Hmniin miksi, aina kun päädymme kahden haluat enemmän tai vähemmän nopeasti häipyä, vaikkei niitä tilanteita niin useasti tule. Juuri koskaan en ole lähtenyt ensimmäisenä. Tiedän kuitenkin, että viihdyt seurassani, ja pyydäthän sinä minusta välillä seuraa itsellesi. Et kuitenkaan itse tartu kuin harvoin kiinni tilaisuuksiin, jossa jollakin syyllä pääsisit valumaan luokseni. Olenko minä kuitenkin sinulle vain seuraa paremman puutteessa? Tätä ei kuitenkaan mistään muusta voi olettaa. Porukassakin kuitenkin aina ajaudut luokseni ja juttelemaan minulle. Ajattelemmeko vain asioita niin eri tavalla?
Jäisit joskus seuraani pidemmäksikin aikaa niin, että minä tietäisin sinun välittävän oikeasti myös itsestäni. Silloin voisin luvata yrittää viedä tätä juuttunutta asiaa eteenpäin. Tässä epävarmuudessa en uskalla, niin paljon joudumme samoissa piireissä ja asioissa pyörimään. Enkä minä ole se rohkein otus maanpäällä vaikka saatat muuta kuvitella.
Puhutaan eräästä nuoresta neidistä...
Jäisit joskus seuraani pidemmäksikin aikaa niin, että minä tietäisin sinun välittävän oikeasti myös itsestäni. Silloin voisin luvata yrittää viedä tätä juuttunutta asiaa eteenpäin. Tässä epävarmuudessa en uskalla, niin paljon joudumme samoissa piireissä ja asioissa pyörimään. Enkä minä ole se rohkein otus maanpäällä vaikka saatat muuta kuvitella.
Puhutaan eräästä nuoresta neidistä...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tästä en saa selvää - liian ympäripyöreätä. Tämä oli melkein jo politiikkaa. En saa kiinni oikein mistään.
vaikka vikaan virkkeeseen, tämä oli nuorelle neidolle, ja kas ymmärrät häveten luikkia laskemaan ikääsi.
mut minäpä ainakin nolona ikävuosia laskeskelen ja huomaan etten kolmikymppisenä enää ole nuori neito ;)eikä hänkään enää mikään nuorukainen ole.
nuori neiti, joka on ihmettelyn kohteena on jo runsaat parikymmentä vuotta, eli ei nyt ihan teiniä tarkoitettu kuitenkaan ;)
se Hän taitaa sitten olla ja aika vanha kun ei mikään nuorukainen ole? Itse taidat kyllä olla neito parhaimmillasi.
aina ajatellu et sä et halua olla mun kans kaksin, mutta minä taidankin olla itse se syypää.
enää vähemmin - väärässä?
kohdallani näen: Haluan olla hänen kanssaan kahden, mutta se ei ota onnistuakseen ja minä olen se syypää, eikä hän - siis Sinä.
paistais vaan se että miten paljon tykkään....
sitten olis paha juttu - itse näkisin juuri sen niin mielelläni.
juokseminen tuntuu niin kivalta ;)
Ehkä vain säikähdän sitä jännitettä joka välillämme on kun olemme kahden. On paljon helpompi lähteä pois kuin yrittää keksiä jotain järkevää sanottavaa kun sydän takoo hullun lailla.
Ja kun en kuitenkaan voi olla varma siitä mitä sinä minusta ajattelet. Että olenko vain kuvitellut kaiken. Joskus kun juttelemme pidempään olen hetkittäin varma että sinullakin on jotakin tunteita minua kohtaan, ja silloin rentoudun ja nautin seurastasi täysillä, mutta muulloin tuntuu että on helpompi vain lähteä pois. Pelkään että teen itsestäni naurettavan silmissäsi jos et olekaan kiinnostunut...
Olipas siinä taas aivan omaan tilanteeseen sopivaa tekstiä.
Viimeaikoina tosin oma ihastukseni on tullut huomattavan paljon fyysisemmäksi minua kohtaan kuin ennen. Aikaisemmin tunnuimme molemmat välttävän koskettamista, lieneekö taustalla pelko siitä että taju lähtee, kun jo pelkät katseet saavat sukat pyörimään jaloissa...
Nykyisellään nautin suunnattomasti hänen kosketuksestaan, ja odotan hartaasti seuraavaa astetta.
Olen todennut että tässä tapauksessa itse ihastumisesta ja tunteista ei tulla puhumaan ennen ensisuudelmaa. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen.
