Eksyin lukemaan palstaa ja huomasin melkoisia ristiriitoja. Oikeastaan alkoi tuntumaan että te palstalla kävijät ette todellisuudessa ole lainkaan yksinäisiä, keikutte muuten vaan palstalla aikanne kuluksi ja käytätte jopa törkeää/alentavaa kieltä.
Ymmärrättekö lainkaan sitä että oikeasti ujot/yksinäiset eivät huvin vuoksi laita tänne kirjeenvaihtoilmoituksia ? Oikeasti ujo ja yksinäinen ihminen tuntee suurta tuskaa yksinäisyydessään. Pelkkä kirjeenvaihtoilmoituksen teko on hänelle äärimmäisen vaikeaa, eikä se ainakaan yhtään helpota tuskaa jos joku siihen ylimielisesti vastaa. Toivon että te ymmärtäisitte, vaikka kenties itse ette olekaan ujoja, vailla ystävää, huonon itsetunnon omaavia, millaista on elää todella ujona.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää ketkä kaikki nimimerkit, ovat oikealla asialla ja ketkä vain pelkästään huvin vuoksi pilkkaamassa yksinäisiä ja ujoja ihmisiä.
Ymmärrättekö lainkaan sitä että oikeasti ujot/yksinäiset eivät huvin vuoksi laita tänne kirjeenvaihtoilmoituksia ? Oikeasti ujo ja yksinäinen ihminen tuntee suurta tuskaa yksinäisyydessään. Pelkkä kirjeenvaihtoilmoituksen teko on hänelle äärimmäisen vaikeaa, eikä se ainakaan yhtään helpota tuskaa jos joku siihen ylimielisesti vastaa. Toivon että te ymmärtäisitte, vaikka kenties itse ette olekaan ujoja, vailla ystävää, huonon itsetunnon omaavia, millaista on elää todella ujona.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää ketkä kaikki nimimerkit, ovat oikealla asialla ja ketkä vain pelkästään huvin vuoksi pilkkaamassa yksinäisiä ja ujoja ihmisiä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ehkä kyseessä on turhautumista (ja ehkä kateuttakin) kun toiset etsivät. Itse ei uskalla laittaa omaa meiliossaa tänne näkyviin, tai edes vastata etsijöille. On muuten kokemusta. Aikansa yritettyä kynnys alenee kyllä. Melko harva varmaan ymmärtää kuinka vaikeaa ujon on ottaa keneenkään yhteyttä ja jos jostain syystä rohkeus hetkeksi riittää, ei jatko suju.
Olen itsekin saanut huomata, että SUURIN OSA palstalla kirjoittajista on kaikkea muuta kuin ujoja yksinäisiä. Omaa ilmoitustani on lukenut jo yli 900 mutta olen saanut näiltä ns. YKSINÄISILTÄ ihmisiltä vain YHDEN vastauksen
sähköpostiini. Se kertoo jo tilastollisestikin siitä, ettei täällä ole yksinäisiä ja ujoja ihmisiä. Olen siis koko Tampereen ainoa 18-v
yksinäinen ja ujo. Nythän sekin on todistettu.
On täällä (valitettavasti) aiemminkin todettu, ettei palsta ole kovin hyvä ystävien hakemiseen. Pitäisi varmaan olla jokin oma seuranhakupalvelu ujoille. :)
Tuskin sentään asia niinkään että olisit ainoa. Epäilemättä tamperelaisia ujoja ja yksinäisiäkin on käynyt viestisi lukemassa. Asennoidut kyllä kommentteihin sen verran kärkevästi ettei välttämättä usko sinua ujoksi :). En tiedä minkä verran tuolla henkilökohtaista-palstalla on kävijöitä, sinne ennemminkin kuuluu kirjeenvaihtoilmoitukset.
