Olisin halunnut tietoa ihmiseltä, joka on alkoholistin kanssa ollut tekemisissä. Kaverillani joka on yksinäinen ja asuu yksin pienessä yksiössään on nyt ollut viikon putki juomisen suhteen. Kuinka pahasti alkoholi vaikuttaa käytökseen, tekee levottomaksi, hernostuneeksi, epäilee kaikenlaista, mustasukkaisuutta ja ruokahalukin on tiessään vai kaikkia näitä?
Miten tälläisen ihmisen kanssa voi kommunikoida vai oisko parasta unohtaa ja jättää ihminen yksin alkoholin kanssa? Toisaalta taas tuntuu, että ei voi eikä saa heitteillekkään jättää, mutta kun ei kännyynkään vastaa..(( tietäsi edes, että hengissä on!
Miten tälläisen ihmisen kanssa voi kommunikoida vai oisko parasta unohtaa ja jättää ihminen yksin alkoholin kanssa? Toisaalta taas tuntuu, että ei voi eikä saa heitteillekkään jättää, mutta kun ei kännyynkään vastaa..(( tietäsi edes, että hengissä on!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos mahdollista käväise katsomassa ja ehdota lähtöä selviämisasemalle tai vastaavaan. Jos ei käy, älä tyrkytä tai ala komennella.
Muista, että hänellä on vapaa tahto toimia omalla tavallaan.
Toiset alkoholi muuttaa täydellisesti, jopa erittäin inhottaviksi ja arvaamattomiksi.
Olet hyvä ihminen, kun olet huolestunut tästä juomarista. Meidän kaikkien pitäsi muistaa, että pahinkin, on ihminen.
Menisin jos voisin, mutta välimatkaa on n.500km, ja on tietty vaikeaa auttaa. Kun kumminkin on lähemmäs 60v miehestä kysymys sitä aina tulee mieleen, että joku sairauskohtauskin voi yllättää!
Sen mitä omasta alkoholiongelmastani ja tuurijuoppoudestani olen oppinut, on se, että kun ryyppy on päällä, tahtoo lähimmäisten puheet sävystä riippumatta tulla kuitatuksi vähän "joo joo" -tyyliin, vaikka saattaa kyllä kuunnella ja keskustella aivan sujuvasti, olla keskustelun jälkeen jonkin aikaa raittiina, mutta loppujen lopuksi repeäminen tulee ajan kanssa kuitenkin. Lähimmäisten voi olla todella hankalaakin ymmärtää, miksi periaatteessa selvärjärkisenä ja jopa fiksunakin pidetty ihminen juo liikaa.
Hakeuduin tänään AA:han, kun tajusin että omat ja muidenkin konstit ovat lopussa, oma elämä alkaa olla umpikujassa enkä jaksa enää yksin ongelmieni kanssa. Toivon sydämestäni, että opin lopultakin elämään ilman viinaa.
Ja ennen kuin joku alkaa taas kuittailla AA:han hakeutumisesta, oli se ainakin omalla kohdallani positiivinen yllätys. Muuttui käsitykset raittiista ihmisistä kertaheitolla.
voin sanoa näin alkoholin suurkuluttajan "tyttö-ystävänä"et ei kannata.olemme seurustelleet noin kuus vuotta.ja mun elämä on mennyt ihan pilalle.alussa kaikki oli jännää(viinan juonti kivaa,oli vitsikäs ja hauska)koska itse en juuri juo(olen diabeetikko)niin hän alkoi syyllistää kaikista omista virheistään minua,ja koska hänellä ei lapsia (minulla 2)niiden jatkuva haukkuminen(koska en ole osannut kasvattaa heitä)niinkuin hän olisi omansa kasvattanut!!tietysti erittäin hyvin.hänellä on vakituinen työ ja oma asuntonsa,mut kuitenkin majailee meidän asunnolla ja komentelee.on tosi nuuka joten syö meidän ruokia vaikka olen kieltänyt.olen monta kertaa yrittänyt eroon mut on saanut aina jäämään(asuu samassa taloyhtiössä)joka ikinen viikonloppu,kaikkki lomat on ihan päissään,jos nyt voisin aloittaa alusta niin en missään tapauksessa olisi hänen laistensa kanssa tekemisissä.he valehtelevat,syyttävät,painostavat että saavat tahtonsa läpi.sanon vielä että minun mielestäni alkoholismi ei ole sairaus,vaan itse aiheutettu olomuotosiitä voi jokainen parantuajos vaan haluaa!!mut niin kauan kun on tälläsia(kun minä)jouppojen hyysäjiä niin on juopppojakin.