Tilanteita asioiden edistymiseen ei olosuhteiden pakosta ole kuin harvoin.
Seuraavan kerran kun olen "karkaamassa", olisi unelmien täyttymys jos sanoisit "älä nyt mene vielä".
Sekavaa ja mahdollisesti vieläpä aiheen vierestä, joten asian korjatakseni lisään: Jos ihastumisesta/kiinostuksesta on vaikea/mahdoton puhua, älkää puhuko ja vaivatko päätänne niiden tekstiviestien lähettämisellä.
Menkää lähelle, koskettakaa aina kun mahdollista. Reaktio kosketukseen kertonee enemmän kuin tuhat sanaa.
Haluaisin kyllä olla seurassasi, mutta se tuntuu kamalan vaikealta. Minun on hankala peittää tunteitani. Tunnen itseni hermostuneeksi seurassasi. Välillä tuntuu että jalat lähtee alta. Oon kai aatellu, että sä et saa huomata, mitä mä susta ajattelen. Tai jotain. Vaikka toisaalta et sinäkään mun seurassa aina ihan tyyni oo ollu, varsinkaan sillon jos ollaan jääty kahdestaan samaan tilaan.
Hassua, miten paljon sitä voikaan pelätä ihmistä, jonka lähelle tahtoisi päästä.
samanlaiset tuntemukset sinulla - minäkin erään kanssa suorastaan saan paniikkikohtauksen, kun jäämme kahden.
Kukaan ei ainakaan ollu toistaseksi sitä mieltä, että "suksi mäkeen" mitä pelkäsin... Kai minun pitääs koittaa sitten jatkossakin päästä sinun seuraasi, että uskaltaisit siihen rauhassa jäädä. Harmi kun niitä soveliaita mahdollisuuksia tulee kuitenkin niin harvakseltaan, en haluaisi tuntua päällekäyvältä ja tunkeilevalta.
Joka tapauksessa, kaikille teille, ja tiedä vaikka sille yhdelle oikeallekin, kyllä minä poissa pysyisin, jos en sinusta pitäisi.
minä pidän - kiitos sinulle niistä.
En tiedä, ehkä pelkään. Olen vain ujo. Haluaisin tutustua sinuun enemmänkin. Haluaisin olla kanssasi kahden. Mutta tuntuu että aina joku tuppaantuu siihen. Sitten on kun et huomaisikaan minua.
Tuntuu, että sinuakin pelottaa. Mutta voidaanhan me tutustua vaikka kavereina vaikka ensin... Jos olet sama kun luulen niin yritin pyytää sinua kanssani ulos yhden kerran. Sinulla oli jokin este. Nyt voisit pyytää minua. Sinulle on numeroni.
pyytnyt ole - minä se olin kun pyysin. Etkö sitä muistanut?
Tekstiviestillä kerran. etkö muista?
siinä se viesti olikin...
En taida haluta. Tämä on kestänyt jo kyllin kauan, että voin odottaa vielä hetken, "tyylikkäämpää" ratkaisua ;)
Ystäviä olemme kai jo, sikäli mikäli sellaisena pystyn häntä enää ajattelemaan. Sekin tekee asiasta vaikean, ei itseni vaan hänen takiaan. Luulen, että hän haluaa pitää minut elämässään, mutta en ole aivan varma millä tavalla. Ja minä en tiedä miten siihen toiseen pystyisin, jos hän sitä haluaisi.
Niitä nuoria neitoja tässä taitaa jo olla monta, luulen että niille on myös monta kaipaajaa. Ei minun siksikään tarvitse/kannata häntä kuvailla. Antakaa vain minulle/heille aikaa. Minun tuntemalleni ihanalle neidolle, voin sanoa, että ei ajeta tätä uudestaan "umpisolmuun", jookos?
Niin, en minä oleta häntä täältä löytäväni, vaikka se ei mahdotonta olekaan. Ihan muista syistä vähän tuntojani puran, enkä siksi ihan tarkka viitsi olla. Tosin luulen, että olen jo liian ;)
Tuo kuvaamasi tilanne on kuin omasta elämästäni, vaikka voihan se yhtä hyvin olla jonkun muunkin. Kamalaa kun ei voi tietää vaikka se olisitkin juuri sinä, joka siellä kirjoitat...
Että se et olisi sinä, ja se voi olla sinulle hyväkin asia. Tosin minun tiedetään joskus myös erehtyneen ;)