Suomen ja Ollilan itsensä onni oli,että Ollila opiskeli Helsingin yliopistossa ja TKK:ssä ennen vuotta 1978.
Nykyisin hän ei voisi saada sieltä tutkintoa, koska vuodesta 1978 kaikissa Suomen yliopistoissa vaaditaan hyväksytty virkamiesruotsin kurssi.
Jorma Ollila kävi nimittäin pakkoruotsittoman lukion Iso-Britanniassa eikä hänellä ole suoritettuna lukion ruotsia.
Nykyisin "jorma olliloita" ei voi enää valmistua Suomen yliopistoista.
Nykyisin hän ei voisi saada sieltä tutkintoa, koska vuodesta 1978 kaikissa Suomen yliopistoissa vaaditaan hyväksytty virkamiesruotsin kurssi.
Jorma Ollila kävi nimittäin pakkoruotsittoman lukion Iso-Britanniassa eikä hänellä ole suoritettuna lukion ruotsia.
Nykyisin "jorma olliloita" ei voi enää valmistua Suomen yliopistoista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nokian sivuilla Ollilan kielitaidoksi ilmoitetaan suomi, englanti, ruotsi.
Ainakin minä olen valmistunut suomalaisesta yliopistosta vuonna 1988 ilman, että ruotsinkielentaidon perään olisi kyselty. Ei tuohon aikaan ollut virkamiesruotsin kursseja, ainakaan siinä yliopistossa, jossa opiskelin. Nykytilanne on toinen. Kurssi ei olisi tehnyt pahaa, käytän työssäni myös ruotsia.
KIELIVAPAUS PALAUTETTAVA YLIOPISTOIHIN
Keväällä 2004 eduskunnan ylivoimaisella enemmistöllä läpiviety ylioppilaskirjoitusten uudistus oli kokonaisuutena tärkeä mutta valinnaisuuden kannalta vasta pienehkö muutos. Kielten osalta esim. ruotsin kielen saa nyt jättää kirjoittamatta, jos kirjoittaa sekä matematiikan että reaalin.
Kaikilla tasoilla jatkuu silti yhä pakollinen ruotsin opetus, joka ei jätä mahdollisuuksia opiskelijoiden eikä heidän vanhempiensa valinnoille. Erityisesti yliopistoissa ja korkeakouluissa tulee opiskeleva nuoriso suljetuksi kielivalinnoissa eräänlaiseen pakkopaitaan. Englantia kannattaa osata hyvästä syystä, ja ruotsia on pakko opiskella. Tilaa ei jää tarpeeksi muulle.
Tilanne vuoteen 1978 saakka oli, että yliopistoissa piti suorittaa kahden vieraan kielen pro exercitio -koe. Latinan, joka oli aikaisemmin ollut pakollinen, sai loppuvaiheessa vaihtaa toiseen kieleen, mikä antoi opiskelijoille mahdollisuuden moneen kiinnostavaan nykykielen yhdistelmään (englanti-ranska, englanti-saksa, saksa-ranska, englanti-italia, ranska-espanja jne.). Ruotsin kieli ei edes saanut olla pro exercitio - kieli, koska maailmankielien opettelemista pidettiin opiskelijalle tärkeimpänä.
Valtion virkamiehiltä vaadittiin kyllä ruotsin kielen koe, mutta se oli yliopisto-opinnoista erillinen koe, jonka sitä tarvitsevat kävivät suorittamassa valtion kielitutkintolautakunnan valtuuttamille henkilöille.
Virkamiesruotsin siirtäminen kielitutkintolautakunnalta yliopistoille olikin selvästi virhe, joka on kuluttanut yliopistojen resursseja muulta opetukselta ja kaventanut huomattavasti suomalaisten mahdollisuuksia osata maailmankieliä.
Professori Erkki A. Niskanen lausui samasta asiasta muistiossaan ruotsin kielen pakollisuuden poistamiseksi kaikilta koulutusasteilta (30.3.2004):
"Vuoden 1978 kieliasetuksessa sekoitettiin kohtalokkaalla tavalla yliopiston perinteiset kieliopinnot ja valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen kielitutkinto. Päätös oli asiantuntematon puoluepoliittinen päätös. Lopputuloksena oli se, että kaikilta yliopiston opiskelijoilta alasta, tulevasta tehtävästä ja tarpeesta riippumatta vaaditaan pakolliset ruotsin kielen opinnot. Tämä epäkohta on pikaisesti korjattava. Ruotsin kielen opintoja on järjestettävä vain tarvitsijoille vapaavalintaisesti toteutettuna."
Allekirjoittaneet yhtyvät tähän päätelmään.
(lyhennetty)
Koululaitoksen piirissä ruotsin kielen pakollisuutta on perusteltu sillä, että lapset ja teini-ikäiset eivät vielä tiedä tulevaisuuden kielitarpeitaan. Yliopisto-opiskelijoihin sovellettuna tämä perustelu on erityisen kestämätön.
(lyhennetty)
Ilmari Rostila
Professori
Vesa A. Niskanen
Dosentti, yliopistonlehtori
Richard Järnefelt
Rehtori
SK 16.9.2005