Eihän täälläkään ole kiellettyä ystävien etsiminen, ennemminkin kuitenkin tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun yksinäisyydestä. Vaikkapa miksi yksinäinen ei halua toista yksinäistä ystäväksi - siihenhän tahtoo keskustelu lopulta kääntyä. Arvaa vain kuinka paljon vastauksia tulisi keski-ikäistyvälle miehelle kun nuorille naisillekaan ei vastata :).
olikin ilmoitus jo siellä. Siis tori/henkilökohtaiset.
..yhteen tuollaiseen ilmoitukseen, ja poikkeuksellisesti sain siihen yhden vastauksenkin, jossa ilmoittaja kertoi seurustelevansa ja että on kiinnostunut ainoastaan muista naispuolisista ystävistä mutta ei miespuolisista kavereista.
Mitä yleensäkään seurustelijat tekevät tällä pastalla? Ja miksei voinut jo ilmoituksessa kertoa että haluaa maileja vain naisilta mutta ei miehiltä? Ajan haaskausta tuo vastaaminen joka tapauksessa on, kun yleensä en ole saanut sitä yhtäkään pahoitteluvastausta silloin kun olen ilmoituksiin vastannut.
Ehkäpä tampereen muut yksinäiset ja ujot eivät ole löytäneet tätä paikkaa. Niin ja sä kun etsit vain yhdeltä paikkakunnalta porukkaa, niin mahikset saada vastauksia vähenee.
Oletko sitä mieltä, että minun olisi vain tyynesti pitänyt hyväksyä itseäni(ja kaikkia ujoja)herjaavat viestit. En vastaa "kärkevästi"
asiallisiin tai ystävällisiin viesteihin. Pidän kuitenkin oikeutenani puolustaa itseäni ja kaikkia muita ujoja ja yksinäisiä epäasiallisilta tai loukkaavilta viesteiltä.
Ja olen epäilyistäsi huolimatta erittäin ujo ja kärsin siitä valtavasti. Täällä netissä minulla on edes pieni mahdollisuus puolustaa itseäni loukkaavilta kommenteilta. Tuomitsen vain sellaiset, jotka ensin alkavat tuomita toisia.
Tietysti itseään saa (ja pitääkin) puolustaa. Tarkoitin vain ettei mahdollisuuksia yhtään paranna agressiivisuus, varsinkin kun ujoa olet etsimässä.
Harvoin vastataan. Välttämättä kysymys ei ole siitäkään, että vastauksia tulisi paljon. Yksinkertaisesti ei jakseta vain vastata ja sen takia ei vastata. Tuo tietojen panttaaminen on myös toinen typerä keino. Yleensä halutaan vastauksia mahdollisimman monelta ja sen takia ei "viitsitä" kertoa kaikkia asioita -> siis semmoisia asioita joilla on vaikutusta vastaamiseen.
On hyvä että olet rohjennut puolustaa itseäsi ja muita ujoja ja yksinäisiä. Ymmärrän täysin tilanteesi koska todella itsekin olen ollut joskus nuori ja erittäin ujo. En näe että olisit mitenkään hyökkäävä vaan tahdot kertoa kantasi mikä on hyvä asia. Todellakin, miksi ujot eivät saisi puolustaa itseään jos he tuntevat tulleensa loukatuiksi ? Ujous ei ole tahallaan hankittu tila kuten jotkut, jotka eivät psykologiaa tunne, kenties kuvittelevat. Ujous on elämää kaikilla saroilla rajoittava tekijä mutta onneksi se hälvenee iän myötä. Jatka samaan malliin Margarita, aurinko tulee vielä paistamaan sinullekin, vaikutat kerrassaan upealta ihmiseltä, nuorelta, jolla on tavoitteita elämässä, joita tällä hetkellä vain ujous haittaa. Tsemppiä.
Haluan vielä kertos sen että tiedän mistä puhun sillä olen ollut nuorena äärettömän ujo ihminen.
Jos on aiemmin ollut hyvin ujo ja yksinäinen, niin eikö sitä juuri silloin ole pätevä kertomaan miltä tuo tuntuu ja miten siitä pääsee irti. Jos joku oikeasti haluaa olla yksinäinen niin hänhän ei ainakaan täällä pyöri asiaa vatvomassa...
