Tässä on pätkä Schmalkaldenin artikloista.
Tässä opissa on jotakin tuttua. Monet saarnaajat opettavat vieläkin näin:
PAAVILAISTEN VÄÄRÄ PARANNUS
Mahdotonta heidän on ollut opettaa oikein parannuksesta, koska he eivät ole tunteneet varsinasta syntiä. Heillähän ei ole, kuten yllä sanottiin, oikeaa käsitystä perisynnistä, vaan he väittävät, että ihmisen luonnolliset kyvyt ovat säilyneet eheinä ja turmeltumattomina. Järki kykenee opettamaan oikein ja tahto kykenee toimimaan sen mukaisesti oikein, niin että Jumala antaa varmasti armonsa, kun ihminen omasta vapaasta tahdostaan tekee voitavansa.
Tästä johtui väistämättä, että parannusta tehtiin ainoastaan tekosynneistä, kuten sellaisista pahoista ajatuksista, joihin oli suostuttu, pahoista sanoista ja teoista, joita vapaa tahto olisi voinut välttää. Paha mielenliike, himo ja viettymys eivät muka olleet syntiä.
Tämän parannuksen he jakoivat kolmeen osaan: katumus, rippi ja hyvitys. Siihen liitettiin lohdutus ja lupaus: jos ihminen oikealla tavalla katuu, ripittäytyy ja hyvittää syntinsä, hän on sillä Jumalan edessä ansainnut anteeksiantamuksen ja maksanut syntivelkansa. Näin he ohjasivat ihmisiä luottamaan parannusta tehdessään omiin tekoihinsa. Siitä on peräisin yleisen ripin yhteydessä saarnatuolista kansalle lausuttu sana: "Herra Jumala, anna minulle elinaikaa, kunnes ehdin tehdä parannuksen synnistäni ja parantaa elämäni."
Tässä opissa on jotakin tuttua. Monet saarnaajat opettavat vieläkin näin:
PAAVILAISTEN VÄÄRÄ PARANNUS
Mahdotonta heidän on ollut opettaa oikein parannuksesta, koska he eivät ole tunteneet varsinasta syntiä. Heillähän ei ole, kuten yllä sanottiin, oikeaa käsitystä perisynnistä, vaan he väittävät, että ihmisen luonnolliset kyvyt ovat säilyneet eheinä ja turmeltumattomina. Järki kykenee opettamaan oikein ja tahto kykenee toimimaan sen mukaisesti oikein, niin että Jumala antaa varmasti armonsa, kun ihminen omasta vapaasta tahdostaan tekee voitavansa.
Tästä johtui väistämättä, että parannusta tehtiin ainoastaan tekosynneistä, kuten sellaisista pahoista ajatuksista, joihin oli suostuttu, pahoista sanoista ja teoista, joita vapaa tahto olisi voinut välttää. Paha mielenliike, himo ja viettymys eivät muka olleet syntiä.
Tämän parannuksen he jakoivat kolmeen osaan: katumus, rippi ja hyvitys. Siihen liitettiin lohdutus ja lupaus: jos ihminen oikealla tavalla katuu, ripittäytyy ja hyvittää syntinsä, hän on sillä Jumalan edessä ansainnut anteeksiantamuksen ja maksanut syntivelkansa. Näin he ohjasivat ihmisiä luottamaan parannusta tehdessään omiin tekoihinsa. Siitä on peräisin yleisen ripin yhteydessä saarnatuolista kansalle lausuttu sana: "Herra Jumala, anna minulle elinaikaa, kunnes ehdin tehdä parannuksen synnistäni ja parantaa elämäni."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.