Niin, vanha tuttu virsi. Mikä minä olen?
Olen 18-vuotias opiskelija, sisko, lapsi, nuori, aikuinen... Mutta. Seurustelin 3 vuotta pojan kanssa, jota rakastin ja rakastan edelleen syvästi. Kuitenkin koko suhteen ajan olen tiedostanut kiinnostukseni myös naisiin. Olen pitänyt itseäni Bi-seksuaalina, kuitenkaan en koskaan ole ollut rakastunut naiseen. Olen kyllä kiinnostunut naisista seksuaalisesti ja nyt ajatus naisesta pyörii päässäni aika usein. En ole kuitenkaan koskaan ollut naisen kanssa.. Vielä.
Mietinkin, että josko olen vain kokeilunhaluinen. Tai jos olen Täysin Bi. Tai jos olen täysin hetero.. Tai vaikka lesbo.
Tiedän, että seksuaalisuus on jatkuvasti muuttuva asia, vaikka peruspohja säilyykin. Eivät kaikki naiset tai miehet "tullessaan ulos kaapista" ole aina tiedostaneet olevansa kiinnostuneita samasta sukupuolesta. Moni on jopa rakastanut ja halunnut vastakkaista sukupuolta. Aika vain tekee tehtävänsä.
Kuitenkin, ongelmani tässä ei ole se, että pitäisin naisista, ei lainkaan. Ongelma on tämä epätietoisuus. Parasta olisi antaa asian mennä omalla painolla, eikä vaivata sillä päätänsä liikaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Inhottaa kun ei tiedä. Phahah, ja sitä kun pitäisi tuntea itsensä parhaiten tässä maailmassa :)
Muilla vastaavia mietteitä ollut tai on?
Olen 18-vuotias opiskelija, sisko, lapsi, nuori, aikuinen... Mutta. Seurustelin 3 vuotta pojan kanssa, jota rakastin ja rakastan edelleen syvästi. Kuitenkin koko suhteen ajan olen tiedostanut kiinnostukseni myös naisiin. Olen pitänyt itseäni Bi-seksuaalina, kuitenkaan en koskaan ole ollut rakastunut naiseen. Olen kyllä kiinnostunut naisista seksuaalisesti ja nyt ajatus naisesta pyörii päässäni aika usein. En ole kuitenkaan koskaan ollut naisen kanssa.. Vielä.
Mietinkin, että josko olen vain kokeilunhaluinen. Tai jos olen Täysin Bi. Tai jos olen täysin hetero.. Tai vaikka lesbo.
Tiedän, että seksuaalisuus on jatkuvasti muuttuva asia, vaikka peruspohja säilyykin. Eivät kaikki naiset tai miehet "tullessaan ulos kaapista" ole aina tiedostaneet olevansa kiinnostuneita samasta sukupuolesta. Moni on jopa rakastanut ja halunnut vastakkaista sukupuolta. Aika vain tekee tehtävänsä.
Kuitenkin, ongelmani tässä ei ole se, että pitäisin naisista, ei lainkaan. Ongelma on tämä epätietoisuus. Parasta olisi antaa asian mennä omalla painolla, eikä vaivata sillä päätänsä liikaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Inhottaa kun ei tiedä. Phahah, ja sitä kun pitäisi tuntea itsensä parhaiten tässä maailmassa :)
Muilla vastaavia mietteitä ollut tai on?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vastaavanlaisia on tullut mietittyä.
Tai sillä erolla, että tiedän olevani bi.
Naisten kanssa on ollut pientä pelehdintää ym kivaa, mutta loppuun asti en ole koskaan mennyt.
Nyt viime kesänä kun erosin 9 vuoden jälkeen avomiehestäni tapasin lesbon johon ihastuin ihan täysillä, hän vastasi tunteisiini, mutta valitettavasti hän seurusteli joten mitään ei tapahtunut. Mutta häntä ajattelen edelleen suurella lämmöllä ja kiihkeydellä. Vaikkakin taas seurustelen miehen kanssa.
joskus tuntuu siltä että haluan toteuttaa fantasiani naisen kanssa olemisesta, eikä kolmen kimppa olsi ollenkaan huono ajatus. Ikävä kyllä nykyinen mieheni on todella vastaan kaikenlaista bi ja lesbo touhuja tai minun jakamistani miehen tai naisen kanssa.
Mutta kuka tietää ehkä vielä joskus...
minulla on vähän samanlainen ongelma kuin sinulla. Minäkään en tiedä mikä olen, vaikka olen jo 46v sinkku. Emotionaalisella tasolla rakastun vain naisiin, mutta seksuaalisella tasolla haluan enemmän miehiä (esim. pornoelokuvissa kiihotun enemmän miesten katselusta kuin naisten katselusta). Miehiin en kuitenkaan pysty rakastumaan, vaikka kuinka yrittäisin. Miehet ovat kyllä muuten ihan ok. Elämäni suurimat rakkaudet ovat olleet naisia, mutta en ole päässyt kokemaan seksiä heidän kanssaan, koska he ovat olleet varttuja heteroita. Seksi naisten kanssa on ollut ok, mutta ongelmana on ollut lähinnä se, etten ole ollut rakastunut niihin naisiin, joilta olen seksiä saanut. Miestenkin kanssa seksi on ollut ok, mutta jotain on jäänyt aina puuttumaan, koska rakkautta en heihinkään ole tuntenut. En tiedä olenko biseksuaali (tätä vastaan puhuu kylläkin se, etten kykene rakastumaan miehiin), vai olenko lesbo (tätä vastaan puhuu se, etten halua naisia noin niinkuin yleisesti), joka vain ei ole vielä saanut kokea sitä suurta molemminpuoleista rakkautta, johon myös seksi kuuluu. Vai olenko hetero, joka vain ei ole kohdannut sitä oikeaa prinssiä (tätä vastaan puhuu se, etten rakastu miehiin vaan aina naisiin). Kimppakivaa en missään tapauksessa haluaisi, enkä siihen missään olosuhteissa suostuisi! Haluaisin löytää yhden kumppanin, jonka kanssa voisin viettää loppuelämäni.
Vastatakaa te viisaammat ja kokeneemmat.
Kun mun suusta olis tullut.
Aivan täysin samanlaiset fiilikset/ajatukset.
Mikäköhän siihen auttais..?
Ei siitä vaan pääse millään.