Jos sinä haluatkin olla yksinäinen niin kysynpä ?? Miksi sinä yksinäisten palstalla pyörit, mikset nauti omasta ihanasta yksinäisyydestäsi ja pysy poissa.
ujo halusi tuon kuulla :). Siis ettei koko loppuelämää tarvitse ujoudesta kärsiä. Vaan ei taida oikeasti paljoakaan lohduttaa, että parin vuosikymmenen päästä voi asiat olla toisin.
Minulla kylläkin taitaa loppua elämä kesken... mikäli tätä surkeaa taivallusta täällä voi elämäksi kutsua.
Ei siihen nyt paria vuosikymmentä tarvita. Parissa vuodessa pääsee pitkälle, tosin tuuristakin on apua, että kohtaa oikenalaisia ihmisiä. Kysymys on paljon rohkeudesta ja tahdosta, tutusta ja turvallisesta haluaa pitää kiinni kynsinhampain vaikka se kuinka surkeaa olisikin, koska ihminen pelkää että mennään vielä huonompaan. Minä ymmärsin, etten minä oikeasti ole sellainen, en minä oikeasti halunnut olla aivan niin hiljainen ja arka.
Lukiossa rimpuilin kovasti vastaan, ja kun sen jälkeen lähdin yksin täysin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan juuri ketään tuntematta, niin ajattelematta vain mukaan kaikkeen toimintaan sillä pienellä itsevarmuudella minkä olin saanut kasaan. Tyttöset aiheuttavat edelleen vähän ongelmia (lapsuuteni pahimmat pirut), mutta sekin puoli alkaa vähitellen hoitua. Kyllä minä edelleen pohjimmiltaan arkailen, mutta en vain anna sille arkailulle aikaa. Ei kukaan minusta enää varmasti usko kuinka arka ja ujo olen ollut.
Kliseistä ja ikävää ja kaikkea, mutta kaikki on kiinni vain itsestä. Toki auttaa paljon, jos löytää ympärilleen muutaman sopivan ihmisen, mutta eivät hekään sinua automaattisesti revi jaloilleen.
Hmniin toki ymmärrän, että tuossa vaiheessa se elämän muuttaminen on vielä helpompaa kuin myöhemmin elämässä, mutta kyllä se itsensä muuttaminen myöhemminkin onnistuu kun vain ei anna periksi. Tärkeää on yrittää etsiä uudenlaisia ihmisiä ympärilleen vaikka eri harrastuksista. Harrastusporukoissa on yleensä varsin lämmin tunnelma (onhan niitä sisäänpäinlämpeäviäkin kyllä), mutta kun paikalle rohkaistuu niin usein vedetään väkisin mukaan toimintaan. Riittää, että suhtautuu ehdotuksiin myönteisesti ja lähtee kulkemaan mukaan, vaikka vain toisia kuunnellen.
Niin kuin jo edellä mainitsinkin, olin todella ujo nuorena. En saanut sanaa suustani edes sukulaisteni läsnäollessa. Kärsin tilanteesta kovin, minulla kun olisi ollut niin kovin paljon sanottavaa mutta en vain saanut kakistettua ulos.
Sitten pikku hiljaa kun vuosia tuli lisää tuli kuin itsestään rohkeuttakin, itsetunto vahvistui vähitellen. Kaikki tämä tapahtui niin "salakavalasti" että hupsis... Itseasiassa en edes huomannut että olin tullut rohkeammaksi. Nyt vasta, kun olen lueskellut näitä terveyspalstoja muistui mieleeni oma ahdistava ujouteni nuorena.
Nyt kun ikää minulla on jo reippaasti voin sanoa olevani melkoinen suupaltti. Kuka tahansa minut tunteva ei ikipäivänä uskoisi että meikäläinen on joskus ollut äärettömän ujo, täydellisen puhumaton ihmisten seurassa.
