Ensimmäisen kerran olin ms-tautiepäilyn vuoksi tutkimuksissa 9vuotta sitten,jolloin mitään hälyttävää ei löytynyt. Muutama vuosi oli hiljaista lukuunottamatta satunnaisia huimauskohtauksia,pikkuhiljaa oireilu lisääntyi puutumisilla ja näköhäiriöillä,nyt oireilua on ollut muutaman vuoden lisääntyvässä määrin;näkö sumenee aika ajoin,jalat ja kädet puutuvat,oikea käsi vapisee häiritsevästi,lihakset kramppaavat ja kipeytyvät,huimausta luvattoman usein. Näistä oireista huolimatta neurologille en pääse ja lääkärit vähättelevät "tapaustani" vedoten 9 vuoden takaisten tutkimusten tuloksiin. Nyt kaipaisin kohtalotovereiden kultaisia neuvoja. KIITOS etukäteen!
Hyviä neuvoja kaivataan
sinikuu
4946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noilla oireilla olisi syytä tarkistaa myös aineenvaihdunnan mahdolliset häiriöt.
En tiedä mitä tarkoitit, ettet "päässyt" neurologille, mutta onhan neurologeja vaikka yksityisiä, jonne varmasti pääsee. Kannattaisi kyllä olla nyt aktiivinen asiassa, koska ainakin moni oireistasi viittaisi Ms-tautiin(vaikken mikään lääkäri olekaan). Nykyään on kuitenkin jo aika hyvät lääkkeet tautiin olemassa (joita itsekin käytän), ja JOS em. tauti todetaan ja sinulla on oireita näin usein niin varmasti saisit lääkityksen.
Mulla on ollu ihan samanlaisii oireita jo kauan. Vuosi sitten ne oli tosi pahana monta kk. Työterveyslääkäri tarjos psykologii ku on noin paljon erilaisii oireit. Itse epäilin kilpirauhasta kun suvussa on niitä sairauksii. Lääkäri totes et mä vaan luen lääkärikirjoi ja etsin oireita. Taistelun jälkeen sainkin toiselt lääkärilt lähetteen sis.polille. Kilppari oli riekaleina ja siihen lääkitys. Laittoi viel lähetteen neurolle puutumisten ja näköongelmien takia. Neuro totes et poissuljetaan aivoperäiset. Kk sitten olin MRIssä. Näkyi tulehdusta. Eilen otettiin likvor. Nyt sitten odottelen tulosta pari viikkoo. MS-epäily on. Oli kuiteski helpottavaa kuulla et jotain näkyvää oli magneettikuvis, eikä nää tuntemukst olekkaan mielikuvitusta. Mielialalääkkeet ja estrogeenit on kokeiltu, eikä oo ollu mitään vaikutusta... Kyllä nykyään joutuu tosissaan taistelemaan päästäkseen tutkimuksiin. Kerää voimia ja varustaudu pitkään "sotaan".
Kyllä neurologille pääsee, kun menet yksityiselle, käyn edelleen yksityisellä. Tautini alkoi hyvin harvakseen toistuvilla pahenemisvaiheilla ja on jatkunut siedettävän hitaasti etenevänä tapauksena vuosikausia ainakin toistaiseksi.