puroniemessä ym. Vaikka poikaystäväsi menisi luterilaiselle leirille, ole sinä itsenäinen ja mene ortodoksiselle kriparille. Et tule katumaan. Leirillä on tosi hauskaa!
Kyllä mustakin kannattaa mennä sinne ortodoksiriparille, kyllä niihin ventovieraisiinkin äkkiä tutustuu, voit vaikka saada uusia ystäviä sieltä :)
Lisäksi sinuna harkitsisitn Prometheus-leirille menemistä, se ei nimittäin ole mikään "vastine" uskonnollisille leireille, vaan ennemminkin täydentää niitä. Protu-leirillä vietetty viikko voi muodostua tähänastisen elämäsi hienoimmaksi viikoksi, ei kannata jättää viällin mistään hinnasta! :)
Eli rohkeasti mukaan vaan, niin ortodoksiriparille kuin protullekkin, et tule katumaan!!!
Harjoittavat siellä henkistä painostusta. Pakottavat nuoria tekemään kaikkea omituista esim menemään vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa yhteissaunaan yms. Lisäksi Protuleireillä harjoitetaan voimakasta vasemmistolaista poliittista propagandaa.
Ja taas sitä protua mustamaalaa henkilö, jolla ei ole siitä mitä luultavammin mitään oikeaa tietoa. Protu on SITOUTUMATON sekä uskonnon että politiikan osalta. Yhteissaunaan ei oikeastikaan pakoteta, ellei tiimi ole erittäin törppö. Eikä mihinkään muuhunkaan kyllä pakoteta, ei sen puoleen. Ellei, kuten sanoin, tiimi ole törppö. Eikä törppöjä tiimejä pulpahda pinnalle kovin usein.
Todella älyvapaa keksintö, jolla ei ole mitään virkaa!
joista et tiedä yhtään mitään.
nuorta, jotka ovat käynneet protuleirin ja kaikkien mielestä leirit ovat olleet hyviä. Kukaan ei ole valittanut minkäänlaisesta painostuksesta tai aivopesusta.
Meillä on 50% ortodoksinen koti. Omista lapsistani toinen kävi ystävänsä kanssa protuleirin ja toinen pelasi koko kesän tietokoneella. Kumpikaan ei halunnut kristinoppileirille ilmeisesti koska sinne ei mennyt yhtään yhtään kaveria ja leiri pidettiin lähellä kotia. Molemmat olivat valiintaansa tyytyväisiä.
Leiristä hyötyminen on paljon kiinni asenteesta. Jos lähtee leirille kuten "Toinen ortodoksi" leiristä ei varmasti ole hyötyä. Ortodoksisen seurakunnan kautta tunnen muutaman kristinoppileirin opettajista ja olen vakuuttunut, että myös se on hyvä valinta. Jos valitset leirin, asenteesi määrää pitkälle onko siitä hyötyä.
Hauska kesää!
olet ortodoksi ja kirkolliset asiat eivät kiinnosta. Vai käsitinkö väärin? Miten se nyt on mahdollista?
Ortodoksisten perheiden lapset eivät välttämättä jaa vanhempiensa uskoa. Sitäpaitsi on mahdollista, että vanhemmatkin ovat N:nen polven muodollisia kristittyjä vailla syvempää vakaumusta.
Itse painin aikoinani ihan saman asian parissa, mutta päätin sitten silkasta mielenkiinnosta mennä katsomaan kriparia. Ympäristö oli kaikkea muuta kuin ylellinen, mutta tapauksena jotain järkyttävän hauskaa:Oltiin kuulemma rasavillein ryhmä monen papin miesmuistiin ja ei ne papitkaan ihan perusvakavia pappeja olleet. Siitä tulee kesällä kaheksan vuotta ja sieltä löysin monta hyvää ystävää joiden kanssa nähään. Eli mene ja koe, saat paljon kivoja muistoja. ^_^
vuotta sitten kävin itse riparin ja hauskaa oli! Vähemmän uskonnollista höpinää kuin luterilaisilla kavereilla ja pappikin pysyi läpän heitossa mukana! Kannattaa mennä! =)
Uskonnollista asiaahan sinne mennään kuuntelemaan se on tarkoitus. Sitä paitsi mikäs sen mukavampaa kun kuulla asia opetusta joka ohjaa eteenpäin uskon tiellä...
No olihan siitäki joo niitä oppitunteja, jotkut mielenkiintoisia ja jotkut ei. Ei siellä kyllä mikään käännytysmeininki ollu, puhuttiin ja päivitettiin tietoja omasta uskonnosta niin, että tietää millaiseen kirkkoon kuuluu. Eli pahempaaki olis voinu olla, mutta ei ollu. :)
Minulla oli juuri kristinoppileiri. MENE TODELLAKIN SINNE! aluksi ehkä vähän masentaa, mutta sitten tapahtuu jotakin sellaista, mitä et vaihtaisi mihinkään. mahtavaa oli. KIITOS LEIRILÄISILLE!
Päätin olla ilmottautumatta leireille,johtuen lähinnä siitä että yksikään kaverini ei ole ortodoksi,enkä pääse läheisten ystävieni kanssa Riparille.
Viimekesäinen kesäleirikin oli yhtä tuskaa vaikka pikkusiskoni olikin mukana, joten tunsin sieltä silloin sentään jonkun,tulevalta kriparilta en ketään tuntisi.
Joku kyseli miten on mahdollista, etten ole mikään uskovainen,tässä vastaus:
Lähisukulaisistani vain äidinpuoleinen suku on ortodoksisia, ja nämä eivät todellakaan ole mitään läheisiä, joten en ole koko lapsuudessani saanut ortodoksista opetusta kotona(tuskin on äitinikään lapsuudessaan, koska hän ei koskaan puhunut siitä kun olin pienempi,eikä puhu nykyäänkään), vasta 1 luokalla sain tietää että olen ortodoksi ja olin silloin ihan panikissa, koska en tuntenut ketään muita ortodokseja,en tuntenut myöskään ortodoksista kulttuuria,en tiennyt mitään ikoneista saati tuohuksista,enkä ollut koskaan käynyt ortodoksisessa kirkossa, koska minut kastettiin kotona.
Kävin myös koko ala-aste aikani kirkkokuorossa(evl,tottakai) joten uskoni on enemmän lähempänä evankelisluterilaista,johtuen isäni puoleisesta suvusta(joka on se läheisempi.)
Jos olisin saanut päättää kastetaanko minut luterilaiseksi vai ortodoksiksi, olisin ehdottomasti tahtonut luterilaiseksi.
Että jos joku vielä ihmettelee....
Mitä tuo sana "prometheus" muuten edes tarkoittaa?Ja mikä on nimeenomaan Kriparin tarkoitus?