Toivon että kukaan ei KOSKAAN kiusaisi/ilkkuisi ujoille sillä he eivät todellakaan tee ujouttaan kiusallaan vaan ujous saattaa olla heille yhtä helvettiä.
Hyvällä tuurilla tilanne voi muuttua nopeastikin. Tällä hetkellä minulla tilanne vaikuttaa toisaalta aika hyvältä, toisaalta aika toivottomalta. Uusia tuttavuuksiakin välillä löytyy mutta yhtäkkiä joudun palaamaan takaisin maanpinnalle :).
Sanoisin, että nuorena, lähinnä opiskellessa, olisi onnea tarvinnut. Silloin oli vielä kuitenkin melko traumaattiset kokemukset koulukiusaamisesta hyvin muistissa. Suorastaan mahdotonta on omin avuin päästä kierteestä, helpointa vain pysytellä omissa oloissaan...
Minulla on koulussa ja töissä kavereita, mutta ei vapaa-ajalla. Esim viikonloppuisin olen todella yksinäinen, yksin on todella vaikea lähteä minnekään. Välillä tuntuu kuin koulu- ja työkaverit olisivat vain olosuhteiden pakosta kavereitani. Olen ujo ja hiljainen ja siksi minun on vaikeaa löytää kavereita joiden kanssa voisi vapaa-aikana tehdä esim jotain kivaa.
Eipä täällä viikolla ketään näy
Ymmärrän täysin tilanteesi. Mutta usko, kyllä sinäkin saat kavereita aikaa myöten sillä ujous vähenee tai häviää kokonaan. On todella surullista että nuori ihminen joutuu viettämään aikaa pelkästään kotona ujoutensa vuoksi, elämä kun loppujen lopuksi on niin lyhyt aika.
Se tunne että koulu ja työkaverit olisivat kavereitasi vain olosuhteiden pakosta, ei varmaankaan pidä paikkaansa, mutta ihminen kun on riittävän ujo ja jos siihen liittyy vielä huono itsetuntokin niin näin hän saattaa ajatella. Uskon että myöskin sinä saat vielä paljon hyviä kavereita joiden kanssa voit viettää aikaa. Minä olin kärsivällinen ja odotin, tee sinä samoin niin kohta saat huomata että olin oikeassa. Kaikkea hyvää sinulle ja paljon kavereita, olet symppis tyyppi.
En nyt tiedä olenko enää niin nuori, ikää jo 28-vuotta. No oma tilanne on nyt hieman parempi kuin esim 3 vuotta sitten. Silloin minulla ei ollut edes koulu- tai työkavereita. Joten suunta on ainakin ylöspäin :)
Missäpäin asut?
Asun Etelä-Suomessa.
Ajattelin vain, kun ei itsellänikään ole vapaa-ajan seuraa, mutta netissä on toisaalta yhtä vaikea tutustua.
Äiti puhuu ihan totta.
oon hirveen ujo ja yksinäinen, ihan oikeesti.
Oletko harkinnut koskaan vastata jonkun ystävähakuun? Ei varmastikaan helppoa, vaikka sähköpostilla pystyy juttelemaan ihan nimettömänäkin. Olen kirjoitellut varmaan kymmenien erilaisten ihmisten kanssa ja aina vain sama pelko paljastua vajavaiseks. Mutta kukaan ei olekaan täydellinen, toiset vain osaa piilottaa paremmin huonot puolensa. Ja mikä pahinta, monet yrittävät nostaa omaa itsetuntoaan polkemalla muita.
Mutta aina kuitenkin oppii uutta ja kannattaa siis yrittää. Varsinkin kun on käytössä netti. Paljon hyviä mahdollisuuksia oppia tuntemaan samanlaisessa tilanteessa olevia. Mutta muista myös ettei täällä kaikki ole sitä mitä sanovat olevansa. Älä kuitenkaan anna periksi takaiskuista, kirjoita rohkeasti miltä sinusta tuntuu. Yllätyt, kuinka paljon mukavia ihmisiä on olemassa...